tukholma VI

Käväisin tässä välissä Tampereella, mutta yksi satsi Tukholmaa olisi vielä laitella. Seuraavalla kerralla tahdon syödä täällä. Sen verran ihanalta näytti tuo paikka ilta-auringossa, valkoiset liinat kesätuulessa hulmahdellen kuuman päivän iltana.

tukholma V

Kafé konditori Valand. Talvisella reissullamme jo tähtäilimme tuonne, ilmeisesti hiihtelimme ohi pariinkin kertaan. Mutta nyt löytyi. Onneksi! Käykää te muutkin – vai ootteko jo käynytkin? Ihanan originelli ja konstailematon paikka! Enpä muuten tulisi Suomessa juoneeksi ihan helposti vadelmalimsaa, mutta hellepäivänä, tuolla 50-luvulta aikalailla muuttumattomana säilyneessä kahvilassa se maistui mitä virvoittavimmalta. Leivokset näyttivät ihanilta, mutta vadelmalimonaadissa oli sokeria riittämiin.

tukholma IV

Tukholma tuntui nyt värikkäältä. Ei skandinaavisen hailakalta vaan hyvinkin värikylläiseltä ja voimalliselta. Johtuikohan se helteestä ja kovasta auringon valosta? Tai sitten se oli vain se sama Tukholma kuin aina, mutta minua veti puoleensa ne värit. Välillä piti muistuttaa itseään, että pohjolassa edelleen ollaan, eikä eteläisessä Euroopassa.

tukholma III

Pärlans. Nyt vasta löysin tämän palisanterin ja vihreän sävyisen herkkukeitaan Södermalmilla. Pärlansin herkkuja myydään monessakin paikassa, mutta tämä Söderin paikka on must. Kahvilassa voi kuikuilla kolakeittiöön ja nähdä kun kuparikattiloissa porisee kolasoosit swingin tahtiin. Kolat pakataan aivan hurmaaviin paketteihin! Minun pakettiin sujahti lakritsilla, ruusun terälehdillä ja mantelilla maustettuja kolia. Tuo lakritsikolakastike odottelee vielä jäätelöhetkeä.

tukholma II

Aamuvarhaisesta asti mahtavan kuuma päivä. Se onkin hyvä syy istuskella kahviloissa vähän väliä. Ohjelmassa enimmäkseen näyteikkunoihin tuijottelua, mielenkiintoisimpiin putiikkeihin poikkeamista, myös hauskannäköisten tukholmalaisten vaivihkaista havainnointia ja yleistä tunnelmien nuuhkailua. Ruotsinkieli kuulostaa ihanalta. Varsinkin lasten puhumana se on yltiöpäisen suloista. Lieneeköhän sillä vaikutusta, että Saariston lapset televisiosarjana oli lapsuuteni ehdoton suosikki?

Tukholmassa tuntuu kyllä monesti niinkuin olisi jossain kauempanakin. Ja Tukholman metro on kiva. Ne vanhemmat ruskeankeltaiset vaunut ovat kyllä tyylikkäämpiä. Mutta sympaattista kerrassaan, että niillä uusilla metrojunien vaunuilla on ihmisten nimet. Malin on yksi ihanimmista ruotsalaisista tytön nimistä mun mielestäni - juu juu, ne Saariston lapset.

Mieluisaa Vasastanissa:

Tukholman kaupunginkirjasto, siellä poikkean aina, jos käyn niillä kulmilla. Gunnar Asplundin rakennus ja se ympäröivä puisto ovat todella hienot. Tosin se Mäkkäri siinä saa toivomaan aikakonetta.

Muistan edelleen, kun joskus kauan sitten kulutin aikaa Tukholmassa vailla erityistä päämäärää, ja löysin Observatorielundenin. Siitä lähtien olen aina Tukholmassa käydessäin kivunnut sinne mäelle ja istahtatanut katselemaan maisemaa ja koiranulkoiluttajia. Niin tein nytkin.

Kirjaston lähellä ihan mahtava kahvila Cafe Valand, varsinkin se vuosikymmenet säilynyt 50-luvun interiööri.

Magnolia Across the Street. Varsinkin liiketila sai visualistin sydämen pompahtamaan.

Leipomoketju Fabriquen leivät. No ja juu, on ne niiden liiketilatkin tosi ihanat.

tukholma I

Tukholman Vasastanista löytyi sattumalta mielenkiintoinen ravintola-pubi Tennstopet. Se on pitkään kuulemma ollut toimittajien, kirjailijoiden ja monenmoisten kulttuuripersoonien paikka. Mukavasti mekin solahdimme joukkoon.

Tennstopetin ovella on vastassa portieeri, josta ei tulisi mieleenkään sanoa poke tai portsari. Enemmänkin hän oli sellainen ruotsalaiseen tyyliin lempeän ja sivistyneen oloinen herrasmies. Tykästyin kovasti tähän paikkaan. Paistetut silakat oli kunnolla voissa rapeaksi tiristetty, perunamuusi hyvänmakuisista potuista tehty, voissa ei oltu säästelty siinäkään. Paikan saa rennommalta pubin puolelta, jos joukkoon mahtuu, tuonne hienompaan saliin olisi pöytävaraus tarpeen. Luulenpa, että varaan tuolta juhlavammaltakin puolelta vielä uteliaisuuttani pöydän, vaikka enemmän ehkä olenkin pubirentoilija. Viehättävä paikka kerrassaan, sellainen  luonteva, tuollaiseksi ajan kanssa asettunut.

mietin tässä

Niin sellaista mietin, että kehtaisinko jatkaa vielä jouluisilla Tukholmankuvilla, sekin homma kun jäi talven kiireissä kesken. Uusiakin Tukholman kuvia olisi. Ne ainakin postaan – ehkä vain tosiaan ne, kukapa tässä kesän viileydessä tahtoisi talven kylmyyttä katsella.

Minua hävettää ja huvittaa. Tukholmasta Tukholmaan tai lupiinista lupiiniin on viime aikaiset postaustahtini menneet. Pistänpä siis lupiineja. Tekee mieli takaisin näihin blogikuvioihin.