13/11/2009

haasteasioita





Essuntaskusta sain haasteen, johon kerrankin ehdin osallistua. Kiitos paljon!

Harrastan: En kai ole oikein harrastelijatyyppiä. Mutta jos puhutaan siitä mitä tapahtuu palkkatyöpäivieni jälkeen, niin valokuvaan, laulan, kirjoitan, saunon, menen ulos ja usein metsään koiran kanssa, pohdin, suunnittelen ompelevani (ompelen), iloitsen ruoasta ja juomasta, luen, tykkään olla ystävieni seurassa, etsin ja katselen kauneutta. Mutta en pidä mitään näistä harrastukenani, elämää tuo kaikki vain on, osa työtäkin jopa. En halua sellaista, että palkkatyön lisäksi minulla olisi kovinkaan paljon aikataulutettua. Kerran viikossa toistuva kerho olisi minulle niin paha ja mitkään kuntosalijututkaan eivät minulle yksinkertaisesti passaa. Ahdistuisin siitä maksetusta velvollisuudesta. Mutta jos kalenterissa on aikataulutettuna matka johonkin, siitä tykkään! Ja kyläilyista. Sen semmoisista aina iloitsen.

Haastavinta elämässäni: Kaksi selkeätä asiaa. Saada raha riittämään. Osata tulla johonkin lopputulokseen siitä, mikä työ olisi minulle parhainta.

Rakastan: Elämää. Kuinka itsestäänselvää! Tai no, ei sittenkään. Rehellisesti sanottuna olen välillä ollut rakastamattakin sitä. On kuitenkin hienoa huomata taas kuinka rakastettava elämä osaakin olla karuista varjopuolistaan huolimatta. Elämässä sitten taas on ihan hirmuisen paljon rakastettavia asioita. Musiikki. Rakkaus tietysti itsessään sen kaikissa muodoissaan. Voi itku, antakaa anteeksi latteuteni. Jotenkin nyt näitä nyt vaan tulee, estää ei voi! Arkikauneutta rakastan. Hienoja pieniä yllätyksellisiä hetkiä, niitä janoan, spontaaniutta. Ja sitten on vielä yksi - sinistä väriä rakastan, kun se on niin pohjaton ja tunteellinen, mietteliäs väri.

En voisi elää ilman: Kotia, rakkautta, ruokaa. Tai voisikohan sitä elää ilman kotia? Monet elävät. Paha ajatus.

Haaveilen: Työstä, jossa kokisin pysyvää mielekkyyttä. Haaveilen pienistä askeleista, jotka veisivät minua varmasti tuota palkitsevaa työtä kohti.

Pelkään: Että hukkaan mahdollisuuteni.

Elämässäni on pysyvää: Monikin asia. Ajattelu. Tiskit. Halu olla hyvä.

Naapurini eivät tiedä: Montakaan asiaa minusta. Minulla on tosi mukavat naapurit, joiden kanssa on aivan mukava välillä rupatellakin, mutta kukaan ei halua liian läheisiin väleihin. Se on kiva.

Vaatekaapissani: On melkein enemmän kaikkea muuta kuin vaatteita. On siellä toki niitäkin, mutta myös ihan naurettavia tavaroita, joille ei ole muualla paikkaa. Siellä on myös paha sekasotku. Ja minun koiranikin siellä on. Sen lempinukkumapaikka on vaatekaapin alin hylly. Se on varattu ihan vain tuolle mainiolle luontokappaleelle, joka juuri nytkin siellä ihan kevyen kevyesti kuorsailee.

En ole koskaan: Yllättävän vaikea keksiä tähän mitään. On ollut sen verran kirjavaa, rikasta eloa. No joo, onhan sitä paljonkin sellaista. En ole koskaan ollut Yhdysvalloissa, vaikka sinne jatkuvasti haaveilen meneväni. En ole koskaan kirjoittanut kirjaa. Pah, tähän voisikin keksiä vaikka mitä. Ihan mahdoton kysymys. Yllyttää kikkailemaan. Lopetan.

