my feet are aching

Again, after a long time. Ouch. And I am scared, not much, just a bit.

***

Jalkoihini koskee pitkästä aikaa. Niveltulehduksen tuntua. Pelottaa pikkuisen. En halua takaisin niitä!

the last holiday morning

And I spend it well, invited a friend to enjoy a delicious breakfast with me. Singing songs and thinking pleasant thoughts, dreaming of the future which suddenly is ending up to seem somehow promising. Pondering photography. Actually the simplest amusements are always the best.


***


Viimeisen loma-aamun tunnelma on yllättävän mukava. Eilen illalla myöhään hoksasin, että oikeastaan töihin paluu ei paljoa ahdistakaan. Tämähän on hyvä näin. Ja tämän viimeisen loma-aamun iloksi kutsuin ystäväni aamiaiselle. Ihan impulsiivisesti, ajattelematta, onko minulla kylliksi herkkujakaan. Mutta olihan noita, kun kaappeja kaivelin. Hyvän aamun jälkeen päiväni on kulunut miellyttävissä ajatuksissa, luottavaisissa tulevaisuuspohdinnoissa, valokuvauksen miettimisessa, kevyessä itsereflektiossa ja puhelimessa. Olen tyytyväinen, etten haalinut lomalleni liikaa ohjelmaa. Ainakin juuri nyt nämä yllättävän onnelliset kotipäivät ovat olleet ihan parhaita.

a very very ♥ midsummer

I can't even remember when time would have flied so fast despite of the fact that on these Midsummer Days I got a chance just to relax and enjoy. I did nothing special but I felt so very special. Utterly lovely time.

***

Aika on liitänyt näinä juhannuksen päivinä niin vauhdikkaasti, etten voi olla hämmästelemättä. Siitäkin huolimatta, että kerrassaan mihinkään ei ole ollut kiire. Itse asiassa en varsinaisesti ole tehnyt yhtään mitään erityista, sen sijaan olen tuntenut erityistä ja ihanaa. Eilen taisin katsahtaa kelloon iltapäivällä siinä neljän hujakoilla, seuraavan kerran illalla kymmeneltä. Luulin ihan todella, että vain pari tuntia olisi kulunut.

hyvää juhannusta!

ihmettelen vaan

Olen tässä ajatellut, että hyvien asioiden kanssa ei kannata hosua. Ja sellaistakin, että on se kyllä ihme, miten hankalien asioiden vallalla ollessa ei kyllin hyvien asioiden hohde kuitenkaan himmene laisinkaan. Voi aivan hyvin olla yhtä aikaa ahdistunut ja onnellinen, ihan rauhassa vieläpä. Ja silloin kun on se onnen hetki käsillä, voi ihan suurenmoisesti rentoutua kaikesta monimutkaisesta. Olla vaan. Ja jonain päivänä hymyillä niin, että poskiin sattuu.

dreaming, umm no, thinking

waiting - odotellen

some moments stay with us forever

kotona taas

Keskiraskas väsymys ja jonkinlainen sumutunnelma ovat olleet vallitsevat olotilani viime päivinä. Ei niinkään surullinen mieli, hämmentynyt ja väsynyt vain. Olen saanut kyllä onneksi levätä. Joku on minulle joskus vihjannut, että ongelmani olisi, etten anna itselleni lupaa olla jouten. Torjuin näkemyksen silloin, mutta nyt olen alkanut ajatella, olisiko väittämässä sittenkin perää. Vaikka selvällä järjellä tajuankin, että nyt saan olla juuri niin vetämätön kuin haluan, oikeastaan juuri nyt kannattaisikin olla - olenhan lomalla ja hankalan asian jälkimainingeissa - mihinkään ei ole aivan pakko ryhtyä, niin silti poden pienimuotoista ahdinkoa asioista, joihin voisin tarttua. Toisaalta, olen tietoisesti koittanut vaientaa noita typerän vaateliaita pitäisi-voisi-kannattaisi -ääniä, ja ajatellut, että antaapa triviaalien velvollisuuksien odottaa. Niitä voi aivan hyvin tehdä hitaastikin, jopa jättää tekemättä. Nyt olen siis vain loikoillut, ulkoillut ja lukenut lähinnä. Ihmeen verkkaisia päiviä. Ja nyt kun tämän tähän kirjoitan, tajuan, että nämä ovat olleet myös hyviä päiviä. Tarpeellisia päiviä.

Vaikka lihaksissani ei ole vetoa ja pääkin tuntuu melko kumealta, minulla on sellainen jännä tunnelma, joka on joskus jonkun hyvän ja innostavan edellä. Kunhan ensin tästä väsystä selviän. Pää on täynnä ajatuksia, muistoja, tunnelmia. Myönteisiä ja kielteisiä oloja. Ja näissä mielentiloissani tajuan, että kaikki tuo voisi olla ihan parasta materiaalia vaikka minkälaiselle prosessille. Mielen hämmennyksen lisäksi käsilläni on yhtäkkiä myös vanhoja valokuvia lapsuudestani ja kauempaakin, ja vaikka mitä muuta kiehtovaa dokumenttia ja lippua ja lappua. Osa vielä matkalaukuissa. Jonkin verran olen käynyt noita läpikin, pikkuisen sekavin tuntein, ja tuntuu, että monikin noista voisi olla portti johonkin aivan ihmeen kiehtovaan tarinaan. Vielä en tiedä, enkä edes huolikaan tietää, mitä se olisi.

Olen myös suoltanut juttujani, puhunut paljon, varsinkin yhdelle vallan hienolle ihmiselle. Välillä tuntuu ihan hölmöltä, mietin että mistä näitä juttuja oikein piisaa. Mutta olen hyvin onnellinen, että minua kuunnellaan ja siitä että saan aina vastaukseksi jotain sellaista, josta ilahdun ja joka tuntuu pitävän ajatukseni liikkeessä. Ja olen myös aivan riemuissani jokaisesta kiinnostavasta jutusta, joka ei liity millään tavalla minuun, joka vie ajatuksiani pois oman napani ympäriltä.

Kuviakaan en ole ottanut yhden yhtään. Ja kumma kyllä, siitä en ole edes huolissani. Kohta palaan taas kameran taa, ja kuka ties, nappailen jotain innostavaakin.