20/01/2010

after copenhagen

Kööpenhamina oli niin hieno ja ihana, ettei minulla ole kuvan kuvaa sieltä, valokuvaa nimittäin. Olen pahoillani! Kuten joskus aikaisemminkin olen kertonut, en muista kameran olemassa oloa harvinaisen ihanassa seurassa laisinkaan. Ja siitä tässä nyt on kysymys. Olin niin onnellinen siellä. Silmäni kyllä ahmivat italialaisen silmien lisäksi kaikkea kiinnostavaa. Kööpenhamina oli kuin olisi kotiin mennyt. Kotitunne on minulle se mittari, jolla mittaan kaupungin hyvyyttä. On toki vierauskin ihanaa, mutta jos matkalla on kuin kotona, se on oikeastaan eksoottisin tunne.

Mutta Kööpenhaminaan!

Ystävällisyys - ihan omaa luokkaansa! Meille hymyiltiin, tultiin juttelemaan, oltiin avuliaita ilman jäyhyyden häivää.

Tyylikkyys - juuri minun makuuni, huoletonta ja hauskaa, monennäköistä. Tykkäsin ihan hulluna perheistä, joilla oli aina jotain hauskaa yllään ja leikkimieli oli suorastaan tarttuvaa. Perhe - se sana tuli muutenkin usein mieleen Kööpenhaminassa, ja rakkaus, se näkyi ja tuntui siellä.

Hauskuus - hymyilin ja nauroin poskeni kipeäksi. Seurani ei varsinaisesti mikään vitsiniekka ole (onneksi!), mutta meillä on jotenkin samanlainen tapa hullutella. Se on ihanaa! Hauskuutta oli oikeastaan kaikkialla. Näyteikkunoissakin, hyvällä maulla. Ja yksi hauskimmista kahviloista oli Sanctuaryn suosittelema Royal Café. Kuin sadusta! Kahviloiden, baarien ja ravintoloiden suhteen meillä oli onni matkassa, kaikkialla oli hyvää, ja minua hemmoteltiin.

Pieni kunta Kööpenhaminan lähellä, Humlebæk oli hyvä kokemus. Menimme siellä modernin taiteen museoon Louisianaan, jossa oli aivan mahtava valokuvanäyttely: Jacob Holdts Amerika; Tro, Håb & ♥ . Se on mielessäni vieläkin, ehkä aika pitkäänkin - se oli niitä näyttelyitä. Ainoat Kööpenhaminan ostokseni paria lehteä lukuunottamatta ovat nuo postikortit sieltä. Kun katselin noita kuvia, niitä oli siellä valtavan paljon, päässäni soi Soulsavers ja tämäkin. Ja kaikesta näyttelyn karmeudesta huolimatta minun Amerikka-kuumeeni kasvoi vain, aina vain kiihkeämpi on se. Voisinkohan minäkin alkaa seikkailijaksi kuten Jacob? Hän oli itsekin paikan päällä, ja hän näytti paljon rohkeammalta kuin minä. Mutta mutta, en minäkään ihan vähästä hätkähdä.

Ja sitten on taas hetkiä, jolloin alan täristä. Niin tälläkin matkalla. Ennen kotiinpaluuta. Joka tapaamisen jälkeen se hetki on aina vain pahempi. Tällä kertaa jopa niin paha, että lähestulkoon kaduin koko matkalle lähtöä. Voin ihan pahoin, ja halusin vain kotiin. EI, kun takaisin junaan, takaisin hotellin hissiin, takaisin huoneeseen. Halusin Irlantiin. Halusin takaisin kohtuun tai ihan mihin vaan, vain muualle. Lentomatka kotiinpäin oli ihan kammottava. Koitin täyttää pääni buddhalaisilla viisauksilla ja yritin nukkua. Itkeskelin.

Mutta nyt kun olen kotona taas, ja olen saanut olla rauhassa hetken, olen jo taas aikalailla oma itseni. Päätin olla vaipumatta ikävän tuskaan ja aloin heti puuhiin. Hellin tänään itseäni uudella kahvilla ja herkkuleivillä kirpakan aprikoosihillon, brien ja kanelin kera. Ja uskon, kun hän sanoo, että ole onnellinen että tämä tapahtui, äläkä murehdi sitä mitä ei juuri nyt ole. Todella jo ajattelen niin. En vielä osaa nimetä, miksi, mutta minulla on sopivasti tunnetta, että tämä oli hyvä matka tehdä, ja olen siitä onnellinen.

Muita matkalauluja:

Something Stupid
Stand by Me






Copenhagen was so lovely and wonderful that I don't have any photos from there. I am sorry for that! As seen in the past, I do not remember the existence of my camera at all when having such wonderful time and a rare company with me. And now it happened again. I was so happy there. Yes, my eyes devoured the Italian eyes, and in addition to all interesting around us. Copenhagen was a city like to be home. Homey-feeling, it is the meter to me, which measures the goodness of the city. Exoticism is of course wonderful always, but if the trip is like a home, it is a real exotic feeling. What do you think?

