The song of the day.
Ruskea ystäväni palasi tänä aamuna Eros-ystävänsä luota maalta, ja nyt se taas huokailee. Se kulkee oman paikkansa, sohvan ja minun kyljen väliä, ja huokailee, että: "siellä me saatiin juosta vapaana kaiket päivät ja minä sain haukkua juuri niin paljon kun halutti. Haukuinkin. Oli aivan tylsä tulla takaisin kaupunkiin." Sitten se yrittää unohtaa kaiken ihanuuden ja vapauden ja nostaa kuonon pystyyn, mutta vähän liian jäykästi näyttääkseen uskottavasti unohtaneen. Dramatiikkakuonon jälkeen se huokaisee taas ja painautuu kylkeeni. Minä sitä sitten paijaan ja sanon, että ikävästä kyllä selviää, vaikken tiedä uskonko siihen itsekään.
Päivän biisi. Pidän niin kovin aina vaan tuosta lauseesta: En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja.
Voih,koiruus repsu!!!
ReplyDeleteMaalla on niin mukavaa,
varsinkin,jos siellä on oivallinen kamu ja maita ja mantuja kuonon kantamattomiin!!!
Ikävä ei ole ollenkaan hyvä kaveri.
Se liian usein tulee kyhnäämään viekkuun ja muka hälläväli-meinigillä uskottelee,ettei vie paljoakaan tilaa,mutta sitä se rontti kuitenkin tekee!!!
Minä ikävöin usein!!!=O(
Onneksi se laantuu pikkuhiljaa,
kun kaivautuu peiton lämpimään ja hörppäsee tuoksuvaista sympatiaa tai lähtee pitkälle kävelyretkelle.
Suosittelen jälkimäistä,varsinkin koiran kanssa!!!=O)
Toivottavasti kuonolaisen huokailut hellittävät ajan kanssa ja pian se taas on pirtsakka oma itsensä.
Kyllä se siitä!!!
Onnellisia alkusyksyn-hetkiä teille kumpaisellekin!!<3<3<3Onneksi teillä on toisenne!!!
Oi oi... Kuviesi ja tekstisi avulla näen koiraparan huokailut hyvin elävästi.
ReplyDeleteMinäkin käväisin pikipäin maalla tänään, kyllä siellä on niin erilaista. Vapaampaa, kyllä. Vähän huokailututtaa täälläkin...
Ensimmäinen kuva on niin kaunis.
ReplyDeleteMinä en ole ymmärtänyt koirista mitään,mutta juttujasi lukiessa tuntuu aina, että nyt ymmärrän enemmän ja alan pitämään koirista.
Tämä sinun on aika luonteikas tyyppi!
Ei pidä luulla että olen ollut koiravastainen, vaan se on ollut aika neutraali otus mulle.
Voi miten tutulta kuulostaa nuo raskaat huokailut, paitsi, että meidän poikakoirallemme olisi suorastaan onnen täyttymys päästä juoksentelemaan vapaana maalle jonkun tyttökoiran kanssa ja sellaista tilaisuutta tuskin tulee. (Mutta onneksi pääsee välillä edes erään sekarotuisen Milli-tytön kanssa juoksemaan koirapuistossa.) Huokailla silti osataan ja kaipuu on suuri...
ReplyDeleteKovaa on koirien elämä.
Voi mitä valkeaa valoa, tuli ihan kevyt olo, kiitos.
ReplyDeleteJa kiitos ihana kaunis noista matkakuvista, luulen, että hemmottelen itseäni tällä viikolla taukojen aikana töissä noiden kuviesi parissa vielä monen monta kertaa.
Huokailen myös :) Hyviä huokailuja.
Niin ja koiralle lohduttavia taputuksia täältä.
ReplyDeleteMinä rakastan koirien silmiä, ne kertovat niin paljon.
Liikuttavia ja niin tunteikkaita nämä ystävämme koirat. Minulla yksi, joka elää vain ja ainoastaan suurien tunteiden kautta.
ReplyDeleteKaunis ja harmoninen on lattiasi. täydellinen pari keltaisen sohvan kanssa.
Kuten Himalainen, herkuttelen kuvilla/kuvauksilla pitkään. Kun yhdessä lomapostauksessasi oli luumua - tässä selkeästi sisällöltään ja kuvitukseltaan sitruunapiirasta :) bittersweet.
Voih reppanaa! Oma koirani vietti kesällä kolme viikkoa maalla ja sillä oli siellä koiraseuraa. Paluu Helsinkiin taisi olla kurjaa, koska ressukalta meni viikko toipumiseen. Makasi vain apaattisena, huokaili, tuskin söi, eikä kertaakaan pyytänyt leikkimään. Ei se ole helppoa koirillakaan.
ReplyDeleteKatinkainen, MOI! Kaveri ja vapaus - siinä mun koirani onni. Tuo Eros tulee syyskuun alussa meille viikoksi, ja siihenhän on ihan vähän aikaa enää.
ReplyDeletePeton alla, leväten, lukien, haaveillen on tämä päovä mennytkin. Melko urakka tuo lattioiden maalaus. Enää on vaan jalkalistat jäljellä :)
Tuo minun koirani on nopeasti toipuvaa sorttia, että pian ollaan taas häntä pystyssä!
Minäkin ikävöin usein, olen melankolista luonteenlaatua. Italiaa ikävöin nyt.
