06/03/2010

pitsikirja


Hieno hieno uusi kirja! Olen selaillut sitä aamuin illoin. Oikeastaan minun olisi pitänyt postata tästä jo pari viikkoa sitten, kun olin ollut Pitsijuhlissa, mutta en ole aiemmin ehtinyt kuvata kirjaa. Tuolla suurenmoisen suloisessa Pitsijuhlassakin olisi pitänyt olla kamera mukana! Siellä oli niin kuvauksellista. Olin ladannut akunkin valmiiksi, ja sitten unohdin sen keittiön pöydälle! Voi ärsy, tympeys ja turhauma, kun sen huomasin kirjanjulkkarijuhlaan mennessäni. Mutta ihana oli tuo juhla. Oli kauhean kiva tavata varsinkin Rinna, koska hän oli tullut pikkuisen tutuksi täällä virtuaalimaailmassa, oi joi kuinka kiva olikin!

Juhlissa oli ihanaa kaikki - alkaen juhlapaikasta - Villipuutarha, nappivalinta tälle juhlalle. Siellä iloinen puheensorina ja oih mitä ihanaa musiikkia siellä soikaan, pöytä täynnä pitsihienouksia ja kauniita kankaanpaloja sekä nauhoja, joista sai askarrella (tein nuo neljä rintanappia, hiiii!) ja ne tarjoilut, ah, en ehkä koskaan unohda sitä suklaakakkua. Minä olen sellainen, että minulle jää ruoat mieleen, ajattelen niitä pitkään. Muistelen myös kultahipputeeboolia, jonka reseptistä minulle hiukkasen kerrottiin - utelias kun olen ja kyselin - mutta vannotettiin huimaavin uhkakuvin sitä oleman paljastamatta. Pidän sen siis salaisuutenani enkä edes itse kokeile sen keittämistä, sillä kunnioitan suuresti naisia, joilla on salaisuuksia keittiöissään.

Kirja. Olen ylpeä noista taitavista naisista! Tällaisia kirjoja lisää suomalaisilta tekijöiltä haluan haluan haluan. Minua, kuvaintoilijaa, tietenkin ilahduttaa kerrassaan hyvin hienot ja puhuttelevat kuvat. Tykkään niistä niin paljon, että en melkein malta lukea, kun tutkailen kuvia vain. Minun näkökulmastani tämä on erinomainen hyvän kirjan merkki. Mutta tämä kirja on myös täynnä asiaa. Ja ideaa, varsinkin ideaa. Tämä ei mene hyllyyn pölyttymään vielä pitkään pitkään aikaan! Se on löytänyt paikkansa käsityöpöytäni kulmalta, ja minä huomaan ajattelevani pitsiä.

Puuroa mustikoilla syön. Ja minusta tuntuu, että paranen. Eilinen oli takapakkipäivä levosta huolimatta. Söin vähän maksalaatikkoa kylmiltään, ja mä luulen, ettö mun masu ei oikein tykännytkään. Täytyy ottaa ihan hipihissukseen nyt. Mustikkajuttuja vaan.

14 comments:

  1. Voi sinua, toivottavasti paranet pian!
    Minulta taas jäi Pitsijuhlat väliin! En kertakaikkiaan ennättänyt. Olen kaihoisasti katsonut kuvia juhlista. Ja nyt kun luen että olisin voinut tavata sinut siellä, harmittaa vielä enemmän:(
    Pitsikirja on aarre, selailen sitä päivittäin, ja haaveilen unelmoin lepään nautin. Olen ollut onnekas kun olen saanut seurata sen syntyä, Rinna kuluu nimittäin samaan neulontapiiriin;)

    ReplyDelete
  2. I always enjoy your photos.

    ReplyDelete
  3. Kuviesi ja kuvauksesi perusteella tuo on just sellainen kirja mista tykkaisin! Laitankin sen ostoslistalle. Kiitos siis vinkista.

