Hullaannuttavat värit! Ja mikä kesä tuossa vanhassa kuvassa, ihana, otsikkokin niin kaunis. Ja tuo kukkatäkin punainen. Kehun vain, kun en voi vastustaa eikä muutakaan sanottavaa just nyt ole.
maijja, en tiedä muistatko - autonaisia kun olet :) - kun joskus jossain meemissa kerroin tuosta keltaisesta Volvosta, joka oli minulle lapsena jotenkin aivan kieroutuneen rakas, vissiin joku äärimmäisen turvallinen paikka. Arvaa meinasinko pakahtua riemusta, kun löysin tuon kuvan! Kukka täkkikin on ihana kyllä :) Se on vaan nuken kokoa, mutta ei se mitään, pieni on kaunista.
Nyt hihkun ääneen, koska mullakin on yksi auto joka on mulle aivan kieroutuneen rakas: isän vanha Austin Mailer, tällainen (tää ei ole meidän) http://image.nettiauto.com/extra/carimg/3170001_3170100/austin-mailer-3170046_b_52dc76ae5c505679.jpg
Muistan siitä ihan kaiken! Hajua myöten. Punaiset muovipenkit jne.
Toi kuva sinusta ja isästäsi on ihana. Olet niiiiiin suloinen nappisilmä, voi että. Isäsi oli varmaan aika komean maineessa tuohon aikaan;-)
Kertakaikkisen herkulliset kuvat. Näissä oli väriä! Kaunis täkki ja tuo autokuva on ihan mainio. Meillä ei ollut autoa, kun olin lapsi - ei todellakaan, mutta ostin oman Skodan, kun olin 19. Se oli makea. Pitäisi etsiä kuva, jossa makaan ruuudullisessa flanellipaidassa ja pallohousuissa oranssin skodan etupellillä :)
Ymmärrän, Itsehän siis suutelin kyynelsilmin yhtäkin maastoautoa, suzukia joka jatkoi matkaansa. Muistan sen auton aina. Mikä lie mielenhairahdun isältäni, siis uskoa tarvitsevansa hc-maastoauton. Muistan kun istuin ja kuuntelin Hanna Ekolaa, Anna Hanskia ja Jaakko Teppoa, odotin isää (ja joskus äitiä) jostakin ja alkoi käydä jo aika pitkäksi. Niin kokonaisvaltainen muisto, että aivan kuin olisin alvariinsa istunut siellä odottelemassa ja sitten löytänyt itseni huulittelemasta konepeltiä. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että naapurinpoika myös silmäkulmiaan pyyhkien pussasi autolle hyvästit.
Maijjalle että Jaakko Tepot on kuunneltu täälläkin. Mulla niistä tulee mieleen yksi tietty talo ja sen piha Pohjois-Karjalassa ja miten siellä ajettiin kortittomana ja taidottomana mökkitietä....pienimmät istu sylissä etä olis ylettäneet kaasupolkimiin!
Luettuani Maijjan kommentin, on pakko tunteilla myös isäni maastoauton perään. Se oli juuri oikean värinen, sellainen haalistuneen safariasun ja maitokahvin sekoitus. Siellä minäkin odottelin isääni, kuunnellen varmaan juur hannaekolat ja muut autoradiosta. Samalla autolla ajoin neljä kertaa ojaan samalla kuuden kilometrin matkalla (onneksi oli neliveto), kun olin saanut kyytiini kauan haaveilemani pojan. Mikseihän meistä tullut mitään...heh.
Minä se olin ihan liian pieni (ja hurvaton) silloin ajamaan, kun meillä suzuki oli, mutta tuli vielä mieleen että sen muistan kun auto oli ensimmäistä päivää meillä. Isä otti minut ja naapurin lapset kyytiin ja sitten testailtiin maasto-ominaisuuksia ajamalla maantieltä ojan kautta metsänreunaan ja taas pientareelle ja tielle ja ojaan ja metsänreunaan ja niin ees päin siksakkia. Kait se oli isällekin joku vapauden tunne! Edes tiet ei häntä pitelisi!
