18/11/2009

in november dusky - marrashämärissä

It's a disgusting swelling feeling in my stomach. And the dimness of November disturbs photoing. Dog's paws are bringing dirt into my rooms in these rainy days. In addition, I heard a man talking to the other very impolitely. Is this November like? Well, I'm lying now in my bed, ignoring these rainy weathers, slight November light, influenza term and the rudeness of people. I'm hoping to see the frost tomorrow morning, I'm really really hoping that! November is the most beautiful, when there is no snow yet but the landscape is covered with dreamy shades of frosty. Freeze, freeze, please come here! Whew, not just the frost but also many other things are in my wishes right now, well, as I may have told you earlier I'm a true dreamer. I'm always wishing, hoping, dreaming of various kind of things. Now especially, somehow. Is it that November colours are so dreamy, even in rainy weather? Maybe. I'm a November girl. In my wishing-and-wanting mood I have to defend myself too and tell that I'm not that terribly greedy, only a dreamer. Now I lie restfully in my bed. Trying to give peace to my stomach enjoying lactic acid bacteria. The craziest thing of all this stomach flu, dimness and amidst harmful things is that I'm pretty good - smiling quietly here in the bottom of my bed. Something beautiful in my mind.



Mahassa velloo. Valottomuus haittaa näköä. Koiran tassut tuovat lenkiltä rapaa huoneisiin. Lisäksi kuulin ihmisen puhuvan toiselle kovin ikävästi. Marraskuuko se on tällainen? Minä makaan nyt vaan sängyssäni ja unohdan pieniksi hetkiksi, että on surkeat rapakelit, tautiaika ja monet toisilleen aika töykeitä. Toivon pakkasta ihan hirmu paljon. Etkö voisi jo tulla, pakkanen! Minusta kun marraskuussa on kaikkein hienointa se, ettei ole lunta, mutta on hienoa kuuraa ja harmaan kimmellystä. Sitä minä toivon! Monta muutakin asiaa on kyllä toiveissani, sillä minä toivon ihan aina. Haluaisin kaikenlaista ja jatkuvasti. Nyt varsinkin. Puolustelen silti pikkuisen, että en halua ihan kamalan ahneesti, mutta silti, ehkäpä vähän niinkuin haaveillen. Mutta nyt makaan ihan rauhassa vaan. Annan mahalle rauhaa ja maitohappobakteereita. Hulluinta tässä kaikessa on se, että minä kuitenkin virnistelen melko hyväntuulisena täällä sängyn pohjalla. Jotain kaunista mielessäni.

12 comments:

  1. Haluta saa ja pitääkin minusta. Itse haluan kokoajan, haaveilen, unelmoin ja toivon. On eri asia sitten käyvätkö ne toteen. Uskon, että jos ovat tarkoitettu niin käyvät. Joskus on ihan parasta tajuta haluavansa, muttei halua saavansa. Jos tässä nyt on tolkkua? :)

    Melankolisen kauniit sävyt kuvissasi. Marraskuu on kuin tarkoitettu vaan ympäröivien värien ahmimiseen ja tunnelmointiin. Silloin pitäisi kaikkien muiden asioiden hidastua ja kadota olemasta hetkeksi.

    ReplyDelete
  2. Löysin blogisi Liivian kautta ja ihastuin ♥. Kuvasi ovat aivan uskomattomia, lyhyessä hetkessä selasin jo lähes puolet merkinnöistäsi läpi. Nyt maltan jo lueskella hieman rauhallisemminkin, pysähtyä kunnolla katsomaan. Ihastelen ja huokailen, ja tulen vastedeskin :).

    ReplyDelete
  3. Tekstissäsi oli pitkä pätkä, jonka allekirjoitan sanasta sanaan. Että pakkasta ja kuuraa juu, toivon ja haaveile ja virnistelen kivat mielessä. Mukavia makoiluita!

    ReplyDelete
  4. i love the starkness of that last photo.
    it looks a little lonely, but lovely.

    xo

    ReplyDelete
  5. Sitä kuuraa toivon minäkin. Pakkasaamua ja hitusen lunta. Postauksestasi jäi hyvä mieli. Eipä ole marraskuu, jos se nyt kaikki edes on sen syytä, saanut sinua latistettua. Koirasi katselee niin kaihoisasti. Odottaakohan se rapakelien kuivumista?

    ReplyDelete
  6. love the first photo. it really reads "november" to me. i wish i could read & understand all your beautiful words.

    xox *cara*

    ReplyDelete
  7. Love this. Very much. But so sorry about the belly thing.

    Your blog is wonderful, by the way!

