ärhäymä

Itsereflektioposteille ei loppua näy. Suorastaan jo odotan, että osaisin avata pääni sisäisistä liikkeistä muutakin sanottavaa kuin että millä mielellä tänään (sillä kyllä siellä vielä muutakin liikuu kuin tunnemylläkkää). Blogini alkaa olla pian kiinnostavuudessaan sääennusteen luokkaa – minun kategoriassani siis nihil nihilum, ei mitään. Ihan kuin en muusta enää osaisi kirjoittaakaan kuin tunnetiloistani. On niin vahva meininki koko ajan päällä että!

Tänään vuorossa kielteiset tunteet. Voi helevetti – siinäpä päivän päällimäisin sanaparini. Oi turhauman määrää, tuskastunutta ähinää ja voimain pakoa typerien asioiden ja ihmisten edessä! Aamu kotona oli vallankin leppoisa ja mukava, huvittavakin paikoitellen, enpä arvannut että näin voisi tuulet kääntyä. Kuvat päivän mielekkäältä puoliskolta.

Syyttääkö ärhäymästä hormonitoimintaa vaiko ulkoisia tekijöitä? Vaikea sanoa, saavat yhteissyytteen. En normaalioloissa ole ihan-sama-tyyppejä laisinkaan, mutta tänään taisin päästää suustani tuonkin katkeramielisen ja kylmäkiskoisen lausuman. Toivottavasti naamallani ei sentään ollut ihan kauhean jähmeä ilme! Kyllä minä enimmäkseen ihan kiltti olin, asiallinen olin ainakin. Välillä piti vaan puuskuttaa luotettaville ja ymmärtäväisille, tai ihan vaan yksin vetäytymispaikoissa. Kirosanoista tykkään.

Ärsytyksen aiheita olivat: hitaus, huomioon ottamattomuus, homman toimimattomuus, ihmisten mielikuvituksen puute, silkka tyhmyys, asiat väärässä paikassa, järjettömät ideat (eivätkö ne ole ihan parhaita? - eivät tänään), kiire, aikuisen avuttomaksi heittäytyminen, urautuneet ajatukset, korostunut kontrollin tarve, nälkä, ahtaus, riskien pelko... Joillakin on taipumus tehdä asioista niin saamarin hankalia, ja vielä ääneen tuskailla itsekehittämiensä hankaluuksien vuoksi. Sitähän sitä itse kukin toisinaan, mutta tänään olin ankaralla tuulella, enkä pystynyt tai halunnut olla ymmärtäväinen.

Sääennusteesta vielä. Mitä helvetin merkitystä sillä on, mikä on seuraavan päivän sää? Sehän on mikä on. Minulle passaa parhaiten italialaistyyppinen mentaliteetti. Mennään kun ehditään ja pusut annetaan aina. Jos on ihan paha myräkkä, mielestäni kaikki voivat odottaa. Ihan vaan mahdollista lumen tuloa ja Valtion Rautateitä ajattelin. Tämä ei liity millään tavalla tämän päivän kiukkuun. Kiivastuin vain tässä kirjoitellessani ja ajatellessani suomalaisten tapaa ennakoida, päivitellä ja huolehtia kaikkea mahdollista. Mieluummin jos keskittyisimme olemaan käsillä olevassa hetkessä tolkusti, mukavasti ja hankalaksi heittäytymättä.

Se on hyvä muistaa, että rauhaisan kuoreni sisäkehillä vaikuttaa myös pieni draamakuningatar ja liioittelu on minusta yksi suurimmista huveista. Mutta olin minä pipo tiukalla tänään, voi elämä!

p.s. Mullapa on kaksi uutta hienoa palmikkoneulepipoa, työkaverini neuloi, harmahtava beige ja hailakan sininen. JEE! Nää ei kiristä yhtään.

~~~

In other words, I was very pissed off today. But the photos are from my serene morning moments before the crazyness.