Anonymous, so lovely to read that kind of comment :)
piilomaja, ymmärrän yskän ja ihana kuulla, että muillakin lämpimiä automuistoja. Harvemmin oon kuullu. Ja juu, isä oli komean maineessa - komeahan tuo näyttää olleenkin. Minäkin taisin olla aikamoinen nappisilmä, aina niitä usein tultiin ihmettelemään :)
Liivia, arvaa olinko onnellinen, kun löysin tuon kuvan äidin tavaroista!? Kuljetan sitä mukananikin ja esittelen kaikille ihan intona :)
Kiitos Jonna!
Kirjailijatar, etsi tuo kuva, se kuulostaa hyvin hauskalta!
maijja, mä koen monesti jotain sielujen sympatiaa sinusta! Suukko Suzukille saa mut hymyilemään. Muta Jaakko Teppoon mun huumori ei riitä, sain siitä jo nuorena päänsärkyä. Kuiva tyyppi, mä.
piilomaja, pikkutieajelut mullakin muistissa.
Liivia, ihan hillitön juttu tuo "neljä kertaa ojaan"!
Laura, thanks!
and the flowers pick themselves, yeah, the fruits are beautiful.
maijja, hyvä mielikuva tuokin. Maasto-ominaisuus :)
OOH, Mus! The same kind of Volvo, wow! Because, umm, that Volvo was even more important to me than our home. I just loved it when I was a kid :) And thanks for leaving a comment - I loved to find my way to your interesting blog!
Hullaannuttavat värit! Ja mikä kesä tuossa vanhassa kuvassa, ihana, otsikkokin niin kaunis. Ja tuo kukkatäkin punainen. Kehun vain, kun en voi vastustaa eikä muutakaan sanottavaa just nyt ole.
ReplyDeletemaijja, en tiedä muistatko - autonaisia kun olet :) - kun joskus jossain meemissa kerroin tuosta keltaisesta Volvosta, joka oli minulle lapsena jotenkin aivan kieroutuneen rakas, vissiin joku äärimmäisen turvallinen paikka. Arvaa meinasinko pakahtua riemusta, kun löysin tuon kuvan! Kukka täkkikin on ihana kyllä :) Se on vaan nuken kokoa, mutta ei se mitään, pieni on kaunista.
ReplyDeleteThank you for all the nice pictures! I love your photos. Always.
ReplyDeleteNyt hihkun ääneen, koska mullakin on yksi auto joka on mulle aivan kieroutuneen rakas: isän vanha Austin Mailer, tällainen (tää ei ole meidän)
ReplyDeletehttp://image.nettiauto.com/extra/carimg/3170001_3170100/austin-mailer-3170046_b_52dc76ae5c505679.jpg
Muistan siitä ihan kaiken! Hajua myöten. Punaiset muovipenkit jne.
Toi kuva sinusta ja isästäsi on ihana. Olet niiiiiin suloinen nappisilmä, voi että. Isäsi oli varmaan aika komean maineessa tuohon aikaan;-)
Voi tuota isä-lapsi kuvaa!:)
ReplyDeleteKauniit kuvat! Autokuva, isä-tytärkuva, miksi sitä haluaakin sanoa - se on ihana.
