09/07/2009

hyvän harmaa



Hurjaa sadetta, hui! Kymmenen kilometrin pyöräily taivaat-auki sateessa jonain päivänä tässä. Vaikea muistaa ja erottaa, mitä minäkin päivänä tapahtui, kun on ollut paljon kiirettä, monenmoista. Hullu en suinkaan ole, enkä millään huviajelulla ollut. Olen alkanut kulkea pyörällä töissä, enkä halunnut jättää Kombi Luxiani kaupunkiin. Nauratti, kun autojen ikkunoista katseli sääliviä naamoja, kun tyhjensin vettä kengästä. Ihan suotta kyllä tyhjensin, kengät täyttyivät jo heti pian uudestaan. Vettä ei tullut pelkästään taivaasta, maasta roiskui kai melkein yhtä paljon. Kaksi muuta pyöräilijää viiletti vastaan, ja nopeasti vaihdoimme katseet, joista ei oikein tiennyt olivatko ne osaaottavat vai riemastuneet, jonkinlaiset irvistykset joka tapauksessa. Minä tykkään sellaisesta, kun ihmiset ottavat kontaktia.

Myös siitä tykkään, kun lähikaupassa kassat juttelevat pikkuisen. Tänä aamunakin kysyivät, aionko tänäänkin pyöräillä töihin. Sanoin meneväni varmuuden vuoksi junalla ja pakkasin croissantin laukkuuni hymyillen. Tänään on ollut hyvä päivä, alusta alkaen.

Pitkiä työpäiviä, niitä tässä on lähinnä ollut. Mutta silti ja siksi pidimme eilen pizza-iltaman hyvän ystävän kanssa. Oli ihanaa puhella merkityksellisiä asioita, leipoa ja herkutella. Tuntui, että tarvitsen jotain hyvää tähän viikkoon. Ehdin tehdä vinhan pikasiivouksenkin ennen hänen tuloaan, ja ah, nyt koti on aivan mukava ja siisti valmiiksi ennen huomista vapaapäivää. Porotyttökin on ollut hoidossa, kun minä olen ollut liian pitkiä päiviä kotoa pois. Tuntuu niin mukavalta, kun se on nyt tässä vieressä taas, ruskeana ja raukeana, nättinä niin. Lämmittää kylkeäni. Koti on koti vasta, kun molemmat ollaan täällä. Nyt aion levätä. Ja haaveilla yhdestä jutusta.

Ai niin. Löysin kirpparilta hyvän harmaan nahkavyön, josta ajattelin tehdä uuden kesälaukun kahvat. Jos huomenna...

05/07/2009

sweet morning - forgetting and remembering


Some finds: an old plant book from flea market (oh, I like so much those thin and clumsy letters on the first page of the book) and an old heart pancake pan from my own cupboard, and an elm

I had simply forgot that I have this kind of pancake pan. In the morning I was tempted by the thought of american style pancakes. Then I was talking on the phone to my friend and complaining that I'd need a cute little pancake pan and at the very moment I realized I already might have one. A little rummaging in the cupboard enabled my pancake dream. What a nice "find" it was. Hearts... Pancakes... Yay!

And also the elm "found" I - yesterday I re-learned what the elm looks like. In other words I had forgot that too. Phew, it's uncountable amount of things in the world that you've learned once and then forgotten. Well, in fact it was Himalainen who mentioned the elm in her latest post. And I was overjoyed because I have the elm's sprigs on my bedroom wall but I actually didn't remember those are elm's sprigs. I've been wondering many times what are these but because never earlier I haven't have elms in my environment (and to be true, I'm not that good with plant species). But now here in my new neighbourhood it's very much elms, and I like those so much!  I didn't even remember the whole tree while I was trying to remember tree species. I just loved its cores and couldn't help picking up two sprigs in the spring when the elms were blooming. But now I'm familiar with the elm and learning more from my vintage plant book. Good.

I'm humming along with Beirut right now. It's good good good, very very good. I admire Zachary Condon. Please enjoy this too. I love Alma Har'el's music videos. Well, look at this too. What do you think? Aren't those great!?

04/07/2009

heleä meininki ja puuttuvat kuvat



En osaa valokuvata sosiaalisissa tilanteissa. En yksinkertaisesti malta vetäytyä kuvaamaan, kun juttelu ja yhdessäolo kiinnostavat valokuva-apparaattia enemmän. Haluan aina olla mukana, en sivustaseuraaja. Siksipä minulla on aivan liian vähän kuvia itselleni tärkeistä päivistä ja tilanteista. Sen sijaan kuvakansioni täyttyvät kaikenlaisista arjen marginaalihuomautuksista, valon liikkeistä, värihavainnoista, kukkakimpuista, koiran tassun asennoista, kankaan laskoksista, kahvikupeista... Olen ylipäätään kehno kuvaamaan ihmisiä.

