S i n i h o m e - p e k a a n i m u s s u n m u s s u
Paistinpannun pohjan peittävä määrä pekaanipähkinöitä paahdetaan kevyesti ja kipataan tarjoiluastiaan. Päälle lorautetaan aimo loraus juoksevaa hunajaa. Päälle ripaus suolakiteitä. Vaalean rapeakuorisen leivän päälle sipaistaan paksu viipale Blå Castellon luomusinihomejuustoa (itse pidän juuri tästä rasvaisesta, pyöreän makuisesta ja miedosta sinihomejuustosta tässä yhteydessä) ja tuota pekaanipähkinä-hunajaseosta. Nautitaan ahnaasti vähän liian monta palaa sormet tahmassa. Ohje on tarttunut ystävän herkkupöydästä minun parhaaksi ja nopeimmaksi vierasvaraksi, johon kyllä lankean silloin tällöin ihan itseksenikin.
B r i e - i h a n u u s
Kantolalla on sellaisia ihan ohuita ruiskeksejä, ne ovat erityisesti mieleeni. Niiden päälle leikataan pehmeästä briestä siivu (muista valita pastöroimattomasta maidosta tehty brie, jos mahdollista, sillä vain se on kypsynyt pehmeäksi), jonka päälle lusikoidaan kirsikka- tai luumuhilloa. Ihan mahtava erilaisten happamien makujen kokonaisuus. Syksyisen rapsakka herkku mielestäni.
* * *
Rauhallisen mukavaa viikonloppua toivottelen kaikille! Itsellä ohjelmassa herkkuja, lepoa, vierihoitoa ja vähän kirpputoreja. Ja kunhan saan ladattua kuvia koneelle, laitan pientä Turku-raporttia, sillä kylästelin siellä tällä viikolla.
Oi kiitos näistä,ihan vesi tuli kielelle!
ReplyDeleteKuvat myös kauniit!
hyvää perjantai iltaa!
-Anu-
Varsinkin tuo sinihomejuusto-pekaanileipä voisi toimia myös vaikka alkupalana. Se todellakin tuo veden kielelle, tai siis kuolahanat auki. Ja mulla ainaskin toimii niin, kun otan ensimmäisen makupalan, että oikein vatsassa kouraisee nälän tunne :) Niin makoisaa se on.
ReplyDeleteJopahan taas uppos, että losahti sekä kuvat että herkut! Päätäni täällä puistelen, suupielet hölmösti hymyssä :) ja hitto että on komea kynttilänjalka ! Ootko muuten ikinä uunissa paistanut brietä? Tai camembertia lastuboksissaan?
ReplyDeleteHeh, no jopas losahti :D En oo muistanu paistaa brietä, vaikka aina silloin tällöin sekin vaihtoehto putkahtaa jostain. Täytyy kokeilla. Camembertiä en syö, se suorastaan aiheuttaa minussa inhon väristyksiä.
DeleteTuo kynttilänjalka on tämän syksyn yksi parhaista kirpparilöydöistä. Minustakin se on tosi kaunis. Ja se on hienosti sorvattukin. Turussa törmäsin eräässä antiikkikaupassa tismalleen samanlaiseen, mutta valkoiseksi maalattuun. Kysäisin, kenen tekemä/suunnittelema se mahtaisi olla. Hintaakin nimittäin oli monta kymppiä, kun taas omastani maksoin 50 centtiä siellä kirpparilla. Sain Paavo Asikaisen nimen, mutta ihan sata varma antiikkikauppias ei ollut. Hyvä löytö!
Minun juustoherkkuni on vuohenjuustoa, jonka päälle lapon itsekeitettyä omenakanelivaniljahilloa. Syödään sellaisenaan tai jonkun keksin päällä. Maistuu taivaalliselta!
ReplyDeleteOh, sinunkin juustoherkkusi kuulostaa just ihan mahtavalta herkulta. Paistatko vuohenjuuston, vai nautitaanko se kylmänä?
DeleteOnpa ihania herkkuja! Pakko kokeilla.
ReplyDeleteHei, osa tuonkaltaisista sorvatuista puisista kynttilänjaloista on ilmeisesti Kalevalakorun vanhoja tuotteita. Muistelen, että minulla oli joskus pari tuollaista ja niiden pohjassa ainakin oli se perinteinen Kalevalakorun kaksi k-kirjainta.
ReplyDeleteYstäväni oli juuri Toscanassa työmatkalla ja toi meillä käväistessään tuliaisiksi pecorinoa ja ricottaa. Hiukan erilaiselta tuntuu kuin jos olisin itse ostanut ne vaikka Stockmannilta...
ReplyDeleteEhkä paras juustoelämykseni on kohtuullisen tumman, paahdetun leivän päälle sipaistu omenahillo (tumma kirsikka tai raparperikin käy) ja kunnon pala chevreä. Melkein tulee itku, kun sitä maistaa.
Nina
Ps. Kiitos kauniista kiitoksista aikaisempaan kommenttiini, Tanja!
Thanks for thhe post
ReplyDelete