25/04/2008

light - valoisuutta

My trip to North Finland was fun, fun, fun and cheery, and inspiring too. Being with Maria is always a great pleasure, highlight of my life, indeed, since our meetings are so infrequent nowadays. On the other hand, even if we lived as a neighbours I would be happy every day. Being with her is never boring. She is my reliable friend, it's so easy to talk to Maria, laugh or cry with her, or just to be silently. We share same kind of interests and dream about similar future. Even our tastes are quite similar which causes funny situations. Sometimes we have been thought to be sister. Well, ofcourse we have much differences too. Anyway, Maria is my dear friend and a source of inspiration.

Coming back home felt very nice too, as always. During a few days spring has advanced so much. Landscape starts to get greener, the forest near to us is filled with wood anemones and lilies of the valley are peeping out of the ground, birds are singing loudly etc... The spring in its best is here now. But everything can't be perfect. I got a flu. But also something nicer I got (actually not got, I bought it, eh) a new tunic which is in the pictures. This lightness and gladness feels so good!



Retki pohjoiseen oli ihan mahtava! Marian näkeminen on aina ihan kohokohta, varsinkin nyt kun asumme niin kaukana toisistamme. Toisaalta vaikka asuisimme naapureina, olisin jokaisesta yhteisestä hetkestä onnellinen. Marian kanssa ei koskaan ole tylsää. Päinvastoin, hänen kanssaan on hyvä jutella, nauraa, itkeä tai vain olla vaiti, tehdä arkiaskareita, suunnitella ja haaveilla tulevaa, kiertää kirpputoreja, katsella lehtiä ja ihastella samoja asioita... meillä on toisinaan ihan naurettavuuteen asti aika samanlainen maku. Parhaimmillaan/pahimmillaan olemme jotenkin telepaattisesti valinneet juuri samanlaiset vaatteet päällemme. Sisaruksiksikin meitä on joskus luultu. No, on meissä paljon erilaisuuttakin, onneksi! Maria on minulle suuri inspiraation ja innostuksen lähde. Hän on rakas ystävä.

Kotiin paluukin tuntui hyvältä. Muutamassa päivässä oli maisema muuttunut paljon keväisemmäksi. Nurmi alkaa jo vihertää, joka paikka pursuaa valkovuokkoja ja kielon varretkin pistävät jo esiin maasta ja linnut laulavat ihan raivokkaasti. Pääskysiä ei ole vielä näkynyt (västäräkkejä on), mutta niin on jo melkein kesäistä, että pian nekin varmaan suhaavat maisemassa. Ihan mahtavaa! Paitsi että minä sain kevätflunssan, mutta myös uuden kesätunikan, kuvassa. Tai siis en oikeastaan saanut, vaan ihan itse ostin. Mutta ilahduttaa se silti! Pian voin pomppia se päälläni pihalla, pääskysiä väistellen. Mukavaa kun on valoisa mieli!

18 comments:

  1. Oi miten suloinen tunika! Se hyvin sopii valkovuokkojen kanssa - voin kuvitella sinut poimimaan valkovuokkoja tuo tunika päällä. Minulla olisi siihen sopiva lierihattu, valkeaa brodeerattua (?? siis siinä on niitä reikiä, eyelets) puuvillaa, jonka rei'istä vilkkuu keltainen vuori läpi. Haluatko lainata? ;)

    Ja vielä, mitä lepoa ja virkistystä onkaan viettää aikaa tuollaisten ystävien kanssa kaikessa rauhassa!

    ReplyDelete
  2. Heh, kiitos Scaredy-Cat ystävällisestä tarjouksesta! Minulla on sellainen ajatus itsestäni, että hatut eivät sovi minulle. Vaikka tykkäänkin hatuista, aina kun kokeilen jotain mallia, peilistä katsoo tollon näköinen, pienipäinen (luulen, että minulla on tavallista pienempi pää, vaikka kenenkään muun mielestä ei olekaan) hahmo, joka ei lainkaan miellytä esteettistä silmääni. Pipot ja myssyt onneksi passaavat. Joten kohteliaasti kieltäydyn :)

    ReplyDelete
  3. Oih miten nätti mekko! Mistä ostit, jos näin saan udella :) Kuvakin on niin suloinen; uhkuu keväistä pirteyttä.

