12/11/2010

ärhäymä



Itsereflektioposteille ei loppua näy. Suorastaan jo odotan, että osaisin avata pääni sisäisistä liikkeistä muutakin sanottavaa kuin että millä mielellä tänään (sillä kyllä siellä vielä muutakin liikuu kuin tunnemylläkkää). Blogini alkaa olla pian kiinnostavuudessaan sääennusteen luokkaa – minun kategoriassani siis nihil nihilum, ei mitään. Ihan kuin en muusta enää osaisi kirjoittaakaan kuin tunnetiloistani. On niin vahva meininki koko ajan päällä että!

Tänään vuorossa kielteiset tunteet. Voi helevetti – siinäpä päivän päällimäisin sanaparini. Oi turhauman määrää, tuskastunutta ähinää ja voimain pakoa typerien asioiden ja ihmisten edessä! Aamu kotona oli vallankin leppoisa ja mukava, huvittavakin paikoitellen, enpä arvannut että näin voisi tuulet kääntyä. Kuvat päivän mielekkäältä puoliskolta.

Syyttääkö ärhäymästä hormonitoimintaa vaiko ulkoisia tekijöitä? Vaikea sanoa, saavat yhteissyytteen. En normaalioloissa ole ihan-sama-tyyppejä laisinkaan, mutta tänään taisin päästää suustani tuonkin katkeramielisen ja kylmäkiskoisen lausuman. Toivottavasti naamallani ei sentään ollut ihan kauhean jähmeä ilme! Kyllä minä enimmäkseen ihan kiltti olin, asiallinen olin ainakin. Välillä piti vaan puuskuttaa luotettaville ja ymmärtäväisille, tai ihan vaan yksin vetäytymispaikoissa. Kirosanoista tykkään.

Ärsytyksen aiheita olivat: hitaus, huomioon ottamattomuus, homman toimimattomuus, ihmisten mielikuvituksen puute, silkka tyhmyys, asiat väärässä paikassa, järjettömät ideat (eivätkö ne ole ihan parhaita? - eivät tänään), kiire, aikuisen avuttomaksi heittäytyminen, urautuneet ajatukset, korostunut kontrollin tarve, nälkä, ahtaus, riskien pelko... Joillakin on taipumus tehdä asioista niin saamarin hankalia, ja vielä ääneen tuskailla itsekehittämiensä hankaluuksien vuoksi. Sitähän sitä itse kukin toisinaan, mutta tänään olin ankaralla tuulella, enkä pystynyt tai halunnut olla ymmärtäväinen.

Sääennusteesta vielä. Mitä helvetin merkitystä sillä on, mikä on seuraavan päivän sää? Sehän on mikä on. Minulle passaa parhaiten italialaistyyppinen mentaliteetti. Mennään kun ehditään ja pusut annetaan aina. Jos on ihan paha myräkkä, mielestäni kaikki voivat odottaa. Ihan vaan mahdollista lumen tuloa ja Valtion Rautateitä ajattelin. Tämä ei liity millään tavalla tämän päivän kiukkuun. Kiivastuin vain tässä kirjoitellessani ja ajatellessani suomalaisten tapaa ennakoida, päivitellä ja huolehtia kaikkea mahdollista. Mieluummin jos keskittyisimme olemaan käsillä olevassa hetkessä tolkusti, mukavasti ja hankalaksi heittäytymättä.

Se on hyvä muistaa, että rauhaisan kuoreni sisäkehillä vaikuttaa myös pieni draamakuningatar ja liioittelu on minusta yksi suurimmista huveista. Mutta olin minä pipo tiukalla tänään, voi elämä!

