Kevätsää kävi kaikki olomuotonsa läpi tänään. Minä ravasin paikasta toiseen. Huomenna Turkuun.

Menevä viikko aluillaan. Tiedossa mukavaa tekemistä ja ystäviä, joita tapaan harvoin. Takana mitä miellyttävin ja rauhallisin viikonloppu, johon sisältyi vähän siivoamista, paljon pyykinpesua, Korppiparvi Kiasmassa (huh! vau!), nappisuoritus nepalilaisen ruoan kokeilukokkailuissa, kitaransoiton minialkeita, brunssi ja Trivial Pursuitia hyvässä seurassa, pala Terrence Malickin tenhoavaa maailmaa (ne kuvat! ja luonto! ja se, miten nuo Malickin leffat liikuttavat jotain tiedostamatonta, syvyyksiin painunutta) sekä hitaat juttelu-silittelyaamut kainaloikkain.

Eilen Tavastialla Anna Ternheim, minä ja rakas ystäväni ja moni muu. Tunnelma intiimi ja ihastunut. Varjoisammalla puolella kulkeva Annan musiikki on silkkaa ihanuutta, lahjakkuutta ja tuntuu läheiseltä. Tänään jyrkkä valo, keltaiset kukat ja sukat. Aamupalalle puristin mehun veriappelsiineista, avasin uuden purkin sitrus-inkiväärihilloa ja kuolasin lehden, jossa brysseliläisen antiikki- ja sisustuskauppiaan Muriel Bardinet'n koti.

Iloa naisten päivään!

Kevät! Tämä valo! Kuivaa asfalttia jo paikoin kenkien alla! Kaikki vähintään yhden huutomerkin ilahduksia. Illalla pieni juhlistus Soramonttuprinsessojen alkamisen kunniaksi. Katsokaa tekin! Mulla on taas yksi hyvä syy olla ylpeä kullastain, ja tietenkin koko työryhmästä. Vaaleanpunainen olo. Pus!