Takkuista taivalta töissä. Kertominen pomolle ja parille työkaverille, että vahvasti ei nyt mene. Noloa mieltä. Kiristävä päänsärky, joka pakotti lähtemään töistä ja myös jättämään taidemuseotreffit väliin. Nukkumista. Mutta pian Jenny meinaa tulla leipomiensa muffinsien kanssa tänne iltateelle - se ainakin on mukavaa. Tiskailun lomassa tulin pikapikaa naputtelemaan tämän postin. Särjin juomalasin käsiini ihan säpäleiksi, eikä haavan haavaa tullut. Ihme parkkinahkakädet! Voisi kai noita rasvatakin välillä. Ajattelin sitten, että kun allikossa ollaan jo joka tapauksessa, niin sama kai antaa sija yhdelle taikauskoiselle ajatuksellekin. Päätin, että nuo sirpaleet saavat nyt tuottaa onnea, piru vie, niin typerältä kuin se kuulostaakin.
p.s. Se kun mustarastaat laulavat ihan raivona kevätillassa on minusta älyttömän ihanaa. Tuulettelen täällä, ha, ja kuuntelen laulujansa. Eläköön kaikki tinttiset! Minua huvittaa aina vaan talitiainen englanniksi.
Music
Jakamista arkeesi toivotellen :)
ReplyDeleteGreat tit! Mahtava nimi :) Toivottavasti sirpaleet tuottavat onnea sinulle. Joskus on tuollaista, takkuista, mutta sitten pikku hiljaa tai äkkipäätä voi kaikki muuttua.
ReplyDeleteHihii,ihan mahtava! Muistan tuon nimen varmaan aina:)
ReplyDeleteKuulin myös kun mustarastaat lauloivat tänään ja aika tosissaan ne kyllä ovat! Niin kuin kaikki muutkin,viserrys ja sirkustus oli oikein huumaavaa:) Varisten raakunta vähän vaan särähti korvaan.
Mukavaa teehetkeä sinne!
Haluaisin sanoa jotain, mutten tiedä mitä...kun lopulta huonon olon keskellä lähes kaikki kuulostaa niin turhauttavalle kuitenkin. Jos palanen elämäniloasi onkin nyt lainassa jossain muualla, niin kauniit kuvat ja sanojen asettelun taito näkyy pysyvän ja pesivän sinussa. Kuin mustarastaat pihassasi, iloa muille tuoden.
ReplyDeletemizyéna, kiitos sinulle!
ReplyDeleteKirjailijatar, kiva ajatus, että kaikki voi muuttua myös nopeasti. Ei sillä, että sitä nyt ensisijaisesti odottaisin, mutta se tuntuu hyvältä, että se on määrittelemätöntä, milloin hyvät asiat tulevat vallalle.
niina, niin just tosissan ne laulavat! Yksikin istui sillan kaiteella, mustarastas siis, ja melkein kitarisat oli nähtävissä, kun se siinä meuhkas :) Minua alkoi hymyilyttämään sen homma siinä. Teehetki oli erittäin mukava ja herkullinen, ja sain yllätykseksi vielä ihanan tuliaisenkin. Siis niiden herkkumuffinssien lisäksi.
Susadim, niin se just on - turhalta kuulostaa monikin viisas kannustussana. Mutta se on vain omassa päässä se tunne. Mutta sitten taas tänään mietin sellaistakin, että ne sanat jotka nyt tuntuvat lähinnä ärsyttäviltä, muistetaan kyllä jälkeenpäin, ja silloin ne voivat taas tuoda iloakin. Tekevät järjen vasta myöhemmin. Sinun kommenttisi tuntuu ihan mahtavalta lukea, kun itsellä on just nyt niin hakusessa oman työn arvostus. Ihan itseluottamus nollissa. Toivottavasti ei ikuisesti kuitenkaan. Tää on vaan joku notkahdus, keväträpellys.
Mäkin rakastan mustarastaiden raivopäistä laulua! Ja sen vaan sanon, että sun kuvissa on kyllä jotain taikaa, enkä nyt puhu vaan lämpimikseni. Varsinkin tuo etualan sumuisuus osuu muhun niin kovaa just nyt.
ReplyDeleteMuistan itse kun viime vuonna olin alamaissa ja onneton, pelokaskin. Ihanat ihmiset ympärillä välitti ja antoi neuvojaan. Ei se oikein auttanut, ei vaan tuntunut hyvältä. Sit vaan joku raksahti ja kerran pääsi sanat suusta, etten ole valmis ottamaan neuvoja vastaan. En pysty. Ymmärrän niitä kyllä, mutten voi käyttää. Aikaa kului ja huomasin itse korjanneen itseni. Tai no itse se on aloitettava. Sitten on ne hetket kun toisten apu on oikeasti avuksi... <3
Sun huivihan on ihan samaa väriä kuin mun. Olen tiedostamattani matkinut!