Eniten arvostan: Superlatiivit ovat hankalia. Mutta jos listaus käy, valitsen nämä: hyvää tahtoa, huomaavaisuutta, sivistystä, kauneutta.

Haluaisin tavata: Lisää sellaisia, joiden kanssa on hyvä olla. Suureksi onnekseni olen saanut lähelleni jo monta hyvää ihmistä. Mutta jos lisää tavata täytyy, niin sellaisia mieluummin vain. Ja on myös yksi ihan konkreettinenkin henkilö - Daniel Rossen - uteliaisuudesta, ihailusta, kunnioituksesta.

Laitan tämän eteenpäin seuraaviin addiktoiviin, ihaniin blogeihin:

bamarik
harmaata
himalainen
kaliforniasta
LifeLoveDachshunds
pieni vihko
Sanctuary

12 comments:

  1. Kiitos kunniasta! Osallistun leikkiin mielelläni. Mietin oikein ajan kanssa :)

    ReplyDelete
  2. huhui, kiitos haasteesta. tämä haaste onkin aika haastava. kiva lukea tämä sun postaus, nosti mieleen paljon ajatuksia.

    aikataulut ahdistaa minuakin. myönnettävä on, että maksoin jo eräänkin kurssin tältä syksyltä jolla en ole käynyt vielä kertaakaan.. just se "kerran viikossa tiettyyn aikaan"- ahdistus iski aika pahana päälle.. ;)

    ReplyDelete
  3. Haastava oli haaste~
    toden totta..
    Jos olisi paneutunut ajan kanssa siihen,vastauksia olisi saanut vaikka ja minkä sorttisia!!!=O)
    Vauhdilla minä ne rustasin ja tuli mitä tuli!!!
    Sinun vastauksia oli hauska lueskella!!!=O)
    Mielenkiintoisia olivat ja kuvat taas mukavaisia!!!<3
    Aikatauluttomuus on myös minulle mieleen~suorastaan ehdottomuus!!!
    Työasioihin minäkin olen paljon ajatuksiani viime kuukausina heitellyt...
    Josko pian tiedän,mikä minusta tulee isona!!!
    Vaikka olenhan juuri tätä,vaikka minusta ei "isoa" tulisikaan!!
    Elämä on ihan hyvin näinkin~kuitenkin/loppupeleissä!!!
    P.s:
    Laulamiseen heittäydyn ihan liian harvoin!=O(
    Pitäisi antautua sen vietäväksi
    edes kerran viikossa!!!
    Laulaa sydämensä kyllyydestä vaikka sunnuntaisin!!!
    Vai olisiko laulu-lauantai kivempi!?

    Rutistus sinulle ihana elämää rakastavainen!!=O)
    Koiruutta en tälläkään kertaa henno unohtaa...
    Rapsutus myös hänelle!!!

    ReplyDelete
  4. HEIPS!
    Vastuaksesi olivat todella... mm.. kauniisti ilmaistu, kuvaavasti ja todellisesti. Moni tuntui NIIIIN mun ajatuksiltani, en vain kykenisi niitämillään kuvailemaan näin kauniisti!

    KIITOS!
    Mukavaa viikonloppua!

    ps. Kyläily on IHANAA!

    ReplyDelete
  5. Outi, kiva, jee!

    outi, mainiota jos innostut kirjaamaan omiasi! Ja tuosta kerran-viikossa-kurssijuttu, siihen liittyy ainakin mulla myös syyllisyys, jos joskus olen pois. Ei sen rahahomman vuoksi, vaan siksi, että lulen, että minua paheksutaan. Olen vähän outo tässä.

