hyviä puolia

Kuura meni pois. Aika ärsyttävää. Tai no, suoraan sanoen, ihan kirottua. Vesi loiskuu taas kattoon. Tämä ei ole muuten ensimmäinen syksy, kun olo on kuin keittiömeteorologilla - säistä jauhaminen ei kerta kaikkiaan ota loppuakseen. Mutta säistä viis. Monta oikein hyvää asiaa tapahtui tänään. Siitäkin huolimatta, että heräsin aamulla nenä tukossa, päänsärkyyn, enkä olisi millään-millään jaksanut nousta sängystä. Valokin oli vain nimellistä, tuskin sitäkään. Kaikesta huolimatta päivästä kehkeytyi vallan hyvä. Hyvien ihmisten tapaaminen on kuitenkin aina kannattavaa. Ei sen niin väliä, vaikka siivoaminen jäi taas puolitiehen. Ja hyvän ruoan syöminen on aina kannattavaa myös. Tänään joku kokki, joka elämöi ravintolansa keittiössä, laittoi minulle ja yhdelle hyvälle ihmiselle maukasta ruokaa. Ei tarvinnut tiskata, sekin hyvä.

Tein kaupat kiinalaisen miehen kanssa hienosta posliinimaljakosta. Sanaakaan ei vaihdettu. Hän vain pakkasi minulle maljakon, ja minä annoin hänelle setelin. Hymyilimme kyllä. Selvästi mainio elokuvatilanne.

Kotiin päästyäni laitoin maljakkoon ison tammenoksan, jossa on kuivaneet lehdetkin paikoillaan. Joku oli kaatanut tammen syksyllä. Se ei taasen tunnu kovinkaan hyvältä hommalta, mutta olihan siinä se mukava puoli, että minä sain kunnon oksanreuhkan olohuoneeseeni. Elävästä puustä ei sellaista voisi ottaakaan.

Vaikka väsy painaa, on tässä päivässä ollut monta oikeinkin hyvää puolta. Nyt vaihdan lakanat ja painan pääni tyynyyn. Se on ihanaa! Selailen himppasen uutta lehteä. Löysin ihan todella pitkästä aikaa lehden, jonka kelpuutin ostettavaksi. Sellaista ei ole tapahtunutkaan moneen aikaan.

Huomiselle on tiedossa lisää hyviä puolia töiden jälkeen (suotavaa olisi ja varsin todennäköistä onkin, että töissäkin olisi, hyviä puolia). Eihän Lotta haittaa, vaikken ehtinyt siivota? Lupaan tehdä jotain hyvää ruokaa. Kompensointitaktiikkani on kattaa pöytä sen verran herkuksi, että muu sotku unohtuu.

still alive

Hengissä! Mutta väsynyt pää lyö niin niin tyhjää, etten mitään osaa sanoa. No, tää oli menestyksekäs päivä. Muut ei sitten niinkään. On vaan väsyttänyt ihan järkyttävän liikaa.

***

Still breathing! But in my exhausted being I'm not able to tell anything meaningful. Except today was a succesful day. The other ones this week were just average.

sally scott

Just a quick note and hi. I'm fine.

All the photos from Sally Scott 09/10 autumn-winter collection.

bye bye for a couple of days

I'm gonna take a tiny pause from blogging. It's too much happening in here right now. And too little day-light for taking photos. My parents are gonna visit here. I have lot of work to do even if it's weekend. Also my dear cousin is coming. Much to talk with all of them. Much to ponder, I guess. And I've decided to rest a little too, have a sauna with a luxury italian soap. Wrap a blanket around me and just take a rest. Chocolate, maybe.

Have a cosy and refreshing weekend, dears!

See you next week!

out of routines

Sometimes it's wise and needed to deviate from daily routines. Yesterday I did. I enjoyed my café au lait and toasts in my bed. I took a longer morning stroll than normally with my darling furry friend before work and shooted november drizzle photos like a maniac (using not my own, but my darling friend Jenny's camera). I also made a list of things I needed to remember, I normally never do. And I posted not only in my own blog, but also in lovely, talented Shokoofeh's blog. And to be true, I feel really excited and happy with all these out-of-routines-things. Maybe I indulge myself by being out of those routines today too!

***

Toisinaan on tarpeen poiketa rutiineista. Eilen poikkesin, ja se teki hyvää! Herättyäni tarjoilin kahvit itselleni sänkyyn. Kirjoitin listan niistä asioista, joita päivän aikana täytyi saada tehtyä. Varasin aamulenkkeilyyn karvaturilaan kanssa tavallista enemmän aikaa ja samalla räiskin maanikon lailla valokuvia siitä kuinka marraskuu on harmaa ja tihuuttaa. Suihkasin töihin kamera edelleen kaulassani, ja kas, ihan uudenlainen juna vei minut töihin. Siksi niin tohkeissani niitä kuvia räiskin, koska minulla oli Jennyn ihana kamera lainassa hetken. Kiitos! Tähän asti olen pyrkinyt kaikin tavoin kääntämään katseeni kaikkeen vähänkin hohdokkaampaan, suorastaan kieltäytynyt marraskuun maatuvista sävyistä, koittanut etsiä ilmavampia näkyjä, mutta nyt päätin katsoa suomalaiseen tapaan maahan. Pitkän päivän jälkeen huoahdin. Ladattuani kuvat Jennyn koneella - niin - sitäkään en tehnyt, kuten joka ilta, omalla koneellani, sain eteeni creme bruleen ja teen. Ja postasin. En omaan blogiini, vaan hurmaavan Shokoofeh:n blogiin. Kun huristelin polkupyörällä kotiin, koukkasin vähän pidemmän kautta. Tykkäsin tästä epätavallisempien reittien päivästä hyvin paljon.

thank you Liivia!

Liivia, ihailemani, tuli kylään tiistaina. Olen niin otettu ja iloissani kaikesta. Kuinka voikaan juttu luistaa niin helposti. Ihan kuin olisimme aikaisemminkin istuneet saman pöydän ääressä. Mutta silti vielä parempaa - uusi, hyvä tuttavuus tekee elämään hauskan tunteen. Nyt se hyvä tunne on täällä. Ja sitten on vielä myös huikean kauniita kortteja, suklaata ja lempipastillejakin. Ja pää täynnä kaikkea innostavaa. Tule taas uudestaan! Kiitos!

***

Liivia visited here on tuesday. Liivia, whose work I admire. And now I know it's not only her work but also her whole personality that makes me smile. We had such a good, fun and meaningful conversations over a simple dinner. I enjoyed her company so very much! Feeling grateful! And she gave me the most beautiful set of postcards printed of her magic photos, oh bliss.

tuesday - succesful. inspiring. happy.