ReplyDeleteVaikka kuoppia elämässä, niin kaikilla ei olekaan ystävää joka tulee muffinssien kanssa lohduttamaan.
....esimerkiksi mua ei takuuvarmasti kukaan tule upottamaan muffinsseihin! Kitarisat esillä laulavia tipuja sen sijaan seuraan päivittäin.
ReplyDeleteMuffinseja tekevät ystävät kunniaan! :) Myötätuulta päivääsi toivottelen!
ReplyDeletegreat tit, hih hih, mä muistan tuon kyllä nyt kans ihan varmasti..
ReplyDeletemukavaa päivää!
Nyt tämä nauraa aivan hysteerisesti tissikkäälle tiaiselle. Kaksi erittäin huonosti nukuttua yötä takana, mietin että missä vaiheessa uskallan käydä sanomassa pomolle että mä lähden nyt kotiin aiemmin; tuntia, kahta vai kolmea ennen työajan päättymistä...
ReplyDeleteJaksamista ja lempeitä aurinkoaamuja sinulle. Kyllä se helpottaa taas ajallaan.
ReplyDeleteMinä puolestani odottelen satakieltä meidän pellolle. Peippo ja mustarastas on täälläkin nähty ja kuultu.
Mun täytyy nyt tunnustaa etten kehdannut käyttää tuota englanninkielistä nimeä blogissa, kun olin ihan varma että saan aikaan hämmennystä.
ReplyDeleteSilti, hauska nimi. Ei painu unhoon.
No, onhan meilläkin punarinta. Niitä muuten näkyy meidän pihalla jo. Ihana lintu.
...joka taas on ranskaksi rouge gorge, punakaula, punakurkku, oikeastaan.
ReplyDeleteJänniä nää nimiasiat.
Hanna, hyvä kuulla, että muillakin samat fiilikset neuvoja kohtaan ahdistuneena. Johan sitä perussyyllisyystuntoinen ihminen siitäkin ottaa paineet, että olenkohan kamala ihminen kun näin ajattelen ja sanon. Ei se kiittämättömyyttä ole kuitenkaan, vaan itsensä suojaamista. Kun tajuaa, että ne neuvot juuri nyt tuntuvat vaan kovin painostavilta, ja kun ymmärtää, että paljoa enempää painetta ei enää kestä. Ihania sanoja kuvistani - kiiiiitos :)
ReplyDeleteLiivia, mut sun lanka on tuhat kertaa ihanampaa! Tuo mun on kirpparilta muistaakseni. Ja siinä on taatusti jotain akryyliä mukana. Väri on kyllä ihan mulle paras. En mä kyllä matkimisena pitäis. Muffinssiystävä onkin uskomattoman kallis aarre, by the way.
piilomaja, muffinsit ja kitarisat, siinä ihanat iloni!
Inka, kiitos toivotuksistasi, tämä päivä olikin itse asiassa piirun verran parempi. Ei enää itketä. Muffinssiystävät todellakin kunniaan! Kuten muutkin hyvät tyypit, jotka ovat monin eri tavoin osoittaneet välittämistään!!
outi, onhan se varsin tarpeellista tietää talitintin englanninkielinen nimi! Mieleen se kyllä jää :)
Maiku, on se kyllä kumma homma, miten vaikeaa se onkin töissä myöntää, että on huonona. Minullakin hyvät välit kaikkiin töissä ja silti. Mä olen kaikenlisäksi varsinainen lörppä, joka puhuu ehkä enemmän kuin aina kannattaisikaan. Mutta silti, tuikoille otti mainita asiasta. Toivottavasti sinä saat suusi auki myös :) Kiva, kun olit jättänyt kommenttia, olet minulle uusi tuttavuus!
Annika, minäkin olen ihan vakuuttunut, että helpottaa ajallaan. En oo hanskat naulaan tyyppiä. Satakieli on ihana! Niitä oli ainakin viime kesänä täällä. alkukesän ihanuus on sen laulu ja se valo myöhään illalla. Oijoi. Se on kai jo ihan kohta.
isoinpapu, kyllä piti minunkin varmistaa googlen kuvahaulla, että tuleehan tinttien kuvia :) Punarinta on ihana lintu, on!
these are such gorgeous images...
ReplyDelete