karjaalta

Tovi sitten visiteerasin Karjaalla kummityttöni ja hänen perheensä luona. Vähän liiankin pitkästä aikaa. Mutta nyt taas kävin, kivaa ja antoisaa oli. Ihanaa porukkaa tuo koko perhe!

Karjaalla on aivan loistavat kirpparit. Me vintattiin polkupyörillä sateesta huolimatta, reput selässä aarteita etsien, eikä suotta, mahtavuuksia löytyi. Itselleni poimin vain pieniä juttuja, junalla kun matkustin.

Välillä piti ostaa uudet lapasetkin läpimärkien tilalle. Ja mikäpä ostaessa, kun käyttämättömiä villatumpikkaita löytyi kirpparilta kolmen euron hintaan. Voi ihmetys, eihän sellaisella hinnalla saa edes lankoja maksettua! Tuo huvittava lohenvärinen retro-Niiskuneiti roijattiin kotiin myös, se pääsi heti leikkeihin, kylläkin Muukalais-Muumin nimellä.

Karjaalla on kaunista ja tunnelmallista, ihan jo se kaupungin kumpuilevuus, ja se että siellä on paljon hauskoja taloja. Sopivasti vähän rumaakin joukossa. Tunnelman taltiointi jäi nyt sateen vuoksi varsin vähiin. Siellä on vähän sellainen olo niin kuin ei olisi Suomessa laisinkaan, sellainen niin kuin vierailisi jossain lapsuuden kuvakirjassa.

Haettiin kummitytön kanssa lankakaupasta lankojakin, opeteltiin virkkamaan. Ja minä tein tytölle kukallisen samettihameen. Voi että. Olipa vain kerrassaan mukavaa.