    Minullakin on hattuprobleema. Ihastelen usein hattukaupan ikkunassa toinen toistaan kauniimpia hattuja, mutta omassa päässä ne aivan kuin menettäisivät kaiken kauneutensa. Minulla myös pipot näyttävät hassuilta, jotenkin kutistavat jo ennestään pienen pään minimiin. Baskeri onkin ainoa hyväksi havaittu päähine tähän pingispallon kokoluokkaa olevaan knuppiin.

    ReplyDelete
  4. Marikki, mekko/tunika on Noa Noalta. Nauran pingispallopäälle! Yleensä ihmiset valittavat vain isoa päätään, mutta tässäpä näette, pienipäistäkin voi harmittaa :) Mikään ei taida koskaan olla just hyvä. Sitä paitsi kaupan hatut ovat lähes aina liian väljiä. On ihan tomppelin näköistä, kun hattu heiluu päässä! Tosin kyllä varmaan joku hatuntekijä osaisi tehdä juuri sellaisen hatun, joka olisi pieneenkin päähän hyvä ja kivan näköinen.

    ReplyDelete
  5. Oih, mitkä kuvat, mikä valo! Tunika on tosi kaunis, noa noa osaa...

    ReplyDelete
  6. Tunika/mekko on todella kaunis!

    Elämäni kohtalo näyttää olevan, että parhaimmat ystäväni asuvat kaukana. He ovat ikuisia ystäviäni, mutta kaipaan myös sellaista, jolle voisi jakaa päivittäiset ilot ja murheet.

    Siksi harmittelen, että sinua ja Mariaa erottaa välimatka, tiedän miltä se tuntuu.

    ReplyDelete
  7. Miten kauniita kuvia taas kerran :)
    Ja niin keväisiä...

    Maailman ihanin asia ovat ystävät joille ei tarvitse edes puhua, voi vaan olla!
    Niitä ei ole paljon, mutta vähäkin riittää.

    Kaunista viikonlopun jatkoa sinulle!

    ReplyDelete
  8. just found your blog...my what pretty beautiful pictures you take...

    ReplyDelete
  9. Sanctuary, kyllä tuo valo tuntuukin ihanalta pitkän, harmaan talven jälkeen. Ja juu, Noa Noa osaa, aina vaan :)

    Liivia, minäkin kaipaisin "arkiystävää". Hyvä naapuri olisi mahtava juttu! Minulla asui kaksi parhainta ystävää Helsingissä monta vuotta juuri silloin, kun itse asuin Oulussa. Ja sitten kun me muutimme tänne, pian työt veivät ystävät muualle. Suuri harmi! Mutta onneksi täällä Helsingissä on vielä muutama ihana ihminen jäljellä. Eriaikainen kiire vain hankaloittaa usein näkemistä. Ja varmaan myös oma tehottomuus treffien järjestelemisessä. Sellainen tilanne, että tapaamisia ei erityisesti tarvitsisi järjestellä, olisi mahtava. Voisi vaan lähteä yhdessä iltakävelylle, syödä arkiruokaa yhdessä, poiketa pikaisesti kahville ja ihmetellä maailman menoa.

    Sannukka, siitä varmaan tunnistaa ystävän, että voi möhöttää hiljaa ja vaivaantumatta.

    ReplyDelete
  10. Palasin vielä kommentoimaan :) Minulla juuri nuo pitkät välimatkat ovat olleet syy siihen, että ystävyyssuhteet ovat kariutuneet. Olen todella laiska pitämään yllä "kaukosuhteita" ja niin pikkuhiljaa yhteydenpito vanhoihin ystäviin onkin jäänyt kokonaan. Joulukortit lähetetään ja facebookissa moikkaillaan sillointällöin, mutta siinä kaikki. Täällä Tampereella ollaan asuttu jo lähestulkoon kymmenen vuotta, mutta ainoatakaan uutta ystävää en ole täältä löytänyt. Tästä saan kuitenkin syyttää vain itseäni, omaa saamattomuuttani ja arkuuttani. Onneksi suht lähellä asuu oma pikkuveli, joka mieheni lisäksi onkin paras ystäväni :)

    ReplyDelete
  11. Marikki, oma veli samassa kaupungissa on kyllä hyvä homma. Minun veljeni muutti Helsinkiin pari vuotta sitten, ja olen siitä erittäin iloinen. Välimme ovat lähentyneet kovasti ja on niin mukavaa, kun vietämme usein sunnuntaita yhdessä syöden ja ulkoillen.

