paras omenapiirakkani

Tein omenapiirakan. Tein siitä niin ihanan, että haluan laittaa reseptin jakoon.

~ P o h j a ~

1,25dl maitoa
1tl kuivahiivaa
vajaa tl suolaa
0,25dl sokeria
n. 3dl vehnäjauhoja
50g voita

~ P ä ä l l e ~

4-6 raikkaan kirpakkaa omenaa – määrä riippuu omenoiden koosta – tarkoitus on, että omenaa on reilu kerros ohuen taikinan päällä. Omenoiden päälle hulvataan sokeria ja kanelia pihtaamattomalla otteella.

-Lämmitä maito hitusen kättä lämpimämmäksi.
-Sekoita keskenään kuivahiiva, suola, sokeri ja jauhot ja alusta ne maitoon. Alustamisen loppuvaiheessa lisää joukkoon pehmennyt voi.
-Alusta taikina tasaiseksi ja anna sen kohota.
-Kauli taíkinasta piiraspohjan kokoinen, ohut (maks. 5mm) levy ja painele se voideltuun piirakkavuokaan. Lado omenaviipaleet somasti ja tiiviisti taikinan päälle. Ripottele omenoiden pinnalle ensin kanelia runsaasti ja sitten vielä runsaammin hienoa sokeria.
-Paista 200°c uunin keskiosassa noin 25 min.

Ja sitten seuraa vielä lisäselvitykset ja jopa mahdollinen vastuusta vetäytyminen - tosin luulen, että se on tarpeetonta. Kaiken varalta...

Tein viime viikonloppuna croissantteja tuolla taikinan ohjeella (toki siihen kaulittiin lisäksi voita väliin croissanttihommassa, mutta tässä piiraassa lisävoikerroksia ei tarvita). Taikinaa jäi ohjeesta, koska en halunnut tehdä sarvia kuin yhdelle aamupalalle, sillä jokainen croissantin lempiystävähän tietää, että nuo Ranskan ihanuudet ovat excellents vain tuoreena. Pakastin siis lopputaikinan, ja tänään tein siitä tuon piirakan. Ja itse asiassa jo ennen croissanttihommaa taikina oli lepäillyt jääkaapissa yön yli, sillä kuka hullu nyt aamulla alkaisi taikinasta asti vääntämään. Siispä en voi olla ihan varma, onko nuo kylmäkäsittelyt loisteliaan herkullisen piiraan avainjuttu. Minulla on kuitenkin melko mukava leipomistuntemus, ja väitän, että hyvä tulee ilman pakastamistakin. Tietty jos haluaa aamulla lämmintä ja tuoretta omenapiirakkaa, niin nyt taikina tekeille ja jääkaappiin, aamuun jää vain omenain viipalointi ja piirakan paistaminen. Niin, paistaminen... Minä olen niitä kokkeja, jotka eivät liiemmin mittaile tai munakelloja soittele. Minusta tuntuu, että piiras oli uunissa jotakuinkin tuon 25 minuuttia, mutta siis kaunis pintarusketus kertoo kypsyyden. Uskon uunien sieluelämään sekä kokin ja uunin luottamukselliseen liittoon, joten uuniin vilkuilu kertoo minusta parhaiten, milloin on aika.

Piiraan hieman jäähdyttyä ripottelin pinnalle tomusokeria. Minulla on ollut tällainen piiras mielikuvissani, ja nyt yhtäkkiä minä vain tein sen. Ihan turhaan kaikki ne kikkailukokeilut tässä välissä. Tykkään tästä, kun pohja on aika suolainen, ja sen ohuus on ihanaa. Omenakerros on raikas ja mehevä. Olen tästä ihan innoissani.

Herkku nautitaan teen kanssa ja hyvää lehteä selaillen. Samalla kannattaa kuunnella lempeän stimuloivaa musiikkia, vaikkapa Simon&Garfunkelia vuodelta 1967.