03/06/2008

lupins and some bitter thoughts - lupiiniaamu ja katkera meininki

So happy to be at own home again! My trip was mostly wonderful but it also raised some bitter thoughts on my mind. My childhood home raise often mixed and not-always-so-happy feelings. Even sad and hard memories... And I also resist common attitude in Northern Ostrobothnia. In my mind people there are far too often narrow-minded and culture there is so homogenic that tolerance is very limited. Of course that is not the whole truth and I'm overly sensitive toward that mind. Phew! But now I feel releaved and happy! So nice to be back home!

Cute acorn plates are from charity shop! I wasn't able to resist them since I love acorns (and old plates, eh).





Reissu kotiseudulle tehty. Oli hurjan kivaa ja mutta myös vähän kamalaakin. Kotiseutu herättää liikaa ristiriitaisia tunteita, vieläkin. Sitten kun voin olla Pohjois-Pohjanmaalla rauhallisin ja rennoin mielin, olen kai tullut aikuiseksi? Tai no, ehkä en koskaan totu kotiseudun ahdasmielisesti normitettuun (no, sitä se pahimmillaan on) elämänmenoon. Mutta nyt on tosi hyvä olla kotona! Täällä viihdyn ja osaan olla oma itseni. Kotiportaiden kiipeämistä ei voita mikään, kun tietää, että vastassa on ensin huiskiva häntä ja sitten oma rauhallinen, rakas ja hyvä mies. Koti.

Söpöt tammenterho-lautaset on löytö Oulusta. Arvatkaa hihkaisinko ihastuksesta, kun näin ne? Tammenterhot ovat minusta ihan vastustamattomia (kuten myös vanhat lautasetkin, eh)!

17 comments:

  1. Mummullani oli juuri tuollaiset lautaiset! Nyt ne ovat yhdellä siskoistani.
    Lapsuuden koti saa kyllä välillä ristiriitaisia tunteita pintaan. Minulle kotiseutu on ihan positiivinen asia, mutta kotona - äitini seurassa harmistun yhä!

    ReplyDelete
  2. Vierailu kotiseudulla aiheutti minullekin pitkään kaikenmoisia tunteita. Ahdistavia. Sitten pääsin niistä (huomaamatta), en tiedä, olenko nyt sitten aikuinen (hah)...Ehkä vain pääsin sinuiksi kaikkien muistojen kanssa, niiden huonojenkin. Mutta pitkää aikaa en vieläkään synnyinseuduilla viihdy, takaisin en muuttaisi, vaikka siellä on paljon sukua ja vanhoja ystäviä.

    ReplyDelete
  3. Rakastan sellaisia paikkoja, missä rehottaa lupiineja valtoimenaan. Yksi sellainen paikka löytyy lapsuuden kodistani. Ihan pian pääsenkin sinne taas nauttimaan lomailun muodossa. Toinen kesän lempijuttuni on syreenin kukat. Sitä tuoksua ei voita mikään. Kukkivat vain niin lyhyen aikaa ja huomasinkin juuri eilen, että ovat parhaillaan kukassa. Pitääkin siis nauttia niiden huumaavasta tuoksusta vielä kun voi. Ovat muuten tosi aikaisessa, yleensä kukkivat juhannuksen tienoilla.

    Suloinen tuo viimeinen nuuskutuskuva, herttainen koiruli :)

    ReplyDelete
  4. Allekirjoitan ristiriitaiset tunteet lapsuudenkotiin liittyen.
    Kauniita lautasia, ja mikä ihana kuonolainen!

    ReplyDelete
  5. Aivan ihastuttavat lautaset! Mikä löytö! Iloitsen puolestasi.

    ReplyDelete
  6. Oululaisena on ihan pakko kysyä, että mistä täältä löysit noin syötävät (ruokaahan noihin ei tarvitse laittaakkaan) lautaset? Olen ihan onneton kirpputorikävijä; en löydä koskaan mitään. Tuttavat kantavat mitä huikeimpia ihanuuksia, enkä lakkaa hämmästelemästä, mihin kummaan ihanuudet on piilotettu aika minun käyntini ajaksi... Onneksi olkoon upeasta löydöstä ja hali suloiselle koirallesi!

    ReplyDelete
  7. Niin kauniit kuvat, lupiinit hurmaavat ja nuo lautaset on kyllä todellinen löytö! Tunnistan nuo ristiriitaiset fiilikset vanhempien luona vieraillessa, tosin luulen, että viime vuosina niistä on terä jo kaikonnut onneksi. Eli ainakin täällä on aika auttanut.

