Hui, näistä muodostuu joku vähän pelottava tarina. Lopullisen lähdön tunnelmaa. Vaikka ei luulisi että mämmituokkonen saisi kylmiä väreitä selkäpihhin :)
Tanja, toivon että tunnelmasi ovat valostuneet sitten eilisen. Minulle kuvistasi välittyi kovin voipunut ja surullinenkin tunnelma.
Näin tänään jotain hyvin kaunista ja koskettavaa. Ojan pientareella oli auringossa lämmittelemässä kaksi nokkosperhosta. Menin niitä aivan lähelle tarkastelemaan. Olivat vain paikoillaan. Huomasin toisen perhosen siipien olevan alaosastaan aivan repaleiset. Silloin äkisti toinen, ehjä perhonen siirtyi tämän haavoittuneen luokse, melkein kiinni, kuin suojellakseen sitä. Juosten lähdin tapahtuneesta liikuttuneena sisältä kameraa hakemaan. Vain pari minuuttia kului, mutta palattuani olivat perhoset poissa. Olin harmissani, etten saanut tuosta hetkestä kuvaa, mutta myös huikean onnellinen, että myös tuo repaleiset siivet omaava perhonen oli kyennyt vielä lentämään! Jäin kameroineni nurmelle istumaan ja odottamaan, perhoset lentelivät ympärillä välillä laskeutuen, mutta eivät enää päästäneet lähelle. Lopulta oli luovutettava, vanha mummelimme kyllästyi touhuun, kun oli saanut syötyä kaikki ympärillä olleet jäniksenpapanat ja minunkin housujen takamukseni oli märkä vielä kostealla nurmikolla istumisesta.
Hanna, yksi työpäivä vielä. Kyllä mä sen jaksan. Pyydä ostamaan mämmiä pakastimeen, siellä se säilyy kesään :) Ja väreistä, mulla silmä hakee nyt tummaa, vaikka kesä on tulossa. Mä en oo kyl oikein koskaan diggaillutkaan mitään limeä tai muita peruskevätvärejä.
Rinna, ei oo lopullisen lähdön tunnelmaa, hui! Mämmituokkosesta on moneksi :) Pitsikuvaa ottaessa ajattelin sinua.
Tuhkimo, eilen oli taas itkut silmässä. Tänään sitten reippaampana. Ihanaa kuulla nokkosperhostarinasi! Ajattele, ne lentelee jo! Jee! Oho, tulipa huutomerkkiä.
Outi, just söin viimeiset rippeet, ja koiruus nuolee tuokkosta niin hurmiossa, että meinaa unohtaa hengittää. henkistä mämmiä vielä riittää, mutta tuokkosen pohja pilkottaa.
Tanja, minusta tuossa päivällä tapahtuneessa oli sellaista lohdullista toivoa; että rikkinäisilläkin siivillä voi lentää, ja koskaan ei kuitenkaan tarvitse selvitä aivan yksin, vaikka siltä joskus tuntuisikin. Oli hyvä päästä näkemään tämä tapahtuma juuri tänään.
Itkuista on ollut täällä tänään, isoja ja pieniä murheita ja harmeja. Oikeastaan koko kulunut vuosi on ollut yhtä isoa kaaosta ja suuria muutoksia. Toivon, että toukokuun jälkeen helpottaisi, ainakin sitä sanotaan, että ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on se vaikein.
Miten tyhjäksi syödystä mämmiropposesta voi saada noin kauniin kuvan? Ihanaa, kun näet arjen asioiden kauneuden. Vaikka olihan näissä surullinen fiilis, mutta silti kaunis. Menipä selittelyksi.
Tuhkimo, juu juu, rikkinäisilläkin siivillä voi lentää ihan yhtä hienosti kuin ehjilläkin. Risaraunaisuus tekee lennosta vaan mielenkiintoisempaa! Näin ainakin itselleni uskottelen. Odottakaamme urheasti toukukuun vaihtumista kesäksi ja vapaampia aikoja ja ajatuksia. Mä laitoin töihin aniliininpunaisen mekon päälleni ja koitin repiä siitä virtaa. Siis minä - neiti harmaanruskea! No, oli mulla harmaanruskea neuletakki myös.
Kirjailijatar, nyt liioittelet! Se on vaan mämmituokkonen, ei sen ihmeempää. Teki mieli näyttää, että hupenee hupenee.
No niin mä vähän arvelinkin, mutta koskaan ei voi olla ihan varma. Arvostan kovasti sinun kuvakehujasi, sillä itse ihailen sinun kuviasi kovasti! Kiitos.
Ei enää kauaa :)
ReplyDeleteHitsi kun tekee mämmiä mieli, muttei taida kesällä enää kaupasta saada. Menee ensi vuoteen.
Tykkään tummista sävyistä kuvissasi!
Hui, näistä muodostuu joku vähän pelottava tarina. Lopullisen lähdön tunnelmaa. Vaikka ei luulisi että mämmituokkonen saisi kylmiä väreitä selkäpihhin :)
ReplyDeleteTanja, toivon että tunnelmasi ovat valostuneet sitten eilisen. Minulle kuvistasi välittyi kovin voipunut ja surullinenkin tunnelma.