    Tosi hienot nuo tekemasi nappiset. Sopisi moneen. Pitsiset, muttei liian pitsiset jos tiedat mita tarkoitan :)

    Toivottavasti saat itsesi kuntoon pian...

    ReplyDelete
  4. Hyvä että voit jo paremmin. Pitsit ei just tällä hetkellä ole mun juttuni ( viime kesänä yliannostus, kun sain paljon isoäitini tekemiä vanhoja pitsejä, ja laitoin kaikki esille kun oli juhlat tulossa... talomme muuttui muutamaksi kuukaudeksi pitsihuvilaki) mutta nuo tekemäsi on rintanapit on JUST ihanat! Ja tuo samettivaate mihin olet ne kiinnittänyt, on täsmälleen sitä väriä mitä halajan nyt vaatekaappiini. Äsken ostin huivin heräteostoksena ihan värin takia, ja kun niitä oli vain yksi. Miksi aina sellainen jota on kaupan hyllyssä vain yksi, tuntuu jotenkin tosi löydöltä niihin verrattuna mitä on enemmän varastossa?

    ReplyDelete
  5. Temps perdu, paranen minä. No onpas harmi tosiaan, että juhlat jäi väliin! Joskus kiire vie liiaksi. Tuttua tuttua. Mutta onneksi olet saanut seurata kirjan syntyä!

    Dinah Soar, aww, thanks!

    Neiti Nimetön, luulen, että voisit pitääkin! Emme kumpikaan taida varsinaisesti olla mainitsemasi "liian pitsisen", heh, ystäviä, mutta tämäpä kirja antaakin ajattelemisen aihetta ja näkökulmaa kaikenlaiseen pitsiin. Heti aloin tunnistaa, minkälaisesta pitsistä minä tykkään.

    kata, nuo yliannostusjutut on pahoja! Tuo samettitakkini väri on kyllä tosi hyvä. Myös hyvä yhdistellä. Onneksi ostit huivin! Tunnistan niin hyvin sen paineen ostaa, jos viimeinen kappale on kyseessä :)

    ReplyDelete
  6. Hienot napit teitkin! Ja niin kaunis kuvasarja kirjasta.

    Noista pitsihelmoista tuli mieleen että tuunasin viime kesänä yhteen mekkoon itsekin pitsikoristeen helmaan. Siitä tuli oikein nätti.

    ReplyDelete
  7. Voi että mikä kirja! Minä olen ihan heikkona pitseihin...minulla on onni omistaa mummin tekemiä pitsejä, mutten ole niitä oikein osannut hyödyntää. Täytyypä hankkia käsiin tuo kirja ja herättää pitsit uuteen elämään.

    ReplyDelete
  8. Tuo kirja on kyllä nyt ehdottomasti shoppaus-listalla, täytynee etsiä pian käsiin ettei vain pääse loppumaan! Paljon tutkailua aiheuttavat kuvat ovat parhaita, se tunne kun haluaa selata kirjan uudelleen vaikka juuri pääsi viimeiselle sivulle :) Kauniita kuvia, ja toivottavasti mustikat parantavat pian.

    ReplyDelete
  9. Näytääpä tosiaan ihanalta tuo kirja.Kauniit kuvat.

    ReplyDelete
  10. Aivan viehättävän kuuloisiin juhliin olet saanut osallistua!
    Nuo päällystämäsi napit ovat niin suloisia! Kirja kuulostaa ja näyttää ihanalta, tein siitä heti kirjastoon varauksen. Tovi siinä menee, ennen kuin ihanuuden luettavakseni saan. Se on vasta hankinnassa tänne ja olen 8. varausjonossa...
    Kirja tuo mieleeni muutamia vuosia sitten esitetyn herkän ranskalaisen elokuvan Koruompelijat. Rakastan vanhoja käsitöitä ihan laidasta laittaan. Monesti mietin, miten ahkerat naiset ovat niitä kotiensa kaunistuksiksi tehneet. Aikaa käsitöille on ollut varmasti vähän kaiken taloudenpidon lomassa, valo vähäistä ja silmälasitkin harvojen etuoikeus, puhumattakaan materiaalien niukkuudesta. Ja vanhat vaatteet ovat tietysti erityisen viehättäviä kaikkine pitseineen ja yksityiskohtineen. Usein liikuttuneena hypistelen keräämiäni vanhoja nukenvaatteita, miten äidit ovat niitä lapsiensa nukeille ommelleet ja neuloneet.

