-Näinä päivinä on vaikea keksiä otsikoita
-Puin metsälenkille kesätakin päälleni – ensimmäistä kertaa tänä keväänä – ja se oli liikaa. Ihana lämpö ja ihana karvakaverini, jonka vuoksi menen metsään. Karvakaveri muuten juoksi tänään komeasti metsän siimeksen rapakkoon jahdatessaan oravaa. Eihän se niitä koskaan saa kiinni, mutta sitä se ei tule koskaan oppimaan.
-Näin junassa tytön jolla oli juuri sellaiset kasvot kuin sillä tummatukkaisella enkelikiiltokuvalla.
-Söin eilen vasikan poskea. Ja paljon muutakin, Kaakkois-Aasialaista – sellaiseksi ravintola esittäytyi. Huuhtelin ruoan alas luultavasti maukkaimmalla valkoviinillä, mitä ikinä olen maistanut. Ja tänä aamuna kun heräsin, minulla oli ihan tolkuton nälkä.
-Haluan olla kiinni arjessa mahdollisimman tavallisesti.
-Kotini tuoksuu liljoilta. Kotini on myös kovasti epäjärjestyksessä ja pölyinen.
-Olo on jotenkin vähän sumuinen. Vaikka olenkin aika lailla oma itseni, huomaan sosiaalisissa tilanteissa jotain olevan minun ja muiden välissä. Jotain sellaista niinkuin sumu.
-Minun teki mieli jättää valkovuokot metsään.
-Tänään olen kuunnellut tämän biisin ihan hullun monta kertaa. Rakastan videota. Ja kitaristipeilikuvanaisen olemusta. Biisistä tulee yksi Luxemburgin retki mieleeni.
-Olen tosi iloinen, ettei Liivian blogitauko mennyt pitkäksi. Melkein tulee itsellekin sellainen olo, että olisi ihana aloittaa ihan alusta.
-Mietinnässä menneet ajat, sovinnaisuus vs. epäsovinnaisuus (onko tälle joku järkevä synonyymi?) ja Pohjanmaa.
-Harkitsen ompelemista.
-Pokkarilla kuvaaminen vaatii kekseliäisyyttä. Pahoitteluni, jos kekseliäisyyteni alkaa vaikuttaa itseisarvolta tulevissa posteissa. Koitan välttää liikaa kikkailua. Nyt on vaan pokkari.
- - -
Sorry, I was too tired to write up my thoughts in English... this post is just kinda stream of consciousness.
Mitäs sun kameralle on tapahtunut?
ReplyDeleteKivoja ajatuksia :)
Minulla ei ole muuta kameraa kuin tämä lähes antiikkinen pokkarini. Mutta välillä saan lainata exältäni ja ystävältäni heidän kunnon kameroitaan. Niillä olen kuvannut viime aikoina. Mutta nyt on vain tämä pokkari. Aika urpo-orpo-olo tämän kanssa. Olisi edes etsin, olisi jotenkin autenttisemman tuntuista tuo kuvien nappailu. Mä olenkin vähän sitä mieltä, että tällä mun loppuunkäytetyllä pokkarilla ei edes kannata koittaa saada mitään muuta kuin taiteellishenkisiä sumukuvia :)
ReplyDeleteNyt on muuten pää ihan rasittavan täynnä ajatuksia. Piti jotain vähän tänne blogiinkin suoltaa. Ne eivät vaan meinaa tulla nyt ulos mitenkään kauniisti jäsentyneenä.
Heti muistan, mitä kiiltokuvaa tarkoitat, se tyttö siellä pilven päällä, eikö? MInä olin tänään Pohjanmaalla, Seinäjoella. Menin Lakeuden Ristin huipulle ja ihailin alavaa Pohjanmaata. Se on omanlaisensa.
ReplyDeleteJa Farang. Oi että siellä on hyvä ruoka! En kyllä syönyt poskea, kun en syö lihaa, mutta kasvisruuatkin olivat ihania. Nyt taidan ruveta pilkkomaan vihanneksia illan salaattia varten.
Sitä pilven päällä keikkuvaa tummakutria juuri tarkoitan. Ihan uskomatontan kuinka sen junan tytön kasvot nyttivätkään siltä!
ReplyDeletePohjanmaa on kyllä omanlaisensa. Vaikka olen sieltä kotoisin, en oikein koe sitä omaksi maakseni. Pidän sitä vähän haikeana asiana. Mutta ei se mikään elämän kynnyskysymys minulle kuitenkaan ole.
Farang oli kyllä ihana. Olin siellä ensimmäistä kertaa. Nautiskelimme sellaisen maistelumenun, joten pöytään tuotiin kaikenlaista herkkua ja kaunista. Tuo posken syominen kyllä jännitti hiukan. Mutta ihan turhaan, se oli kerrassaan ihanaa. Mutta höh, mitä minä tässä nyt kasvissyöjälle lihajuttujani...