    :) Debi

    ReplyDelete
  8. Pitäähän sitä toivoa ja tahdota (oma sana), tässä maassa moni on niin äärettömän vaatimaton että yllättää aina, uskon aina että kun jotakin toivoo ja tahtoo kovin se voi toteutua suorastaan itsestäänkin (tai ihan huomaamatta saa sen tapahtumaan). Se on sellainen hyshys-magia-juttu :) Ulkona on joskus harmillisia juttuja näin marraskuussa, lätäköt eivät esimerkiksi tässä kuussa ole lainkaan kiva juttu, itsekin ihailin jo niitä miljoonia kuuran eri sävyjä hetkinen sitten, oli hämmästyttävän kaunista! Onneksi kotona pääsee vähän lätäköitä karkuun, kyllä se pakkanen vielä tulee takaisin. Kauniita kauniita kuvia...

    ReplyDelete
  9. November is a darkly beautiful month. Your photos feel like November. I hope you feel better soon and the frost descends on the landscape.

    ReplyDelete
  10. Neiti Nimetön, Hanna siis :) olen ihan tismalleen samaa mieltä kanssasi, että marraskuussa pitäisi ahmia niitä vähiä, mutta hienoja värejä. Mutta kuka työssäkäyvä ihminen ehtii! Kun aamulla maailman värittää vain ahdistavat katulamput, samoin töistä tullessa. Onneksi minulla alkaa työt monesti vasta puolen päivän aikaan, niin ehdin katsella vähän. Työn pitäisi kadota hetkeksi marraskuussa! Ja tuosta haluamisesta, mielenkiintoinen aatos tuo "tajuta haluavansa, muttei halua saavansa". Hmm, piti ajatella se kahteen kertaan. Aika ristiriitainen ajatus. Siksi luultavasti hiukan pidän siitä.

    Elina, olet minulle uusi tuttavuus, tosi kiva, kun jätit ilahduttavia sanoja tänne. Kiitos! Kurkkasin nopsasti blogiisi, ja sieltähän raottui kuva-aarteita juuri minun makuuni. Tulen paremminkin katsomaan. Vieraillaan siis!

    maijja, muisk!

    janis, thank you! Loneliness is also good sometimes, even necessity.

    Outi, ei mua marraskuu lannista, mutta joulukuu saattaa joskus viedä voiton. Tammikuussa ja siitä alkaen sitten taas määrään minä. Koirani katselee usein kaihoisasti, se on sen perusilme. Mutta sitten toisinaan se virnistää varsin voitokkaasti, ja silloin se näyttää ihan höperöltä. Kai se tuossa miettii vaan, että kohta mennään taas kotiin ja sitten joutuu olemaan taas yksin monta tuntia. Mutta kyllä se rakastaa ihan ehdottomasti pakkasta, kuten minäkin. Silloin se on ihan elementissään ja juoksee selkä vinttikoiramaisesti kaarella ja häntä ihan tulessa, vinhasti suorana, ja nauttii.

    Cara, your comment made me smile. November written with birch sprigs, beautiful thought. Thanks! I'm sorry I was too tired yesterday to write in English at first, but then when I got better I decided to add English text too.

    Debi, belly thing is a bit better now, happily. I love the word wonderful, so thanks :) It's so much to said.

    Parolan asema, ihana kun touhuiltasi ehdit kommentoimaan! Ensinnäkin tahdota kuulostaa hyvältä, minä harrastan kaikenlaisia sanakokeiluita omassa puheessani, ja aina ilahdun, kun joku muukin. Sen olen huomannut, että kaiken saa, mitä todella ja oikeasti tahtoo, lähes aina. Ei ehkä nopeasti, ja hyvä niin. No tänäänin, valoa sain. En kyllä pakkasta vielä, mutta herätessäni oli ihan uskomattoman kaunis valo. Lätäkköihin... ne eivät todellakaan ole mukava juttu. En minä muuten niistä ihan niin paljon tympääntyisi, mutta tuo koiran mahanalus on ihan ällöttävä joka lenkin jälkeen ja tietty kauhea homma aina putsata se. Tulee se pakkanen.

    P.K. yeah, exactly, darkly beautiful. November darkness is so exciting and magical. Unfortunately I haven't had time enough to enjoy that.

    ReplyDelete
  11. En ole varmaan aiemmin kommentoinut, mutta välillä olen täällä käynyt blogiasi kurkkimassa. Kuvat ovat niin hurjan kauniita. Ihania väriyhdistelmiä olet tallentanut.

    Marraskuussa nimenomaan parasta ovat kuuraiset päivät, sellaiset, kun maailma näyttää olevan kuin sokerikuorrutuksen peitossa. Itsekin olen kotona taudin kourissa, ja nautin hitaasti kulkevasta päivästä. Teetä kuluu ja katselin päivällä kuinka valo aaltoili pitkin seiniä.

    ReplyDelete
  12. maikki, no mutta ihana että piipahdat ja että kommentoit. Kävin jo katsomassa sinun "nurkkaustasi" ja ihastuin. Minä olen väriyhdistelmäihminen. Siksi kaikki tämä :) Tänään ei vielä kuuraa, mutta tosiaan niin ihmeellisen ihana valo, kuin kaikessa olisi sädekehä ympärillään. Aamulla rakastuin vesipisaroihin, kerrankin. Kun ne olivat niin pulleita ja kiiluvia koivunoksilla.

    ReplyDelete