


Tajusin viikonloppuna jotain olennaista. Se helpottaa ja mahdollistaa hyviä asioita tapahtuvaksi, vaikka tajunnan kohistessa meinasikin itku tulla silmään.
Tein muuten eilen illalla ihan mahtavaa ruokaa. Minähän tykkään kokata, verbi rakastaa on tässä yhdeydessä ihan liioittelematta paikallaan. Mutta jotenkin olen laiskistunut siinä hommassa viime aikoina. No, eilen tein hyvää. Stifadoa, tzatzikia (hmm, sen teki oikeastaan kyllä kultainen vieraani), marinoituja paprikoita sekä fetasalaattia, halloumijuustoa paistoin myös. Nam. Olin ihan ylpeä pitkästä aikaa keitoksiini. Kuunnellaan sen kunniaksi jotain hämärää, hienoa.
***
I realized something essential during this weekend.