Tanja,
ReplyDeleteauringonsäteitä sumun keskelle ja monta lämmintä ajatusta...
Elinalta...ämpäreineen ;-)
Kirjoituksesi ovat muuten aina kiinnostavia ja koskettavia, missä tahansa muodossa ovatkin.
How are you today? Hopefully you are getting slowly slowly better..
ReplyDeleteLots of love
M
Hehee, mä olen nopea ihminen. Ja pitää vielä pullistella, että ihan itse osasin, vaikken olisi uskonut. Paitsi, jonkun ystävällisen vinkistä osasin perustaa gmail-tilin, ilman sitä en olisikaan osannut.
ReplyDeleteTakkejen kanssa kävi minullakin, etten kevättakkiin ehtinyt kun ensin oli liian kylmä ja sitten liian lämmin.
Minen todellakaan jättänyt vuokkoja metsään...
Hei sain Tekstiiliopettajan, ihana juttu! Punastelin kyllä moneen otteeseen kun kehuit niin. Hiuslakkaa olis kyl pitänyt muistaa suihkauttaa tukkaan ennen kuvaamista, nyt näytän vähän Touho Ankalta... mutta ehkä se sopii höpsähtäneelle pitsifriikille.
ReplyDeleteMutta lyhyesti siis kiitos haastattelusta, oli mukavaa ja tulos ihana!
I love coming here anyway, even when you don't write in English. Your's is such a calm and quirky place all in one!
ReplyDeleteTanja, oli surullista lukea, että sinulla ei nyt ole toivomasi laista kameraa käytössä. Osaat ilmaista kuvillasi itseäsi ja tunnelmiasi niin hyvin. (Ovat yhtä kirjoittamasi tekstin kanssa) Mutta kyllä nämäkin kuvat ovat ihan kelvollisia!
ReplyDeleteMinäkin tiedän tuon kuvaamasi enkeli-aiheisen kiiltokuvan. Se on kaunis. Minulla on Savilinnan valmistama enkeli keramiikkalaatta, tuosta sinisestä enkelistä. Muistaakseni heidän valmistamansa toinen enkelilaatta oli juuri tämän kuvaamasi enkelin kuva. Jos tuo enkeli on sinulle tärkeässä merkityksessä, niin ainakin joskus Savilinnalla oli nettikauppa olemassa. Itse ostin laattani Kemiöstä monta vuotta sitten. Inhosin tiskaamista ja kiinnitin sen silikonilla altaan yläpuolella olevaan kaakeliin. Sitten tiskatessani katselin kaunista enkeliäni ja tiskaaminenkin sujui mukavammin!
Tällaisessa elämän tilanteessa tulee väistämättäänkin palattua lapsuutensa maisemiin. Minullekaan lapsuuteni asuinseutu ei ollut mieluinen, mutta jollain lailla ajatuksissa sinne palaaminen tämän kuluneen vuoden aikana on ollut myös lohdullista ja muistoja koostavaa. Fyysisesti paikan päälle meneminen aiheuttaa minulle aina liikaa ahdistusta, enkä tästä syystä siellä vieraile. En mielelläni suuntaa edes sinne päin Suomea.
Toivottavasti olet saanut järjestettyä äitisi hautajaisiin liittyvät asiat hyvälle mallille ja että saattaisit hänet haudan lepoon mahdollisimman pian. Minusta hautajaiset olivat yksi tärkeä etappi, jonka jälkeen oli tilaa taas toisenlaisille asioille, ajatuksille, tunteille.
Uudelleen aloittamisen ajatus kuulostaa minusta hyvältä, sitten kun on sen aika. Ainakin minulle kävi näin, pitkän ja asteittaisen prosessin jälkeen. Suhteeni lähiomaiseeni oli ristiriitainen ja huono. Tämä teki suru prosessista monimutkaisemman, repivämmän. Hyvät muistot olisivat lohduttaneet. Valokuvien avulla, ihan hänen lapsuudestaan asti, sain kuitenkin apua siihen kuvaan, minkälaiseksi hänen elämänsä kulku ja kuva mielessäni muodostuivat. Se oli hyvin tärkeää minulle tehdä.
Rapsutuksia Zappallesi! Koirat ovat todella viisaita "lohtukavereita" ja pitävät arjessa takuuvarmasti kiinni! Hauskalta kuulosti tuo oraviin kohdistuva intohimo!
Tuhkimo = Roosa tästä eteenpäin
Kauhistus, onko äitisi kuollut!? Ja minä vaan jorisen turhia. Syvä osaanottoni.
ReplyDelete