Tänään oli merkittävä päivä, vaikkei se postauksen kuvista varmaan välitykään. Aika tavallinen päivä periaatteessa, mutta tärkeä silti. Rakkaita vieraita sain. Ja kuvia niistä liikuttavista hetkistä ei tietenkään ole. Eipä tietenkään. Tuntuisi ihan kummalliselta ottaa kamera esiin silloin, kun meidän ihmisten välillä tapahtuu jotain mukavaa. No joo, on tästä päivästä muutama kelvoton räpsy, joista huomaa, että linssiin tiiranneen ajatukset ovat olleet aivan jossain muualla kuin kuva-asioissa.

Minulla oli siis vapaapäivä, jonka vietin kummityttöni ja hänen perheensä kanssa. Siksi tämä päivä oli merkittävä, että meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus kiireettömään yhdessäoloon, hyvin hyvin hauskasti tämän päivän vietimmekin. Jutellen aamusta iltaan ja herkutellen: lampaanlihapullia tomaattikastikeella - ja kehtaan hehkuttaa, että olen tomaattikastikkeissa melko mahtava mamma - kera riisin ja herkkusalaatin, jälkiruoaksi raparperikompottia ja vaniljajäätelöä, myös useita kuppeja makoisaa kahvia vanhemman väen kanssa. Iltapalaksi tuoretta ananasta ja herkkuleipiä. Ihan vaan siksi haluttaa kertoa ruokapolitiikastakin, kun kuvissani ei tätä makoisaa elämää näy, ja herkullinen ruoka on ihan ehdottomasti ainakin minun elämäni yksi keskeisimmistä asioista.

Merkittävään päivään mahtui myös saunan kiukaan sytyttämistä kummitytön kanssa, nelivuotiaan kultakimpaleen, joka osaa analysoida kaikkea niin hurmaavan tarkkanäköisesti ja kerrassaan hauskoin sanavalinnoin. Hänelle oli uusi juttu tuo saunan lämmitys, ja siksikin tärkeä. Haettiin puita yhdessä ja samalla tarkasteltiin ihan tosi varovasti mustarastaan pesää. Tärkeänä tuo tyttö kyllä toimittelee kaikenlaisia asioita, sytykkeitä tehtiin kieli niin keskellä suuta, ettei keskempänä voisi ollakaan. Mikä onni olla tuollaisissa hetkissä! Sitten saunan lauteilla mietittiin muun muassa sitä, miksi kannattaa osata unkaria - siksi tietysti, että voi sitten Unkarissa puhua 
"kaikenlaista", vaikkapa että "onpa hyvä tuoksu" (perään sama sujuvasti unkariksi, minä en muista siitä tavuakaan). Ja kun löylyt kävivät liian tukaliksi, uskaltauduimme uima-altaalle. Juu, meidän pihassa on uima-allas, enkä koskaan tulisi menneeksi sinne yksin, mutta tänään se oli hauskaa, uimarenkaat ja kaikki mukana. Koiraa taluttettiin innokkaasti myös. Valokuvia katseltiin, levättiin tietysti  välillä ja palloleikkejä hiukkasen siinä sivussa touhuiltiin, piirsimme myös. Minulle nuo lasten touhut ovat vähän vieraita, en ole leikkivän sorttinen täti laisinkaan, mutta iloitsen kovasti juttelusta lasten kanssa. He tekevät niin hyviä huomioita maailman asioista.

Piti siis oikeastaan vaan sanoa, että meillä oli heleä meininki tänään, mutta pienestä asiasta tulikin monisanainen luritus. Taisi tarttua minuun tuo kummitytön puheliaisuus. Luulen, että tämä päivä jää muistoihini sen verran kirkkaana, että vaikka kuvat siitä ovatkin puutteellisia, pystyn silti palaamaan noihin hetkiin vaivatta. Niin mukavaa meillä oli. Lopuksi tehtiin letit saunapuhtaisiin hiuksiin, nauhalaatikosta valittiin hartaudella lettinauhat, ja kammatessa oltiin ihan hiljaa, takkujännityksestä kankeana, mutta peilin kautta näin, että vakavalla tytön kasvoilla oli onnea ja ylpeyttä. Minun naamallani myös.