    Kiitos ihanasta postauksestasi ja toivon, että tuleva viikkosi alkaisi jo paremmissa voimissa!

    Aivan ihana muuten tuo vanha kukkalautasesi!

    Tuhkimo

    ReplyDelete
  11. Merja, kiitos kuvasarjakehusta. Olin itse itsekriittisellä kannalla, mutta kuulin kehua toisaaltakin, ja nämä kannustussanat vähän loiventavat itsearvion armottomuutta. Kirja itsessään on niin tosi hieno, että tuntui tärkeältä saada se kuvattua kauniisti. Vähän puolikuntoisena voimat eiväy kuitenkaan riittänet mahtikuvaussessioihin :) Ja mitähän hiivattia mä nyt tässä oikein selitän! :) Olen, Merja, ihan innoissani sun ompeluksistasi!

    Kirjailijatar, HANKI! Suosittelen suuresti. Varsinkin jos jo rakastat pitsejä - rakastat varmasti tätä kirjaakin.

    Parolan asema, tuo kuvailemasi ahnas selailuhomma on kyllä just hyvä kirjan merkki! Mustikat hyviä, jee. Eilen illalla ystäväni tulivat tekemään minulle ruokaa ja viemään taas koiraani lenkille. Nyt vahvempana kuin viikkoon!

    virva, kiitos!

    Tuhkimo, totta tosiaan, olivat kyllä viehättävät nuo juhlat! Sinäkin olisit ihan varmasti viihtynyt. Ihana kuulla, ettäolet vasta kahdeksas varasujonossa, olen iloinen tuon kirjan menestyksestä. Hyvää kannattaa odottaa.

    Pitäisi katsoa tuo Koruompelijat.

    Minussa nuo vanhat, naisten tekemät käsityöt aiheuttavat aika ristiriitaisia tunteita. Ensialkuun aina mitä suurinta ihailua ja kunnioitusta, mutta sitten myös sellaista suuttumusta, että kaikkien silloin oli osattava, istuttava rauhassa ja pakotettava itsensä siihen huolellisuuteen, mihin kuitenkin vain murto-osalla on edellytystä. Ihailu kuitenkin vie aina voiton. Ja ajattelen sellaistakin, että on sääli, että nykyään motorisilla taidoilla on vähemmän arvoa ja käyttöä, ainakin käsityön saralla. Monenlaista ajatusta tästä. Voisi istua koko illan ja jutella tästä.

    Kiitos paremman voinnin toivotuksista!

    ReplyDelete
  12. Voi mahoton miten ihanat kuvat! Olen aivan lumoutunut vaikka kirjan luulisi olevan läpikotaisin tuttu.

    ReplyDelete
  13. Tervehdys, kommentoinpa nyt vaihteeksi tänne (juuri kun olin päässyt sanomasta sulle, että aina vaan luen enkä kommentoi..). Tuli tuosta pitsi-jutusta mieleen Minna Kangasmaan työt, joita näin Oulun taidemuseolla. Siellä oli hänen valokuva-kirjansakin selattavana. Kirjan nimi ei tosin tule nyt mieleen (laces ja woodland siinä ehkä oli?). Minusta niissä oli jotain tosi kiehtovaa, mutten osaa selittää. Tuli vaan mieleen, että sun olisi pitänyt nähdä se.
    T. Laura

    ReplyDelete
  14. the plate on the last picture is beautiful ...

    ReplyDelete