touching

This weekend reminded me again how wonderful the closest ones can be. It's not like I would forget it, but sometimes, momentarily that just comes so strongly in my awareness. So touching, so delightful. They don't get bored eventhough I want to listen one certain song many many times.

***

Tämä viikonloppu on muistuttanut minua siitä, miten läheiset voivatkaan olla mahtavia. En minä sitä helposti pääse unohtamaan muutenkaan, mutta joskus tuo onnen tunne tulee aivan erityisen todelliseksi. Se on tosi koskettavaa, tosi ilahduttavaa. Heillä ei mene edes hermot, vaikka mun tekee mieli kuunnella yhtä ja samaa biisiä liian monta kertaa, ja hyräillä mukana.

toast

I'm suffering such a bad trip fever that it almost hurt, in addition I have a real flu too. Being so damn bored with this senseless amount of snow in here. I hunger colours! Don't get me wrong, I still love white and all those dreamy, serious-minded grey shades, I'll always love, but this is enough at the moment. I need warm earth under my feet, yellowish evening sky above, no need to wear all those layers of unelegant clothes on. I covet searching calming shadow place while sun is too hot. Phew, that all feels so very distant right now. It feels like winter would never end. So I keep escaping, as I so often do. Today Toast is my help. I wanna go to Mexico!

***

Matkakuumeilu on lukemissaan! Melkein sattuu, kun ei nyt ei ole mahdollisuutta mennä. Tämä todellisen elämän flunssa ei tietenkään paranna tilannetta laisinkaan. Olen ihan kypsänä tuohon lumeen, ihan ihan ihan kypsä. Ja suoraan sanottuna olen aika kauhuissani siitä, mitä tapahtuu, kun se sulaa. Olen jo etsiskellyt hienoja uusia kumisaappaita, sillä vihaan märkiä varpaita ja pilalle kastuneita nahkakenkiä. Helsinkihän hukkuu loskaan, jos pikkuisen saan liioitella korostaakseni turhaumani määrää. Jos nyt kevät koskaan edes koittaa. Välillä kuvitelmiini pälähtää ajatus, että talvi vain jatkuu, vaikka kalenteri näyttää kesäkuuta. En suoraan sanottuna tajua, mikä minulle on tullut - en ennen ole ollut levoton talveen, enkä muutenkaan mikään sääintoilija. Muutoksia tapahtuu. Toivottavasti, no juu, ja onneksi myös hyvään suuntaan.

Minä tahtoisin tällä hetkellä niin kovasti tuntea maata, josta lämpö huokuu jalkojeni alla, kevyissä kengissä. Tahtoisin imelän keltaisen iltataivaankin. Haluaisin pois näistä jo kammottavilta tuntuvista toppa(tappo)tamineista ja housukerroksista. Tuntuisi niin mukavalta etsiä viilentävä kohta liian kuumana päivänä. Ehkä eniten haluaisin nyt Mexicoon! Olen miettinyt Fridaa. Ja harjoittanut eskapismia suurenmoisen Toastin avulla, taas.

All the pictures from/ Kaikki kuvat: Toast

today

I

- got a flu and stayed home -
- ate blueberry chocolate -
- slept tight having cute, brown creature next to mine -
- got flowers -
- escaped in my dreams -
- felt very grateful -
- took a walk, weather was nice, but after my walk felt like dying

***

- tuli flunssa, jäin kotiin -
- mutustin mustikkasuklaata -
- nukuin sikeästi, ja suloinen luontokappale nukkui vieressäni -
- sain kukkia -
- pakoilin unelmiini -
- kiitollisuutta tunsin -
- pikkukävelyn jälkeen pelkäsin kuolevani heikotukseen -

head full of snow

But my head is also full of new pretty ideas, new dreams, new pictures. Deeper, darker shades. Now I should only find time to concentrate on these tiny flashes which patiently keep visiting in my fuzzy and hasty head.

much brighter mind

I met my cousin. Last time we had met each others was when we were little kids, so after such a long time meeting him was like meeting totally a new person. And he was so awesome, easy-to-respect and easy-be-with person! Nothing else could have been so delightful than meeting him after such a pathetic and hasty week. I mean, having conversations with him made me to remember again what is important in life, somehow (and I know this sounds very big and grand) being with him got me to get back on track again. I hope this meeting would be a start for a new friendship, and I guess it will.

