Olen istunut kirjoittamassa niin hartaasti, että päässä sumenee. Kylläkin haahuillut ajatuksissani kelvollista lauseenmuodostusta enemmän. Välillä nappaillut jokusen kuvan. Ommellut muutaman tyynynpäällisen, ja toivoisin ehtiväni lauantaiksi tehdä itselleni uuden mekonkin. Ehtisinkin, jos vain löydän hukkuneen kaavan.
Silmäni nappasi heti keskimmäisen kuvan kuohuvan pullon. Mullakin viikonlopulle juhlaa tiedossa. Valtavan ihanaa vaihtelua.
ReplyDeleteOtin itsestäni joku aika sitten naamakuvia ja niistä tuli kyllä niin kauheita että olivat jo ihan huvittavia. Mulle tulee aina semmonen Ilme naamalle.
Kirjoittamisesta tulikin mieleen että munhan pitäâkin selvittäâ saanko vielâ ensi vuonnakin jatkaa kolumnejani. on ollut kiva asia.
Pullo kuohuvaahan se siellä lauantaita varten :)
ReplyDeleteMinä saan itselaukaisimella jotenkin rennompia kuvia, kuin että joku toinen olis ottamassa. Alan jännittää sitä poseeraamista toisen ihmisen läsnäollessa.
Toivottavasti saat jatkaa! Toivon sitä oikein oikein kovasti. Ja pidä kivaa pikku reissullasi!!
Hei, auttakaa mua, Piilomaja ja kaikki! Kertokaa mitä ajatuksia teille nousee huolellisuudesta. Vaikkapa ylipäätään huolellisuudesta ja huolellisuudesta koulukäsitöissä tai käsityötä tehdessä kaikenkaikkiaan.
Ihan ensimmÄinen ajatus on huolettomuus vs. huolelellisuus. Siis että vaikka nuo sanat eivät olekaan minusta vastakohtia niin huolellisuus ottaa usein päässäni muodon siitä että on huolia.
ReplyDeleteMinulla tulee huolellisuuden vaatimuksesta (missä tahansa) mieleen muodon ja sisällön ristiriita - se nimittäin usein on! - ja se miten vaikka hyvin huolellisesti tehty asia voi olla täysin "tyhjä", sisältöä vailla. Mutta että siitä huolellisuudesta on ainakin koulussa aina tupannut olemaan hyötyä....
Mieleen tulee myös tekeekö asiat huolellisemmin silloin kun tekee toiselle vai silloin kun tekee itselle, vai tuleeko aina tasalaatuista....jos nyt vaikka puhutaan kÄsitöistä.
Oma vaatimukseni huolella tehtyyn on tosi korkea. Kun teen itselleni vaikka neuleen niin en saa pidettyä sitä tai en nauti sen pitämisestä jos siinä on virhe josta olen tietoinen. SIis vaikka se ei näkyisi mitenkään. Vaikka olisi miten nurjapuolella, takana tms.
voipi tulla muutakin, nyt käy suihkussa välillä;-)
SUihkussa rÄvähti mieleen vielä yksi huomio kun aloin miettiä että olenko minä noin keskimäärin enemmän huolellinen vai huolimaton. Huoleton onneksi olen, yleensä!
ReplyDeleteNiin ja siis semmosen huomasin että suhtaudun ulkoa tulevaan huolellisuuden vaatimukseen joskus aivan tosi kapinamielellä - siksi esim. koulun käsityötunnit olivat aikamoista vâäntöä. SItten vaihdoin puukÄsitöihin ja se taisi olla kaikile parhaaksi.
Samaa huomaan kun nyt poikien koulu keskittyy niin usein sisällön sijaan huolelliseen muotoon, vähän kaikessa, ja sama kapinamieli tulee mulle taas.
Sen sijaan itse piiskaan itseäni siihen että teen huolella mitä tulee ompeluun, neulomiseen jne. vaikkapa.
Samoilla jäljillä, samoilla jäljillä, Piilomaja :) Minä oon miettiny sitä koulukäsityön huolellisuutta vähän ehkä niin, että sitä voitas yhdessä miettiä niitä huolellisuuden kriteereitä. Uskon, että jokainen iloitsee enemmän huolellisesti tehdystä työstä, mutta jos ne huolellisuuden kriteerit tulee vain ulkoa- ja ylhäältäpäin, niin kapinamielihän se siitä nousee. Mulla ainakin nousi. Muistan sen edelleen aika kirpakasti.
ReplyDeleteOlen samaa mieltä: olisi ehkä syytä miettiä MIKSI on hyvä olla huolellinen.
ReplyDeleteKäsitöissä esim. siihen tapaan että huolella päätelty ei ala purkaa, jos ihan noin yksinkertaistetaan.
JOtakin sellaista ylpeyttä itsetekemÄstä olisi hyvÄ herätellä niiden kohdalla joille tunne ei automaattisesti synny.
Ja sitten se, että (jos nyt koulukäsitöitä edelleen ajatellaan) etä töitä ei tehdä opettajaa varten vaan itselle.
Mieluisaa tehdessään tekee muuten helposti paljon huolellisempaa. Ehkä on vaikea paneutua huolella jos annetaan ylhäältÄ joku saakelin idioottimainen juttu joka pitää omella...joku tyhmÄ juttu jollaista ei koskaan tulisi mieleenkään käyttää.
Nimenomaan, nyt ollaan asian ytimessä!
ReplyDeletemun aikana annettiin vielä käytöksestä ja huolellisuudesta numerot todistuksiin. en oikein ikinä sisäistänyt sitä että mistä se huolellisuus-numero oikein tuli. tietty vastenmielisyys sitä kohtaan oli, ärsytti jo valmiiksi. jotain kapinaa kai.
ReplyDeleteettä tässäkö nyt täytyy laittaa kynät ja kumit ojennukseen ja olla hiljaa ja kiltisti.
mä olin aina puukäsitöissä koulussa, kerran vain vaihdettiin päikseen, puukässäläiset "rättikässyyn" ja rättiläiset verstaalle.
mulle jäi sellainen vaikutelma että puukässyissä sai enemmän vapauksia työn ja toteutuksen suhteen. rättikässyissä vahdittiin juuri sitä "huolellista" jälkeä, että onko sauma suorassa, harsitaan ensin, ja jos tuli pienikin moka piti kaikki purkaa ja tehdä uudestaan.
se ei sitten todellakaan ollut mulle.
mun mielestä oli kiva vain tehdä ja oppia uutta siinä sivussa, se oliko sauma suorassa vai ei, ei ollut mielestäni olennaista.
outi, samma här, numerot myös huolellisuudesta. Eikä aina edes niin mairittelevat. Lapsen huolellisuutta on todella kummallista arvioida. Se on niin monitahoinen juttu koko huolellisuus. Meinaan, että se menee monessa asiassa muiden mielestäni yhtä tärkeiden ominaisuuksien yli ihan tuosta vaan. En myöskään koulukäsitöissä oikein meinannut sopeutua ihmeellisiin sanattomiin huolellisuusvaatimuksiin. Olen pienestä pitäen kysynyt, miksi, ja se ei old-school-maikkaani oikein miellyttänyt.
ReplyDeleteTäytyy kaivella vanhoja mekkoja. Uutta ei nyt ehtinyt ompelemaan. Vaan eipä meno oo ennenkään ollut mekosta kiinni :)
ReplyDelete