Toast finally sent to me their newest House & Home catalog. It's finefinefine! But I didn't like it when they have gone to change the size of the catalog. I really dug the square shape it used to be earlier. But the images I liked even more than in the past, therefore, I adore the newest one.
In recent days, I've been absorbing into myself all sorts of impressions and inspirations. It's my sensitive mind, maybe even too sensitive right now, which makes my feelers to react so easily. Of course it's also about the time, that I'm not in a rush. Somehow I feel very fragile. Is it autumn or what? Whenever my state of mind is somehow special, whether it is good or bad view, I've noticed that I see more and somehow wider. Difficult to describe because it's not that simple, neither it's anything paranormal :), but I mean, my eyes keep catching every details, shades of light, colours so eagerly... I just collect impressions. I wouldn't want to concentrate on anything else.
I am glad that Liivia and Violet are back from Paris! From their wonderful blogs can be found the most delightful photos and stories. I'm looking forward to my own little autumny trip.
Tämä päivä alkoi mitä mainioimmin. Ystäväni tuli aamulla ennen töitänsä kylään ja toi mukanaan aamiaistarpeet. Kaikki tuollainen arkirutiineista poikkeava on minusta niin mukavaa. Kiitos K kun olet ja kiitos kun keksit tulla aamulla! Joskus ihmettelen, että olenko ansainnut nuo ystävistä parhaimmat, niin hyviä ja kultaisia he minulle ovat. Ja samalla tajuan, tottakai, että ansaita on aivan kertakaikkisen väärä sana tässä yhteydessä. Mutta tietänette mitä tarkoitan.
Toast lähetti vihdoin minullekin House&Home kuvaston. Se on hienohienohieno! Mutta siitä en oikein tykännyt, kun ovat menneet muuttamaan kuvaston kokoa. Mutta kuvista tykkäsin jopa enemmän kuin aikaisemmin, siis ihan mahdottomasti.
Viime päivinä olenkin oikein imenyt itseeni kaikenlaisia vaikutelmia ja tunnelmia, tänään aivan erityisesti. Olen ollut herkällä mielellä, ehkä liikaakin. Mutta tuon vähän hauraan mielentilan kääntöpuoli on tavallista tarkemmat ja ahmivammat silmät. Aina, kun on jotenkin erityisellä mielellä, oli se sitten hyvää tai huonoa erityisyyttä, huomaan katselevani tavallista keskittyneemmin.
Ja siksikin olen niin innoittuneella mielellä, kun Liivia ja Violet ovat palanneet! Heiltä vasta hienoja kuvia löytyykin. Ihana päästä siivellä vähän Pariisiin! Omaa syysretkeäni odotan.
:) Molemminpuolista.
ReplyDeleteLeijun näissä kuvissasi, vapauden tunne. Tuo ruokakuva on niin herkullinen ja keltaista, kellertävää, ihanaa lämpöä.
ReplyDeleteYksityiskohtien näkeminen on kylla tosi paljon mielialasta kiinni. Hassuakin, miten välillä pienistäkin tavallisista asioista näkee uutta, kun on vain oikealla mielellä. Jotenkin tuttu tunne. Ja sitten välillä on niin, ettei oikein tunnu miltään, eikä näekään oikein mitään. Ei ehkä ehdi vain pysähtyä. Tai jokin estää sen.
Minäkin olen haaveillut koko illan Pariisista. Päästäpä nyt kaupunkilomalle. Aika kiva ilta maanantai-illaksi.
Minäkin jäin kiinni tuohon keltaiseen, lämpöön. Johtuneeko rakeista, joita täällä tuli alkuillasta.. Pieni matka tekisi todella terää. Minulla tuli mieleeni taidesuuntaus, impressionistit, lukiessani sinusta ahmimassa hetkiä, tarkkana. Ja SuperHessu Aku Ankasta.:)
ReplyDeleteOlen samaa mieltä Toastin kuvastosta, hitsi kun menivät muuttamaan kokoa. Pitäiskö laittaa palautetta ;)
ReplyDeleteJa ihana ystäväinen aamupalan kanssa. Hienoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa!
