Tarkoitukseni olisi olla klo 19.00 istumassa täällä, mahdollisimman virkeänä tietysti ja nättinäkin toivottavasti. Makaan kuitenkin petaamattomassa sängyssä pää tokkurassa yöllisestä kipuvalvomisesta. Odotan jotain merkkiä voimistumisesta, että jaksaisin raahautua suihkuun. Särkylääkkeet loppuivat juuri ja resepti on hukassa, kaikki helvetin -anteeksi, olen kironnut tänään tavallista äänekkäämmin- reseptit hukassa. Kun vaan jaksaisin jatkaa siivoamista. Tänään minusta ei ole irronnut kerrassaan yhtään mitään. Miten sellaisen yön jälkeen voisikaan, kun on nähnyt unta, että nilkasta alkaa repien tunkeutua ulos artisokka? Keitin kuitenkin äskettäin hyvät kahvit ja maistelin sitruunapikkuleipiä Buckinghamin palatsista. Selailen lempilehtieni uusimpia numeroita ja iloitsen siitä, että maailmassa on estetiikkaa myös materiaalisessa muodossa.
Hei Tanja!Koskaan aikaisemmin en oo sun blogiin kommentoinu vaikka vuoden päivät oon jo päivittäin seurannu. Oon kovin ihastunu sun tapaan kuvata. Pysäyttävä. Käytät ihanasti luonnonvaloa sun kuvissa. Niinku tämän postauksen ensimmäisessä. Pidän kovasti! Aina tuun mielenkiinnolla kurkistamaan! :)
ReplyDeleteVoihan nenä. Toivottavasti tokenet ja pääset lähtemään.
ReplyDeleteReseptit ovat aina hukassa. Ne vanhat reseptit kyllä löytyvät, mutta uudempia ja tarpeellisia ei. On se p...kele, kun ei opi laittamaan niitä johonkin tiettyyn paikkaan.
Mun ei olisi saanut ostaa yhtään mitään lehteä, mutta tuo oli pakko ostaa juuri kyseisen kodin vuoksi. Ihana! Olen pitänyt tuosta aukeamasta seuraavaa aukeamaa leveellään pöydällä eilisestä lähtien. Pakko ihastella koko ajan.
ReplyDeleteMona, kiva kun huikkasit nyt, mutta ei paineita kommentoinnista. Itse olen siinä aikaansaamaton myös. Luonnonvaloa on kuvissani aina, minulla ei ole salamaa. Ja tällä hetkellä karkeasti ottaen puolet kuvista on kuvattu paskapokkarilla, jossa ei todellakaan ole mitään valovoimaista, joten luonnonvaloa tarvitaan :)
ReplyDeleteIlona, minä lähen, ei se siitä, tulin just suihkusta, kaunistautua ei juuri ehdi, mutta mitäpä siitä. Ei se Sergegään niin hehkeä ollu. Tuo reseptihomma on niin totta.
Liivia, aukeama auki täälläkin. Ihan mahtava koti!
such a gorgeous blog! i wish i could read what you wrote, but if not your photos speak volumes! love them! adding you to my blogroll!
ReplyDeletecome visit!
www.aglimpseofglamour.com
xo
sami
Ihanaa kun pääsit lähtemään katsomaan filmin....ja paranemista säryistä! Ihania kuvia sinulla taas kuten aina. Tuo ikkuna on juuri kuin minun ikkuna unelmissa.....joka joskus toivon totta olevan.
ReplyDelete-Anne
Olen iloinen kun pääsit säryistä huolimatta lähtemään, toivottavasti oli antoisa ilta! Tuota lehteä minäkin plaraillut ja juuri tuon kodin takia himoinnut, mutta olen tiukkana, olen tiukkana..
ReplyDeletePysyikö tekonenä leffan alusta loppuun?
ReplyDeleteMää en "pysty" oikein katsomaan elokuvia joissa joku esittää jotakin toista. Tai SIIS, kaikissa elokuvissahan se niin tuppaa olemaan mutta että esittää jotakin tunnettua koska sitten kyttään vaan koko ajan "onko tarpeeksi hän".