Ilona, olen huomannut itsessäni oudo jutun - en kaipaa maalle. Pikemmikin kaipaan kaupunkiin, siis ihan keskustaan. Asumaan.
Liivia, tunnen monta ihmistä, jotka suhtautuvat hyvin neutraalisti koiriin, mutta jotka porosein on hurmannut :) Se on niin rauhallinen (ihmisseurassa) ja tyyppi. Aika luonteikas, kyllä.
Mirja, ai sielläkin porokoira, en ole kyllä mikään rotuintoilija, mutta aina kiva kuulla rotutovereista. Milli onkin mukava koiran nimi. Tämä minun koirani tykkää leikkiä melkein kaikkien kanssa. Mutta jos ei tykkää - niinkuin joskus käy - se on melko rasittava äksy. Nappaa aina tupon karvoja inhokkinsa turkista. Ja minua hävettää.
Himalainen, juuri sitä varten matkakuvat ovat - jaettavaksi :) Kiitos itsellesi! Tuolla minun koirallani on hassut silmät, alkuun ajattelin niitä melkein rumiksi, mutta toki niistä on ajan myötä tullut ihanat minulle. Sen tapa katsoa on hellyyttävä.
Minttumaari, juu, lattia mainio tausta sohvalle, hienosti sen jalatkin nyt tulevat esiin! Sitruunapiirasta pitäisikin tehdä, se on ehkä suurinta herkkuani!
Netta, minun koirani ei murehdi onneksi pitkään. Varmaan nyt tämä hurlumhei-kotikin sitä huokailuttaa. Se ei kovastikaan tykkää muutoksista. Mutta ruokahaluaan ei juuri mikään vie. Kiltisti napsii annoksensa.
Huh, kun kirjoitusvirheitä vilisee, saanette selvän silti. Sorry!
ReplyDeleteSori, ei siis porokoira, vaan pystykorvan-lapinkoiran sekoitus (ei ihan tarkkaa tietoa) ja Nemo nimeltään. (Sai nimensä Kapteeni Nemon mukaan kauan ennen mitään Kala nimeltä Nemo-elokuvia, nykyään on vähän tylsää, kun Nemoja on siellä ja täällä..) Mutta tällaista pohjoista tyyppiä sekin ja eleet, ilmeet ja asennot on samaa maata.
ReplyDeleteTunnistan koirassasi paljon omaa koiraani ja siksi on niin kiva lukea näitä koirapostauksiasi (ja toki muitakin postauksiasi.)
Hyvin saat tallennettua kuviin koirasi elekielen ja tunteet.
Voi kun se on suloinen!! Ihania kuvia. Meillä Maggie huokailee samaan tapaan. Se nautti viikonlopusta maalla niin niin kovasti. Se hymyili siellä ihan koko ajan, kunnes tuli kotiinlähdön aika. Maalla on koirista niin mukavaa...
ReplyDeleteTäällä maalla on mukavaa, tosin pimeämpää koko ajan. Meidän porokoiraneiti lopetti huokailunsa aika lailla kokonaan, kun se sai ikioman kaverin tänne kotiin. Nykyään ollaan aika usein hymyä, kuten myös tänäänkin, kun oltiin juoksulenkillä, jota olen ruvennut harrastamaan. Ihania kuvia toden totta.
ReplyDeleteHaha! So cute.... they are wonderful little creatures, dogs. I always wonder what mine is thinking.
ReplyDeleteOh, what a sweetheart! My dog is staying with my mother on a large property at the moment - he spends all day chasing rabbits, swimming in the stream and jumping at birds. I'm sure he will sigh a lot when we bring him home too ...
ReplyDeleteHahaha, what a cute and funny story! <3
ReplyDeleteKoiran kaipuu osaa sitten olla kaunista!
ReplyDeleteTulimme eilen maalta, ja koira on voinut pahoin koko päivän. Nyt jo parempaan, eli näinkin voimakkaasti voi näköjään reagoida muutoksiin...tai sitten on jostain muusta kyse.
Kukapa ei kaipaisi maalle juoksentelemaan onnellisena vapaudessan, symppaan koirua sydämeni pohjasta.
ReplyDeleteMutta mikä onkaan kivan näköinen lehti joka on auki kahvikupin vieressä?
Voi, koirasi on kyllä kaunis.
ReplyDeleteMeidän koira karkaili aina ihan hirveesti maalla ollessaan, katosi koko ajan naapuriin tai metsiin, toisen naapurin navettaan(mistä se ei suostunut millään tulemaan pois) ja sitä rataa.
Kai se oli sitä vapautumista sitten, mutta olin helpottunut kun päästiin kaupunkiin ja koira taas rauhoittui.
Fabulous photos, Tanja. Beautifully composed as usual. They really give the flavor of the vacation.
ReplyDeleteLove the new white floor. Welcome home...
Voi toista, huokaileva koira on kyllä sykähdyttävä olio, ehkä se siitä helpotuttaa vähitellen. Jos koirakin tarvitsisi vähän hemmottelua? Kummallekin "kuppi kaakaota"?
ReplyDeleteKiitos kaikille ilostuttavista ja hyvistä kommenteistanne! Nyt väsyttää hurjasti. Vaikka aina haluankin vastata kaikille henkilökohtaisesti täällä, niin nyt ei irtoa. Mutta Rinna: lehti on uusin Inside Out.
ReplyDeleteso sweet! and such beautiful photos too. i think you captured her melancholy so well... :)
ReplyDelete