Missä mun toastit viipyy, en kyllä ala. Kutsun varmaan itseni lähiaikoina kylään kuvaston syynäämisen varjolla :) Kuvahemmottelua täällä, tykkään tykkään. Astiahyllysi ovat unelmat. Olen iloinen blogistasi ja sinusta ja lempeistä tuulahduksista, joita täällä saa aina nauttia.
ReplyDeleteKatjuska, kiitos.
ReplyDeletehimalainen. tulikin hyvää tomaattikastiketta. Melkein aina tulee. Sen osaan. Ja noista mielialoista ja näkemisestä . niillä on ihan maaginen yhteys. Joka mielialalla on vähän omanlainen katselemistapa. Pahin on kiireen aiheuttama kireys. Silloin on melkein laput silmillä, näkee vain tehtäviä ja kellon. En sitä edes näkemiseksi sanoisi. En tykkää kiireestä. Muuta sitten onkin hieno hetki, jos kiireen keskelle tule yhtäkkiä oikea näkymä. Pariisista haaveilee nyt varmaan aika moni :) On muuten hyvä maanantai-ilta! Ja kaikki mitä kirjoitat, on ihanaa.
Outi, rakeita, en edes muista milloin olisin nähnyt viimeksi, se on kyllä ihmeellistä ainetta, rae. Naurattaa ihan hulluna tuo Super-Hessu :D Miksi? Siitä on kai jotain 25 vuotta, kun olen lukenut Aku-Ankkaa! Olen muuten vasta nyt aikuisiällä alkanut innostua impressionismista.
Neiti Nimetön, juu, olen kuullut, että muitakin Toast-intoilijoita on harmittanut. Mutta en uskalla mennä kritisoimaan, kun en nytkään sieltä mitään tilaa. Eikös olekin hienoa tuollaiset ystävät! Olen siunattu, kun minulla on noita tuollaisia useita lähellä.
Sanctuary, tule toki! Laitan herkkujakin :) Kiitos ihanasta kommentistasi!
Minua ei koon vaihtaminen haittaa, pidän sitä kuitenkin ilmaisena mainoslehtisenä ennen kaikkea ja kuvista pidän kovasti.
ReplyDeleteKiva kun mainitsit meikäläisenkin täällä!
Juu, palattu ollaan mutta taisi taas yksi pala jäädä...
Tuo mykkäkoulujuttu. SItä en kestäisi varmaan yhtään.
Näistä kuvista tuli todella hyvä, lämpöinen ja kotoinen fiilis heti aamulla. Kiitos :)
ReplyDeleteviolet, ihan hullua, mutta minä suhtaudun tuohon Toastiin jotenkin enempänä kuin ilmaislehtenä. Se on kai minussa piilevä kaupallinen ajattelija, joka ilahtuu aina hienosta brändistä :) Tai siis toki tajuan, että mainoshan se, mutta niin hitsin hyvin tehty, että siksi se liikuttaa enemmän kuin vaikka Bilteman kuvasto.
ReplyDeleteMinulla ehti olla jo jonkinlainen ikävä postauksianne. Kiitos teidän kumpaisenkin ahkeran postaustahdin, blogeistanne on tullut oikeastaan ruokaan verrattava jokapäiväinen tarve :) Mutta hyvähän se on välillä pitää taukoakin! Hyvissäkin asioissa. "Paastolla Violetin ja Liivian blogeista" hehee.
Minä olen alkanut tottua mykäkouluun, kun olen huomannut sen toimivan hiukan paremmin äidin kanssa. Kauan sen tajuamiseen menikin. Kaikki nämä vuodet olen tapellut vastaan, ja aiheuttanut sillä suurempaa tuhoa. Mutta kuluttavaa tämäkin on. Meillä on aika kipakat välit siis. Ollaan kovin erilaisia. Mutta kauhean tärkeä hän on minulle! Toivoisin vaan vähän seesteisempää menoa.
Stormby, kiitos itsellesi! On edelleen ihan ihmeellistä kuulla omien kuvien antavan toisillekin jotain. Siitäkin huolimatta, että saan itse monien kuvista niin paljon.
Hee! Tervetuloa vaan meidän virtuaalimatkalle. Vaikka kohta kuvasato taitaakin hiipua.
ReplyDeleteSamaa mieltä Toastista, oli upeat kuvat, mutta väärä koko, siis kuvastolla.
Tuo keltainen kukkakahgas on huippuihana.