ReplyDeleteNäin tänään jotain hyvin kaunista ja koskettavaa. Ojan pientareella oli auringossa lämmittelemässä kaksi nokkosperhosta. Menin niitä aivan lähelle tarkastelemaan. Olivat vain paikoillaan. Huomasin toisen perhosen siipien olevan alaosastaan aivan repaleiset. Silloin äkisti toinen, ehjä perhonen siirtyi tämän haavoittuneen luokse, melkein kiinni, kuin suojellakseen sitä. Juosten lähdin tapahtuneesta liikuttuneena sisältä kameraa hakemaan. Vain pari minuuttia kului, mutta palattuani olivat perhoset poissa. Olin harmissani, etten saanut tuosta hetkestä kuvaa, mutta myös huikean onnellinen, että myös tuo repaleiset siivet omaava perhonen oli kyennyt vielä lentämään! Jäin kameroineni nurmelle istumaan ja odottamaan, perhoset lentelivät ympärillä välillä laskeutuen, mutta eivät enää päästäneet lähelle. Lopulta oli luovutettava, vanha mummelimme kyllästyi touhuun, kun oli saanut syötyä kaikki ympärillä olleet jäniksenpapanat ja minunkin housujen takamukseni oli märkä vielä kostealla nurmikolla istumisesta.
Tuhkimo
Mämmi on siis loppu? Upeita kuvia!
ReplyDeleteMiten joku ei voi tykätä mämmistä! Musta se on aliarvostettu ja suotta parjattu ruokalaji :)
ReplyDeleteVähän väsyä ilmassa?
ReplyDeleteEhkei ollut tarkoitus mutta minua hymyilytti nuo kaksi eri kuvaa parina. Ne peilasivat hyvin toisiaan.
Nice picture collection, happy (almost) weekend ;)
ReplyDeleteHanna, yksi työpäivä vielä. Kyllä mä sen jaksan. Pyydä ostamaan mämmiä pakastimeen, siellä se säilyy kesään :) Ja väreistä, mulla silmä hakee nyt tummaa, vaikka kesä on tulossa. Mä en oo kyl oikein koskaan diggaillutkaan mitään limeä tai muita peruskevätvärejä.
ReplyDeleteRinna, ei oo lopullisen lähdön tunnelmaa, hui! Mämmituokkosesta on moneksi :) Pitsikuvaa ottaessa ajattelin sinua.
Tuhkimo, eilen oli taas itkut silmässä. Tänään sitten reippaampana. Ihanaa kuulla nokkosperhostarinasi! Ajattele, ne lentelee jo! Jee! Oho, tulipa huutomerkkiä.
Outi, just söin viimeiset rippeet, ja koiruus nuolee tuokkosta niin hurmiossa, että meinaa unohtaa hengittää. henkistä mämmiä vielä riittää, mutta tuokkosen pohja pilkottaa.
Jenni, älä suuta sa!
Merja, on. Väsyä. Mitä kahta tarkoitat?
Patty, thanks!
Tanja, minusta tuossa päivällä tapahtuneessa oli sellaista lohdullista toivoa; että rikkinäisilläkin siivillä voi lentää, ja koskaan ei kuitenkaan tarvitse selvitä aivan yksin, vaikka siltä joskus tuntuisikin. Oli hyvä päästä näkemään tämä tapahtuma juuri tänään.
ReplyDeleteItkuista on ollut täällä tänään, isoja ja pieniä murheita ja harmeja. Oikeastaan koko kulunut vuosi on ollut yhtä isoa kaaosta ja suuria muutoksia. Toivon, että toukokuun jälkeen helpottaisi, ainakin sitä sanotaan, että ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on se vaikein.
Hyvä, että sinulla on ollut tänään parempi päivä!
Tuhkimo
Miten tyhjäksi syödystä mämmiropposesta voi saada noin kauniin kuvan? Ihanaa, kun näet arjen asioiden kauneuden. Vaikka olihan näissä surullinen fiilis, mutta silti kaunis. Menipä selittelyksi.
ReplyDeleteTuhkimo, juu juu, rikkinäisilläkin siivillä voi lentää ihan yhtä hienosti kuin ehjilläkin. Risaraunaisuus tekee lennosta vaan mielenkiintoisempaa! Näin ainakin itselleni uskottelen. Odottakaamme urheasti toukukuun vaihtumista kesäksi ja vapaampia aikoja ja ajatuksia. Mä laitoin töihin aniliininpunaisen mekon päälleni ja koitin repiä siitä virtaa. Siis minä - neiti harmaanruskea! No, oli mulla harmaanruskea neuletakki myös.
ReplyDeleteKirjailijatar, nyt liioittelet! Se on vaan mämmituokkonen, ei sen ihmeempää. Teki mieli näyttää, että hupenee hupenee.
Höh, tarkoitin kaksi EKA kuvaa. Taisin olla vähän väsy minäkin..
ReplyDeleteNo niin mä vähän arvelinkin, mutta koskaan ei voi olla ihan varma. Arvostan kovasti sinun kuvakehujasi, sillä itse ihailen sinun kuviasi kovasti! Kiitos.
ReplyDeletei never knew a dirty dish could be so beautiful! clever collection.
ReplyDelete