pitsikirja

Hieno hieno uusi kirja! Olen selaillut sitä aamuin illoin. Oikeastaan minun olisi pitänyt postata tästä jo pari viikkoa sitten, kun olin ollut Pitsijuhlissa, mutta en ole aiemmin ehtinyt kuvata kirjaa. Tuolla suurenmoisen suloisessa Pitsijuhlassakin olisi pitänyt olla kamera mukana! Siellä oli niin kuvauksellista. Olin ladannut akunkin valmiiksi, ja sitten unohdin sen keittiön pöydälle! Voi ärsy, tympeys ja turhauma, kun sen huomasin kirjanjulkkarijuhlaan mennessäni. Mutta ihana oli tuo juhla. Oli kauhean kiva tavata varsinkin Rinna, koska hän oli tullut pikkuisen tutuksi täällä virtuaalimaailmassa, oi joi kuinka kiva olikin!

Juhlissa oli ihanaa kaikki - alkaen juhlapaikasta - Villipuutarha, nappivalinta tälle juhlalle. Siellä iloinen puheensorina ja oih mitä ihanaa musiikkia siellä soikaan, pöytä täynnä pitsihienouksia ja kauniita kankaanpaloja sekä nauhoja, joista sai askarrella (tein nuo neljä rintanappia, hiiii!) ja ne tarjoilut, ah, en ehkä koskaan unohda sitä suklaakakkua. Minä olen sellainen, että minulle jää ruoat mieleen, ajattelen niitä pitkään. Muistelen myös kultahipputeeboolia, jonka reseptistä minulle hiukkasen kerrottiin - utelias kun olen ja kyselin - mutta vannotettiin huimaavin uhkakuvin sitä oleman paljastamatta. Pidän sen siis salaisuutenani enkä edes itse kokeile sen keittämistä, sillä kunnioitan suuresti naisia, joilla on salaisuuksia keittiöissään.

Kirja. Olen ylpeä noista taitavista naisista! Tällaisia kirjoja lisää suomalaisilta tekijöiltä haluan haluan haluan. Minua, kuvaintoilijaa, tietenkin ilahduttaa kerrassaan hyvin hienot ja puhuttelevat kuvat. Tykkään niistä niin paljon, että en melkein malta lukea, kun tutkailen kuvia vain. Minun näkökulmastani tämä on erinomainen hyvän kirjan merkki. Mutta tämä kirja on myös täynnä asiaa. Ja ideaa, varsinkin ideaa. Tämä ei mene hyllyyn pölyttymään vielä pitkään pitkään aikaan! Se on löytänyt paikkansa käsityöpöytäni kulmalta, ja minä huomaan ajattelevani pitsiä.

Puuroa mustikoilla syön. Ja minusta tuntuu, että paranen. Eilinen oli takapakkipäivä levosta huolimatta. Söin vähän maksalaatikkoa kylmiltään, ja mä luulen, ettö mun masu ei oikein tykännytkään. Täytyy ottaa ihan hipihissukseen nyt. Mustikkajuttuja vaan.