tallinna II

Etelä-Euroopan lomalaiset tuntuivat vallanneen Vanhankaupungin. Meidän reitit kulkivat tällä kertaa enemmänkin toisaalla, hyvä niin sillä moinen turistiryntäys oli ahdistavaa. Letut käytiin syömässä Kompressorissa, mutta siinä se.

Kalamajan Jaama turgin ihanan tunnelman ja F-hoonen viinilasillisen kautta ratikalla aivan mahtavaan kangas- ja lankakauppaan, Karnaluksiin. Josta kauhean pähkäilyn jälkeen sain peräti yhden kankaan ostettua. Reilun viikon päästä palaan sinne käsityöläis- ja muutenkin ihanan hauskojen ystävieni kera, koskapa muutama kangas jäi vaivaamaan. Mietin vain uskallanko vilkuilla lankoja laisinkaan.

Vaikka Tallinna on mitä oivallisin pikkureissukohde, olisi sinne päästävä pitemmäksikin aikaa. Kulttuuritarjontakin näyttäisi niin houkuttelevalta.

Seuraavassa postissa juhlat.

tallinna I

Paljon kävelyä, hiukan taksia ja ratikkaa. Vanhaa ja tuttua sekä uutta ja ilahduttavaa. Ystäväpariskunnan opastuksella uusia juttuja.

* * *

Ikkunaremontin jälkeen on myös pesty ikkunoita (homma jonka NIIN mielelläni ulkoistaisin). Remontin jaloista piipahdus aina niin ihanaan Tallinnaan.

: : : :

Ikkunaremontin jälkeen siivotaan ja tiskataan. Avainsanat: avohyllyt, ei tiskikonetta.

päällimmäiset

Täällä alkoi vihdoin koko kesän odottamani ikkunaremontti. Huraa! Aamulla soitettiin, että saako tunnin päästä tulla. Toivotin ukot lämpimästi tervetulleeksi. Alkoi myös orastava kodinkohennusinto puskea jostain syövereistäni pintaan. Helmi ja Harmi, nuo kaksi mäykkynakkia tuli hoitoon. Ja Lontoonhumulaista on jo hillitön ikävä. Villiintynyt piha puskee sinne tänne omenaa ja kriikunaa.  Siinäpä päällimmäiset.

hiukan lisää retkipilkahduksia

kävin taas

Herran jestas sentään! Jo toinen mökkireissu tälle kesälle! Ketunkorvessa tällä kertaa. Suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan. Museot ja kahvilat pienen ajomatkan päässä, Kuninkaantietä ja muutakin Ruotsin vallan ajan merkkiä näkysällä. Minulle jotenkin helpompaa tuo tuollainen, että lammen takana näkyy eloisa maatila ja että on pikkujuttu hurauttaa vaikka johonkin pieneen näyttelyyn tai kirpputorille pällistelemään, jos alkaa mäntyseinät, kertakäyttöastiat ja paarmat tympiä. Oikein hävettää tunnustaa, mutta tunnustan silti, että ihan oikeassa korvessa taidan vähän ahdistua nykyään. Tai no, ihan kaikista eniten ahdistun sellaissa kertarysäyksellä rakennetuissa hirsimökkikylissä. Tämä tämmöinen mökki keskellä elävää maaseutua on kyllä oikeastaan aivan kiva, hetken. Tuolla meni kolme kolme päivää ihan kivuttomasti. Siellä oli mun perhe, metsämansikat, vadelmat, mustikat ja hevosia. Myös lämmin uimavesi ja soutuvene. Tietenkin kirja ja onneksi oma huone.

Mutta nyt olen taas Helsingissä, ja hetkeen ei tarvitse mennä minnekään. Hyvä.