But in Copenhagen!

Kindness - class of their own! For us - smiles, friendly talking, helpful people and there was no hint of gawkyness.

Elegance - just my kind, relaxed and fun, colourful. I liked just crazy about the families who had always wearing something fun and playful. Family - that word came to my mind anyway often in Copenhagen, and love, love was seen and felt, it was displayed there in so many ways.

Hilarity - we smiled and laughed so much! My companion is not exactly a jester (fortunately!), but it is more like somehow we have a similar way to have fun. The fun was just about everywhere. Even in display windows. And one of the amazing cafés Sanctuary was recommended by the Royal Café. It was like a fairy tale! In all the cafés, bars and restaurants we had good luck with us, every place were good. And I was so thoroughly spoiled.

A small town near to Copenhagen, Humlebæk was a good experience too. We went there for the Museum of Modern Art, Louisiana, in which was a totally awesome photo exhibit: Jacob Holdts Americas, Tro, Håb & ♥. It's still in my mind, maybe for a long time ahead, I guess - it was one of those exhibitions which stays bothering in my mind but just in a good way. As I saw those pictures, they were there for a huge lot, Soulsavers was playing in my head, this and this one particularly. And all of the exhibition, despite of its vulgarity, grew up my perennial America-fever. I wonder if I should start to be as the adventurer, as Jacob? He himself was on the ground too, and he seemed a lot tougher than I am. But, but, I am not as tender than I look out :) Only those exhibition postcards above was my my purchases, and couple of magazines.

Then again during these trips it is always moments when I am shaking feeling bad. This time again I trembled so much. Before returning home. Every time, during the last hours we are together it is worse and worse. Now, I felt even so bad that I almost repented whole the journey momentarily. I just wanted to come back home. NO, I wanted to go back to the train, back to the hotel elevator, back into our room. I wanted to go to Ireland. I wanted to return into the uterus, or anywhere else but not to airport, just elsewhere. Journey homeward flight was just painful. I tried to fill my head of the wisdom of Buddhists and tried to sleep. I cried silently.

But now when I'm back in my home again, and peacefully alone for a moment, I am starting to be myself again. Feasting my winter holiday mornings with a delicious bread with crisp apricot marmelade, brie and cinnamon. Believing him, when he says to me: be happy because it happened, don't be sad when it is over. And I am. Happy. Really.

Other Copenhagen songs:

Stand by Me
Something Stupid

20 comments:

  1. Tanja welcome back! :-)
    I was looking forward for this post and I wanted it see some photos from Copenhagen!! But that´s ok, I am really happy that you had a love-romance with the Italian boy..

    La Vie est Belle!

    ReplyDelete
  2. Anonymous, I am really sorry for the lack of photos!! I should have said it before the trip that no photos can be waited, because it is always that thing that I am not able to concentrate on photoing while having such lovely time... But thanks for your fun comment anyways :) La vie est belle, indeed!

    ReplyDelete
  3. Muistan omalta osaltani nuo tärinät ja itkut. Voimia, ehkä joskus tulevaisuudessa sun ei tarvitse enää kokea noita tunteita..?

    ReplyDelete
  4. Uskotko minua kun sanon että tunnen täysin kaiken noista eroamisista ja epävarmuudesta ja tuo kaikki mitä kirjoitit.

    Hän kuulostaa niin rauhalliselta. Samaa viisautta kuin omassani;-)
    Heittäydyn ihan sentimentaaliseksi täällä.
    Näen niissä teissä meidät silloin
    -95-96.

    ReplyDelete
  5. Emmi, nämä tärinät ja ikävä on asia, jota en ollut vielä elämässäni kokenut. Nytpä sitten... Tulevaisuutta emme ole vielä valmiit miettimään.

    violet, uskon sinua. Kunpa minussakin olisi samaa viisautta ja rauhallisuutta kuin hänessä, aavistit siis oikein, rauhallisuutta löytyy. Mutta onpahan ainakin turvallista itse panikoida, kun toinen on tukena ja niin hyvänä kaiken aikaa, eikä menetä hermojaan. Mutta toisaalta, on minussakin rauhallisuutta. Se vaan murtuu aina noissa eron hetkissä. Mutta kyllä minä täällä arkielämässäni olen varsin rauhallinen. Minäkin olen heittäytynyt varmaan liiankin sentimentaaliseksi täällä, mutta en murehdi siitä.