    ReplyDelete
  8. Minäkin saan vanhoista kotiseuduista vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta siellä on ihanaa käydä, mutta jokin ihme ahdistus kyllä hiipii joka kerta takaraivoon.. Ehkä se on se muisto teinivuosien angstista ja pikkiriikkisen paikkakunnan ahdasmielisistä tyypeistä. Mökille asti tuo ahdistus ei onneksi pääse seuraamaan, vaan se jää jonnekin kuoppaisten hiekkateiden alkupäähän :)

    ReplyDelete
  9. such lovely photos of your home! the acorn plates are a treasure :)

    ReplyDelete
  10. Ihania, ihania kuvia taas! Katselen niitä, hengähdän syvään ja imen inspiraatiota itseeni. Oih ja voih. Haukulle terkut

    ReplyDelete
  11. Yksi pohojois-pohojalainen yhtyy osittain! Mutta vain osittain :)

    Ja 100% yhdyn kotiin tulemiseen, vaikkei koiranhäntä huiskikaan. Koti on tosiaan maailman paras paikka!

    ReplyDelete
  12. Hienot lautaset, erikoiset, tai ainakaan minä en ole ennen nähnyt noita.
    En tiedä mikä siinä on etten voi koskaan mennä vanhemmillani käymään normaalein mielin, aina jotenkin tunneilmastossa kuohuu. Jonkinlaista viha-rakkautta.
    Nyt asun samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa, koska kummatkin muutettiin mummuvainaani seudulle. Nyt on helpompaa.
    Mutta kun vanhempani asuivat vielä Pohjanmaalla missä elin lapsuuteni, olin todella ahdistunut aina siellä käydessäni. Ja voin vaikka vannoa etten enää ikinä mene Seinäjoelle, nyt kun vanhempanikin sain sieltä tänne.
    Jaaha, taisi tullakin jonkinlainen aamutilitys.
    Piti van sanoa, että lupiinit on kyllä kauniita!

    ReplyDelete
  13. I just stumbled upon your blog...I like your style! And the picture of your dog sniffing the flowers is just too cute!

    ReplyDelete
  14. Vintage Living, minäkin harmistun usein äitini seurassa. Taitaa olla aika tavallinen tarina.

    Emäntä, olisin tosi iloinen, jos huomaamattani pääsisin ristiriitaisista tunteista kotiseutua kohtaan! Ehkä täytyisi lopettaa liiallinen asian ajattelu ja ottaa rennosti.

    Marikki, lupiinit ovat minustakin ihan tosi hienoja. Ja omasta syreenipuskastakin haaveilen :)

    Scaredy-Cat, kuonolainen kiittää ja huiskaisee häntäänsä iloisena kehaisusta. On se kyllä ihana!

    Niina, kiitos myötäilosta!

    Anonyymi, ostin lautaset linja-autosemalla olevasta Pelastusarmeijan myymälästä. Harmittaa, etten paljoa ehtinyt kierrellä kirppiksiä siellä, sillä usein olen Oulusta tehnyt kivoja löytöjä.

    Sanctuary, minulla tuntuu olemaan kotiseutuangsti pahenemaan päin :( Odotan oireiden lieventymistä. Tätini kanssa puhuin asiasta, ja hän sanoi, että vielä yli kolmenkymmenenkin vuoden jälkeen kirpaisee tietyt jutut.

    Tuula, pikkiriikkisen paikkakunnan ahdasmieliset tyypit, huh. Ne saavat minunkin tunteeni kiristymään. En osaa suhtautua heihin huumorilla tai millään muullakaan rakentavalla tunteella.

    Jill, are you acorn lover too? Thank you for your kind words!

    ~Nina, terkut välitetty :) Sinun ystävälliset sanasi ilahduttivat ihan hulluna! Kiitos.

    Maijja, välillä olen niin kielteinen Pohojois-Pohojanmaata kohtaan, että oikein kirpaisee. Mutta onneksi sieltä on myös kaltaisiasi, viehättäviä ihmisia! Kotiseuturakkauden kaipuuseen katselen wanhoja kuvia kotiseutukirjasta ja ajattelen lämmöllä menneitä, isoäitien aikoja. Tyypillistä eskapismia! Mua ahdistaa ne pajukot ja sellainen tiukka normisto (joka on varmaan kaikilla pienillä paikkakunnilla, joissa väestö on liian homogeeninen). Argh!

    Liivia, viha-rakkauttapa hyvinkin.

    Nikella, nice that you visited and left a comment! Thank you!

    ReplyDelete
  15. Piti vielä tulla lisäämään, että olen jo aika pienestä kokenut ulkopuolisuuden tunnetta kodissani/kotiseudullani. Se ei ole hyvä tunne, ja siitä on vaikea päästä irti. Olisi ihana tuntea sellaista kotiinpaluun tunnelmaa lapsuusmaisemiin mennessä.

    ReplyDelete
  16. Voi juku miten kauniita kuvia :) osaat todellakin vangita kuviisi tietynlaisen tunnelman...

    Myös edellä olevat huvipuisto ym.kuvat ovat vauhdikkaita ja jotenkin myös kovin kauniita!

    Voi kumpa minäkin uskaltaisin mennä huvipuiston vempaimiin...sillä saralla olen oikea vellihousu!!

    ReplyDelete
  17. I'm glad you're home safely again! Thank you for the beautiful photos ....

    ReplyDelete