Nukuttaa kovasti, unen tarve tuntuu jo suorastaan kummalliselta, no mutta minähän nukun, kun nyt on aikaa.
Näen outoja unia. Unissa on metsäpolulla lentäviä t-paitoja, itsestään eteneviä peräkärryjä, mahtavia vanhojen tavaroiden aarreaittoja, siis aivan pakahduttavan mahtavia. Aamulla aivan hämmästelen, että onko vanha roina minulle niin suuri onnen aihe, että melkein autuaimmat unet käsittelevät juuri noita vanhain tavarain löytöjä. Unissa on myös psykologianopiskelijoita, jotka määräävät missä asennossa liukuportaissa täytyy olla, jokainen saa oman asennon, ja ne ovat sanalla sanoen aika epämukavia. Ja jos ei noudata määrättyä asentoa, opiskelijat ampuvat ritsoilla Väyrysen päitä (niitä salmiakkimakeisia). Eräässä unessa oli myös rakenteilla oleva oopperatalo, jonne oli tehty oma aitio Saulille ja Jennille, ja niiden vahahahmot istuvat jo aitiopaikoillaan rakennustyömaan keskellä.
Minun piti oikeastaan vain sanoa, että on kiva olla kotona, omien tavaroiden keskellä, syödä silloin kun huvittaa, kuunnella omia levyjä ja nukkua ikkunat auki. Täällä on pyykkiläjiä ja aika paha sotku. Kohta, jos viitsin, koitan vähän reipastua ja siivota. Vieraita tulee ja menee. Mutta sen verran läheisiä, että heita varten ei ole tarvis laittaa mitään siivousshowta pystyyn. Mies lähti kolmeksi viikoksi Lontooseen. Mukava ajatella häntä siellä.
Huomenna saan porokoiravieraan muutamaksi päiväksi. Mahtava homma!
Kaunis kansi kirjassasi, ja tuo kuva kokonaisuudessaan myös.
ReplyDeleteMinua nukuttaa myös, mutta luulen että siihen on tämä kauhea allergia osallisena. Ja unet on täynnä meininkiä ja värejä.
Meillä vierasrumba päällä myös koko viikon ja ja vielä sitten uusi rumba tulossa viikon parin päästä. 'Lakat liehuu narulla' voisi olla päivien teema, paitsi ettei ne oikein kuivu kun aina sataa.
Ja kirja on myös hyvä. Se kertoo 13-vuotiaan pojan mielenliikkeistä, sopii mun tämän hetkiseen mielentilaani ku nappi silimään.
DeleteHyvä, että sielläkin unimaailmoissa meininkiä! Valveilla ollessa voi sit vaan tuumailla hiljakseen ja olla möllöttää.
Kesät ylipäätään on mulla vierasrumbaa, ja pyykkikone jyllää. Kuivia ja lämpimiä päiviä tänne ja sinne siis!
Nuo unet! Samaa täällä. Esim tässä yksi yö isäni selitti, että "käsittääkseni joutsenien epilepsialääkitys nykyisellään perustuu lähennä häpeään." muut huoneessa olijat kiinnostuneena: "niinkö? ihanko totta??" ja isä jatkoi: "joo, ne ovat koko ajan vähän niinkuin *häpeää kuvastava ilme ja käsiliike*" ! ! ! Vieläki naurattaa.
ReplyDeleteMuistan hekotelleeni joskus aiemminkin sun unillesi.
DeleteLaiskottelu on hyvä, tosin sekin on taito.
ReplyDeleteJa ikkunat auki tietty. Viime yönä piti sekin ekaa kertaa sulkea kun joku heivasi jatkuhaukkuvan koiransa pihalle. Sillä oli asiaa! Ei sentään uniin tullut :)
Niin onkin, taito. Sen on joutunut oppimaan viimeistään tässä sairastaessa. Aivan hyvä taito kyllä. Itse olen kotioloissa kyllä laiskanpuoleinen noin yleensäkin ottaen, mutta monesti sitä potee huonoa omaatuntoa, jos ei oo jatkuvasti saamassa aikaa jotakin. Kyläilyloman jälkeen minun ei kyllä onneksi tarvitse edes itselleni perustella unentarvetta, kyläily on rankkaa puuhaa :D
DeleteMinä sain olla Lontoossa vain kolme PÄIVÄÄ...kkunpa ne olisivat olleet viikoja!