    ReplyDelete
  6. Joskus ei vaan pysty kuvaamaan, kun keskittyy niin vaan nauttimaan uudesta paikasta. Ymmärrän hyvin, vaikka kuvia olisikin ollut kiva nähdä :)

    ReplyDelete
  7. Piti palata vielä...ehkä olen kertonut tai en muista, mutta tästä tuli mieleen ne lukuisat reissuni Ruotsiin kun Hän oli vielä siellä mutta mun piti palata Treelle...ja kun rahaa ei ollut paljon yhtään niin menin Göteborgiin laivalla (ilman hyttiä lattialla) ja sit junalla. Ja sama takaisin. Ja se oli hidasta ja yksinäistä ja likaista ja muistan ne matkat ikuisesti.Etenkin ne paluut....

    ReplyDelete
  8. Tahdon Köpikseen niin lujaa että. Olen tahtonut kauan, mutta tekstisi sai haluamaan vielä lisää. Kuvailit niin elävästi.

    Ja voi kun olen iloinen hyvästä matkastasi.

    ReplyDelete
  9. Olen aivan varma että vielä 8-kymppisenä muistelet tuota matkaa vieno hymynkare suupielessä ja kyynel silmäkulmassa.
    Tuo tunne on niin katkeran suloinen ettei pahempaa/parempaa ole.
    Itsellä oli moinen kerran kun tulin lomalta Puolasta.

    ReplyDelete
  10. Kirjailijatar, minuakin ihan snadisti harmittaa ettei ole valokuvia sieltä, kun olisihan siellä ollut kaikkea kuvaamisen arvoista. Tosin valo oli aika ankea. Täytyy tehdä toinen reissu omin päin ja kameran kanssa :)

    violet, olet kertonut, ja kuulostaa hankalalta. Mutta tämän tapauksen vuoksi minäkin nukkuisin laivan lattialla ja ihan missä vaan, että pääsisin hänen luokseen. Joidenkin ihmisten näkeminen vaan yksinkertaisesti on niin tärkeää.

    Liivia, voin hyvin kuvitella, että tykkäisit Kööpenhaminasta! Sopisit hyvin katukuvaan :) Kiitos ilosta!

    Paevi, juu, katkeran suloinen juurikin! Ja mä olen itseasiassa sellainen persoonallisuus, että mulle sopiikin moinen. Ja uskon tuohon kahdeksankympin teoriaan täysillä.

    ReplyDelete
  11. Paras mahdollinen matka on selkeästi ollut, mitäpä niillä kuvilla, kun sitä keskittyy tunteeseen. Harmi kun noin upea matka sitten kasvattaa ikävää, mutta uskotko että sanon että jos se ikäväkin on kaunista, kun tietää mistä johtuu, eiköstä? :)

    ReplyDelete
  12. Köpis on just tuollainen kun kuvailit. Viimeksi kun käytiin lasten kanssa oli ihanaa kun jokapuolelle oli tervetullut eikä ruokapaikoissa tai kahviloissa lapsia katsottu nyrpeänä vaan hymyiltiin ja vilkuteltiin :)

    ReplyDelete
  13. Ei haittaa yhtään vaikka ei nyt ollutkaan kuvia. Kertomus oli niin ihana ja liikuttava.

    Voimia siihen paluuseen ja erossaolemiseen!


    ...niin ja kotikuvat, kiitos niistä, kauniita!

    ReplyDelete
  14. what a lovely blog you have. just found it. looking forward to seeing more. thank you. just beautiful!

    ReplyDelete
  15. Your blog is lovely and your little romantic story of Copenhagen is even lovlier! Long distance romance is so very difficult but I am glad you had such a wonderful time :)

    ReplyDelete
  16. Oi, kuulostaa aivan täydelliseltä matkalta!
    Kööpenhamina ja kaikki.
    Minusta tuntuu, että en muuta tehnytään, kuin ottanut kuvia omalla Lapin reissulla. Nyt en jaksaisi käydä tuota pinoa läpi.

    Mielenkiintoinen tuo valokuvanäyttely.

    ReplyDelete
  17. voi että, kuulostaa oikein ihanalta. ja niin, pystyn hyvin samastumaan tuohon tärisyttävään ikävään..olen myös aikoinaan elänyt monia vuosia kaukosuhteessa.

    kaikkea ihanaa päiviisi!

    ReplyDelete
  18. Tanja Porista22/01/2010, 21:47

    Ihan tuli kyyneleet silmiin :) Ihana matka ja ihanasti siitä kerroit.

    ReplyDelete
  19. Tanja, I remember how awful it was to be apart for two years while I was at school miles and miles away. I lived for our phone calls and our short little weekend visits and I cried myself to sleep when he wasn't there. Someday you will be together always and you will love him even more for the time you were apart. That is the only consolation I can offer - except to pray for peace in your heart.

    P.S. I can never bring myself to take pictures when I'm having fun either!

    ReplyDelete
  20. Kertoilethan vielä lisää matkastasi ja laitat kiinnostavia vinkkejä ja linkkejä! Varattiin juuri tänään matka Köpikseen kaverin kanssa ja nyt ollaan ihan innostuksesta lähes haljeta ;)

    ReplyDelete