    Minullakin on jotkun "kaukosuhteet" jääneet laiskemmalle ylläpidolle, mutta ajattelen, että välit voivat kyllä oikea hetken tullen taas parantua, jos niin yhdessä halutaan. Nykyään elämä menee liian helposti niin hektiseksi, että tuntuu vaikealta löytää aikaa, varsinkaan yhteistä aikaa, ystävien kesken. Lapsuusystävien kesken meillä on sellainen oma, suljettu keskustelupalsta, joka on erittäin toimiva systeemi. On niin kiva kuulla ystävien arkikuulumisia. Jos kuulumiset jää muutamaan kirjeeseen vuodessa, niihin tulee kirjoitettu vain "olennaisimmat", suurimmat kuulumiset, vaikka juurihan ne pienet arjen tapahtumat kiinnostavat meitä eniten, ja pitävät ystävyydenkin jotenkin mukavan läheisellä tasolla. Olen kyllä ehdottomasti kirjeiden ystävä, mutta koska aika on rajallista, niin on kuitenkin hauskempaa jutella netissä usein ja jakaa kuulumiset kaikkien kesken, kuin hyvin harvoin saada kirje aikaiseksi. Se vaatii kuitenkin enemmän aikaa ja vaivaa.

    Aikuisiällä voi ehkä olla vaikeampi luoda uusia ystävyyssuhteita, jos ei opiskele tai harrasta jotain, missä tapaisi uusia, samanhenkisiä ihmisiä. Monesti työkavereihin haluaa pitää ehkä jotenkin etäisempää suhdetta. Ei tietty välttämättä, mutta ehkä useammin kuitenkin. Huh, tulipa pitkä sepostus!

    ReplyDelete
  12. Oh, Suzie, I just ignored your comment, accidentally! Thanks for your visit and heart-warming comment!

    ReplyDelete
  13. Oh I love your photos! Your new dress is so pretty, and it looks as though Spring has really arrived in your home. All the best for a sunny and happy Spring and Summer....

    It's autumn here in Melbourne (australia) so it's getting cooler day by day.

    I love your blog and will drop by again soon :-)

    ReplyDelete
  14. Kiitos ystävä ihanista sanoista ja kuvista! Ja vierailustasi, se totisesti ilahdutti! Mukava lukea kevään edistymisestä siellä teillä, kun täällä ollaan vielä kuravaiheessa. Oikein odotan miten kohta on vihreää jo täälläkin :)! Valkovuokkoja vaan en taida näillä leveysasteilla päästä ihailemaan - onneksi laitoit kuvan.

    Keväistä sunnuntaita sinulle!

    ReplyDelete
  15. Just niin!
    Eihän sitä ikinä tiedä kuka ens vuonna muuttaa naapuriin. toivossa on hyvä elää.

    ReplyDelete
  16. Ihana, suorastaan kesäinen tunnelma! Ja kaunis tunika!

    ReplyDelete
  17. Thank you, Juddie! Spring really arrived couple of weeks ago. And I enjoy it much! This winter has been so hard and dark. Spring is always so promising and refreshing. Have a happy and beautiful autumn!

    Kiitos Maria! Täällä oli koko talvi raivostuttavaa kuravaihetta, joten oli on suuri, kun voi talsia kuivin kengin.

    Liivia, toivossa eletään! Meillä on kyllä ihan kivat naapurit, kahvillakin käydään välillä. Eikös ne teillä ollut melko nihkeät naapurit? Ootteko vieläkään moikanneet? Muistelen jotain postaustasi, missä kuvailit heidän epäluuloista suhtautumistaan.

    Frost, niinpä, kesäinenpä hyvinkin. Varsinkin tässä meidän asunnosaa, kun ikkunat ovat etelään. Kuuma jo on.

    ReplyDelete