    Katinkainen, minäkin laittelin spontaanisti vastauksia sen kummemmin miettimättä. Tiedätkö, minusta on ihan tosi kiva kuulla, että meitä aikatauluttomia on muitakin. Lievittää minun huonoa omaatuntoani. Laula! Laula! e on ihanaa. Minulle parasta rentoutusta. Harmittaa vain pikkuisen se, kun tässä talossa on naurettavan huono äänieristys, ei voi kovin voimallisesti jollottaa. Laulan silti.

    anni, heips! sanoitpas ihanasti, kiitos. Kyläily ON ihanaa, todellakin! ja vieraat. Huomenna saan vieraita, olen siitä onnellinen. En tosin ehdi siivota paikkoja hienoksi, mutta se ei ole pääasia.

    ReplyDelete
  6. Koska minäkin kammoan aikatauluun sidottuja juttuja samasta syyllisyyssyystä kuin sinäkin,mutta kuitenkin haluan nyt perehtyä pilatekseen ja tarvitsen ehdottomasti opettajan apua....niin olen ratkaissut asian niin, että käyn paikassa jossa voin oikeastaan tÄysin vapaasti itse valita ajan jolloin menen ja opettajankin jos haluan.
    Vaihtelen päiviä sen mukaan miltä tuntuu. On muuten aivan eri olo kuin että jos se olisi joka tiistai ja torstai klo 10:-)

    TOSIN....olen huomannut että ihan itse sitten kuitenkin käytän aika paljon niitä samoja aikoja ja päiviä mutta se johtuu ihan muista menoistani (mm. poikien koulusta hakeminen jne.)

    Mutta olen siis tytyväinen kun olen itse oma "herrani".

    ReplyDelete
  7. Kyläily on ihanaa! Eikä kylään tullessa katsota nurkissa mahdollisesti pyöriviä pölypalloja. Nekin ovat toisaalta kotoisia, etenkin koirakodissa. Jos palleroita edes ehtisi huomata hyvässä seurassa, kuten tänä iltana on luvassa. Kutkuttelee jo :).

    Mahtavaa pohdiskelua sinulta. Tekstisi on kaunista. Ja kuvat, oi, oi, oi, oi.

    ReplyDelete
  8. Oi, nyt löytyi ihminen, joka ymmärtää minua..ja jota minä ymmärrän.
    Sama outous tuossa aikatauluhin sitoutumisen kammossa.
    Onko se sitäkin, ettei kestä rutiineja. Olen naureskellut itselleni, että jos huomaan jostain asiasta muodostunenn rutiinin, rikon äkkiä sen (ja asiat voivat olla ihan pieniäkin).
    Minulla on joku kumma tarve kokea, että hallitsen itse elämäni ajankulkua. Lintsaan vaikka itse maksamaltani kivalta kurssilta, saadakseni kokea, että minä itte päätän missä millonkin kuljen..hassua.
    Ja se, että joku paheksuu tai kyselee aikataulujani, tulemisiani ja menemisiäni ahdistaa heti, niin, että jätän helposti seuraavan kerran menemättä, ainakin vähintään myöhästyn.. pöllö minä :)
    -vivi

    ReplyDelete
  9. Kiitos mukavasta haasteesta. Samaistun tosi monessa kohtaa siihen mitä kirjoitat, mutten taatusti saa yhtä ihanasti omia ajatuksia tiivistettyä!

    ReplyDelete
  10. Kiitos kaunis haasteesta, Tanja!!

    Tuo harrastus on vaikea sana. Tuleekohan se alunperin harras- sanasta, voisi ehkä olla. Mulle tulee koko sanasta heti koulu mieleen, ala- aste ja ajatus siitä, että täytyy olla jokin kunnon harrastus, jotta on normaali, reipas koululainen.
    Juu ja nuo aikataulut liitän kans harrastamiseen.

    ReplyDelete
  11. Miten kaunis hevoskuva ja kuva sen alla. Voisin katsella niitä vaikka miten kauan....

    ReplyDelete
  12. Hauskaa lukea näitä! Tosin minun on vaikeata uskoa, että vaatekaapissasi olisi sekasotku :) Tietysti kaikki on suhteellista...

    ReplyDelete