Mielen päällä kaikenlaista. Eilen vähän nollasin - saunoin kuin viimeistä päivää. Iho kuumana ja puhtaana makasin löylytyksen jälkeen ja kuuntelin rakkausbiisejäni lujalla. Lauloin mukanakin, sillä saunan lisäksi mikään ei rentouta niinkuin laulu. Jotenkin vähän pateettisissa tunnelmissa on tämä viikko mennyt, suorastaan nolottaa. Olen viime päivinä tehnyt itsereflektiosta taiteenlajin, ja olen kiukkuinen sille, joka ei ymmärrä lajityypin mahtavuutta, eikä muutenkaan kyllin paljon hyvän päälle. Yhdelle vain.

Viikonlopulle on tiedossa jotain aivan erityisen mukavaa - tapaan serkkuni, jonka olen nähnyt viimeksi lapsena. Ja minulla on fiilis, että pidän hänestä kovasti! Sikälikin merkittävä juttu, kun minun sukulaissuhteeni ovat elämää suuremmista syistä vähän mutkalla.

being cold

Trying to stack the plates not breaking them pieces. Trying to purr to console myself. Cat power.

back to work

yhyy *** oh no

merry monday

I've had already two days off, and still I have today. This feels almost like a vacation, because normally my days off are huphazardly here and there, a couple of days in at a stretch away from work are doing so good! The two previous days I spend partying and for comforties and rest, today I thought to be more efficient and more mundane and clean up here in my home and go to the bustle of downtown to have a lunch with a good friend. And just like my wish would become a reality again - what a beautiful morning light. Have a happy monday all!

***

Minulla on ollut jo kaksi päivää vapaata. Ja tänäänkin vielä on. Tuntuu ihan lomalta, kun normaalisti viikon kaksi vapaapäivää ovat hajallaan, milloin missäkin kohtaa viikkoa, pari päivää putkeen poissa työkuvioista tekee niin hyvää! Kaksi edellistä päivää olen käyttänyt mukavuuteen ja hauskuuteen, myös lepoon, tänään ajattelin olla tehokkaampi ja siivota ja käydä kaupungilla. Ohjelmassa myös lounas hyvän ystävän kanssa, jonka tapaaminen on jäänyt hetkeksi sen surullisen kiireen jalkoihin. Ja ihan kuin toiveeni taas olisi toteutunut - aamusta alkaen paljon lempeää valoa. Iloa kaikkien maanantaihin heippaan!

friendship is worth gold

Sing, dear ones!

blue hues

jonain muuna aamuna

Tänä aamuna näin unta, että olin Kööpenhamissa ja menossa siellä hyvin hauskan näköiseen kahvilaan. Siellä näytti olevan kaikkea mitä vain keksin haluta. Olin matkallani katselemassa asuntoja, ja sain valita Kööpenhaminasta itselleni kodin. Valita vain, olisin siis saava sen minkä valitsisin! Mitään kaytännön kysymyksiä unessa ei ollut pohdittavana. Olin menossa kahvilaan miettimään vaihtoehtoja, jotka olivat kaikki ihan liian hurmaavia hylättäväksi. Mutta kahvilaan sisään pääseminen oli yllättävän hankalaa. Ovissa oli kummallisia teippauksia, joiden merkityksestä en oikein päässyt jyvälle. En uskaltanut avata. Ja kun löysin oven, jonka avaamista saatoin harkita, sen avaaminen oli lähes mahdotonta, sillä se painoi ihan tolkutoman paljon. Pääsin vihdoin sisään - sähköpääkeskukseen.

Sähköpääkeskuksesta heräsin. Koirani oli tullut nukkumaan vierelleni, ja sekin raotti silmiään ja alkoi välittömästi venytellä pitkäksi koipiaan ja rintaansa. Otin mallia. Aurinko ei paistanytkaan, kuten toissa-aamuna. Joku rellesti katollamme hakaten kai jotain jääkertymää alas. No, hyvä niin. Olisi silti ollut mukava tietää valitsinko sen pienen kaksion talosta, joka oli rakennettu vuonna 1825, jossa oli ihana työhuone mahdollista kotiani vastapäätä ja rappu kuin Italiassa, vai pienen, vaatimattoman 40-luvun rantamökin isolla terassilla ja kauniin polkupyörän.

Minulla on ihan uskomaton matkakaipuu. Juuri nyt tuntuu, että voisin hyvin olla pois vähän pidempäänkin. Menisin ihan yksin.

Little delightful gifts and nice and easy morning time. I needed this so much.

And this is a song of my friend. I am listening it smiling. Maako ♥ I am so proud of you.