ReplyDeleteKertakaikkisen herkulliset kuvat. Näissä oli väriä! Kaunis täkki ja tuo autokuva on ihan mainio. Meillä ei ollut autoa, kun olin lapsi - ei todellakaan, mutta ostin oman Skodan, kun olin 19. Se oli makea. Pitäisi etsiä kuva, jossa makaan ruuudullisessa flanellipaidassa ja pallohousuissa oranssin skodan etupellillä :)
ReplyDeleteYmmärrän, Itsehän siis suutelin kyynelsilmin yhtäkin maastoautoa, suzukia joka jatkoi matkaansa. Muistan sen auton aina. Mikä lie mielenhairahdun isältäni, siis uskoa tarvitsevansa hc-maastoauton. Muistan kun istuin ja kuuntelin Hanna Ekolaa, Anna Hanskia ja Jaakko Teppoa, odotin isää (ja joskus äitiä) jostakin ja alkoi käydä jo aika pitkäksi. Niin kokonaisvaltainen muisto, että aivan kuin olisin alvariinsa istunut siellä odottelemassa ja sitten löytänyt itseni huulittelemasta konepeltiä. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että naapurinpoika myös silmäkulmiaan pyyhkien pussasi autolle hyvästit.
ReplyDeleteMaijjalle että Jaakko Tepot on kuunneltu täälläkin. Mulla niistä tulee mieleen yksi tietty talo ja sen piha Pohjois-Karjalassa ja miten siellä ajettiin kortittomana ja taidottomana mökkitietä....pienimmät istu sylissä etä olis ylettäneet kaasupolkimiin!
ReplyDeleteLuettuani Maijjan kommentin, on pakko tunteilla myös isäni maastoauton perään. Se oli juuri oikean värinen, sellainen haalistuneen safariasun ja maitokahvin sekoitus. Siellä minäkin odottelin isääni, kuunnellen varmaan juur hannaekolat ja muut autoradiosta. Samalla autolla ajoin neljä kertaa ojaan samalla kuuden kilometrin matkalla (onneksi oli neliveto), kun olin saanut kyytiini kauan haaveilemani pojan. Mikseihän meistä tullut mitään...heh.
ReplyDeleteJust beautiful.
ReplyDeletei adore the texture of the fruit. beautiful photos!
ReplyDeletexo Alison
Minä se olin ihan liian pieni (ja hurvaton) silloin ajamaan, kun meillä suzuki oli, mutta tuli vielä mieleen että sen muistan kun auto oli ensimmäistä päivää meillä. Isä otti minut ja naapurin lapset kyytiin ja sitten testailtiin maasto-ominaisuuksia ajamalla maantieltä ojan kautta metsänreunaan ja taas pientareelle ja tielle ja ojaan ja metsänreunaan ja niin ees päin siksakkia. Kait se oli isällekin joku vapauden tunne! Edes tiet ei häntä pitelisi!
ReplyDeleteAnonymous, so lovely to read that kind of comment :)
ReplyDeletepiilomaja, ymmärrän yskän ja ihana kuulla, että muillakin lämpimiä automuistoja. Harvemmin oon kuullu. Ja juu, isä oli komean maineessa - komeahan tuo näyttää olleenkin. Minäkin taisin olla aikamoinen nappisilmä, aina niitä usein tultiin ihmettelemään :)
Liivia, arvaa olinko onnellinen, kun löysin tuon kuvan äidin tavaroista!? Kuljetan sitä mukananikin ja esittelen kaikille ihan intona :)
Kiitos Jonna!
Kirjailijatar, etsi tuo kuva, se kuulostaa hyvin hauskalta!
maijja, mä koen monesti jotain sielujen sympatiaa sinusta! Suukko Suzukille saa mut hymyilemään. Muta Jaakko Teppoon mun huumori ei riitä, sain siitä jo nuorena päänsärkyä. Kuiva tyyppi, mä.
piilomaja, pikkutieajelut mullakin muistissa.
Liivia, ihan hillitön juttu tuo "neljä kertaa ojaan"!
Laura, thanks!
and the flowers pick themselves, yeah, the fruits are beautiful.
maijja, hyvä mielikuva tuokin. Maasto-ominaisuus :)
beautiful.
ReplyDelete…and we have that lovely volvo car now, same color ;)
OOH, Mus! The same kind of Volvo, wow! Because, umm, that Volvo was even more important to me than our home. I just loved it when I was a kid :) And thanks for leaving a comment - I loved to find my way to your interesting blog!
ReplyDelete