ReplyDeleteNoi unet on kyllä vertaansa vailla, ei puutu yksityiskohtia tai kummia käänteitä!
Mutta kolmessakin päivässä ehtii ainakin rakastua, tai ihastua vähintään. Menette joskus sitten viikoiksi :) Mies on työreissulla siellä, meinasin itsekin änkeä mukaan, mutta kun katsoimme aikataulujaan, niin totesin, että ääh, mennään joskus yhdessä, kun on aikaa.
DeleteUnet on kyllä mahtavia. Olen onnellinen siitä, että muistan uniani aika paljon. Aamulla on hupaisa kertailla yön meininkejä.
Koiravieraat ovat ihania. Niistä saa virtaa ihan eri tavalla. Kiva myös, kun lähtevät. En vieläkään tohdi ottaa omaa, vaikka eräs tuttu sanoi otettuaan koiran nyt keväällä, että koskaan ei ole oikeaa hetkeä.
ReplyDeleteHaaveilen unipäiväkirjasta. Olisi kiva myöhemmin lukea kaikkia niitä hassuja unia.
Omakuvasi on kaunis. Halusin senkin hihkaista, kun käyn täällä harvoin ja kommentoin vielä harvemmin. :)
Noista koiravieraista ja omista koirista. Onhan se iso kynnys ottaa oma koira, ja hyvä niin. Vastuu koirasta on niin iso, että täytyy tarkkaan miettiä, haluaako sitä ottaaja kykeneekö siihen. Mutta toisaalta, omasta kokemuksesta sanon myös, että koirasta tulee niin tärkeä ja rakas, että sen rajoittavuuden, huolen ja muun kyllä kestää ihan ilolla. Minulla oli oman koirani kanssa kyllä sikäli hyva ja helppo tilanne, että se tuli minulle aikuisena ja peruskoulutettuna, ja tykkäsi myös mennä tuttuihin hoitopaikkoihin, ja niitä hoitajia minun lähipiiritäni tarpeen vaatiessa myös löytyi. Monia ehkä mietityttää sekin, pärjääkö koiran kanssa, osaako sen kouluttaa. Koulutus onkin aivan ensiarvoisen tärkeä. Mutta siihen saa myös apua ja konsultaatiota :) Kauhea paasaus iski. No, oli miten oli, kiva jos mitä ilmeisemmin myös sinä saat nauttia koiravieraista. Ne ovatkin mitä parhaimpia oman koiran korvikkeita :) Ja sitten kun toden teolla alkaa tuntua siltä, että oma koira on saatava, ehkä hankit karvakaverin.
DeleteKiitos ilahduttavista sanoistasi!
Ihanat, letkeät tunnelmat täällä! Fiilistelen noita murrettuja sävyjä kuvissasi, tuli hetkittäinen syksyolo. Ja muuten, olen jo pitkään pitänyt nenästäsi:) Se on aatelinen.
ReplyDeletePidän kovasti tästä vaiheesta vuodessa. Ehkä jopa eniten, kun on vielä ihan kesä, mutta värit jo kulahtaneemmat ja mieluisia keltaisen sävyjä näkyy. Heinäkuun loppu ja elokuu on mulle sellaista aikaa, että osaan ottaa rennosti. Alkukesästä on joka paikkaan niin into pinkeässä. Olen ihan mielissäni nenäkehustasi. Viime aikoina olen tuntenut oloni niin nuhjaantuneeksi ja jopa rumaksi. Mutta nenästäni pidän itsekin. Se on kyllä myös aika vino. Vino aatelinen :D
Delete"Aamulla aivan hämmästelen, että onko vanha roina minulle niin suuri onnen aihe, että melkein autuaimmat unet käsittelevät juuri noita vanhain tavarain löytöjä. "
ReplyDeleteIhanaa, toinen alitajunnan paljastama tavaranrakastaja! Näen itse ihan samanlaisia kirppisunia, joissa löytyy upeita vanhoja romppeita ja pitsejä puoli-ilmaiseksi. Ja autuas onnen tunne... hieman noloa!
Mahtavaa, Rinna, kuulla, että en ole ainoa!
DeleteSulla on ihanat lasit, sopivat tosi hyvin.
ReplyDeleteAnu
J'adore votre blog, j'adore vos lunettes joliment rétro, bref, je suis fan !
ReplyDelete