p.s. Mullapa on kaksi uutta hienoa palmikkoneulepipoa, työkaverini neuloi, harmahtava beige ja hailakan sininen. JEE! Nää ei kiristä yhtään.

~~~

In other words, I was very pissed off today. But the photos are from my serene morning moments before the crazyness.

23 comments:

  1. Juu,ei sitä voi KOSKAAN tietää miltä suunnalta tuulee!!!
    Joku pieni väärä lause,tai ilme voi suistaa hyvänmielenhyrinät tyystin raiteiltaan,tai sitten voi olla niin loistokas päivä,ettei sen hienoutta siirtele yhtikäs mitään,vaan olet pelkkää päivänpaistetta aamusesta ilta myöhäiseen.(Se on luksusta se.)

    Nainen on ihmeellistä tekoa!!

    Ja harmillista,jos joku kurttunaama,ärripurri viilettää samaan tilaan ja laukoo pahat olonsa ja ilkimyksen ilkimykset kuin likaämpärin sisällön konsanaan kaikkien päälle,niin siinähän vellotaan kaikki..
    Kiukku,ärtymys,vatutuksen vatutus on yllättävän tarttuvaa sorttia.
    Paljon sikiäväisempää kuin keveys,iloisuus ja onnellisuus.
    Joku kun on toisen onnellisuudestakin niin kateellinen,että myrkyttää kateuksissaan hyvän ilmapiirin happammuudellaan ja sitruunanaamallaan tyystin ja kokonaan!!
    On meillä olemista!!!
    Mutta,iloisuutta,keveyttä ja hyvää mieltä jokaiselle naiselle toivon.
    Niiden vastakohta ei ole ollenkaan mukava olotila,sen kantajalle vähiten!!!
    Me suomalaiset saatamme perusluonteeltamme olla vähän melankoolikkoja ja nurkumielisiä raahustajia,varsinkin näin talvisaikaan!!

    Siitäkin huolimatta ja juuri sen tähden hymynaamoja,lempeyttä ja läheisyyttä rutistuksilla maustettuna toivottelen ja toivon,jotta kanssakäyminen olisi edes hivenen sujuvampaa,mukavaisempaa,
    iloisempaa,helpompaa!!!

    Onnellisia tuokioita ja iloisia hetkiä Tanjuskaiselle!!!<3
    Ja paijaus karvakuonolaiselle,ken tyylikkään soffan päällä lötköttelee!!!<3<3<3

    ReplyDelete
  2. Mun blogihan on jo kauan ollut pelkkää sääpuputusta ja pattereiden puutetta:)
    Mutta siitä viis. Siis siitä, että aina kirjoittaa samaa (vaikka ei täällä niin ole edes). Päiväkirjanpitoahan tämä, eikä aina voi tapahtua. Ainakaan tässä iässä.

    Säästä. Minustakaan ei mitään merkitystä mitä huomenna on PAITSI, että lapsi jäätyy tai on väärissä vaatteissa. Sille kun täytyy vielä katsoa vähän edellisenä päivänä valmiiksi. Muuten italialaismentaliteetti tännekin!

    Mulla oli pipo erittäin tiukalla eilen, siihen auttoi miehen avaama viinipullo illalla. Sähkömies kun kävi, ja olohuoneenkin patteri nyt toiminnassa. Ja piste mun patterijutuille nyt.

    ReplyDelete
  3. Jotkut ihmiset vaan saavat pään räjähtämään. Eilen bussissa yksi täti alkoi rähistä maailman kilteimmälle nelivuotiaalle, jolta meni ehkä pari sekuntia päästä istumaan.

    ReplyDelete
  4. Voi, miten tuttua. Donna é mobile. En ole itsekään ollenkaan "ihan sama"- tyyppi ja silloin, kun se suustani ulostautuu, tiedän olevani ns. potutuksen äärirajoilla.

    ReplyDelete
  5. Mä olen räjähtävää tyyppiä...välillä ollut noloa.

    ReplyDelete
  6. Hyvin samankaltaisia ajatuksia myös minulla silloin tällöin.. Lähinnä työelämä moisia tuntemuksia aiheuttaa. Välillä tekis mieli heittää ihmiset toiselle puolelle maailmaa, jospa se antais vähän perspektiiviä moneen asiaan!

    ReplyDelete
  7. Rakastan tätä kirjoitusta!
    Toi lista ärsytyksen aiheista on niin täyttä asiaa että vallan.
    Erityisesti nostan sieltä mm. aikuisen avuttomaksi heittäytymisen joka on sen luokan touhua etten vaan siedä. Mielikuvituksen puute, voi voi myös.

    Säätiedotuksista ajattelen ihan täsmälleen kuten sinä. Suurin syy on se etteivät ne täällä ainakaan ole niin tarkkoja ja varmoja että niiden perusteella paljon kannattaisi suunnitella. Aamulla katsotaan miltä näyttää ja kuteet päälle. Päivän aikana voi muuttua melkein miksi vaan mutta minkäs teet.

    Toinen mikä mua kyrsii aina on ihmiset jotka kyttää bussien aikatauluja silmät verillä. Että "neljän minuutin päästä tulee auto", voi pässin munat, ei täällä ainakaan tule tai sitten voi tulla tai toisaalta voi tulla 14 minuutin päästä tai olla tulematta ollenkaan. Ruuhkista ei tiedä, aina voi olla joku keskellä tietä auto rikki, kolari siellä tai täälllä.
    Kun seuraan noita tyyppejä pysäkillä kun ne kyylää sitä aikataulua ja kelloa vuoronperään ja kuikuilee sinne suuntaan mistä auton pitäisi tulla...en voi olla ajattelematta että uskotko siihen että auto tulee nopeammin tai varmemmin kun teet noin???

    Kiitos kun sain valittaa luonasi.

    ReplyDelete
  8. Kiireessä ihan lyhyesti kommentoin tätä suloisen tosiasiallista tekstiä:
    mainitsit tosi hyvässä listassasi "homman toimimattomuus", joka on muuten ärsytysten kruunaamaton kuningatar! Varsinkin silloin, jos muut osalliset eivät tunnu tajuavan sitä, eivät pääse irti vallitsevasta kaavasta. Mää olen niin suoraviivainen ja tietyssä vaiheessa äärimmäisen kärsimätön, että saan paniikkikohtauksen tosi herkästi paikallaan junnaavassa ja kehittymättömässä, päivänselvästi hedelmättömässä tilanteessa, jossa vaan tuhlataan resursseja. Silloin siis vaan pamahtaa.

    Kiitos, anteeksi, heippa! Parempi päivä tänään!

    ReplyDelete
  9. I wish you a glorious day! better than yesterday!
    a loyal follower of your blog ;-)
    Maria

    ReplyDelete
  10. Olipas mukava itserefletioposti:) Olen samaa mieltä kanssasi noista ärsytyksen aiheista, tosin niin kuin sinullakaan, ne eivät aiheuta samanlaista reaktiota joka päivä.

    "Kiivastuin vain tässä kirjoitellessani ja ajatellessani suomalaisten tapaa ennakoida, päivitellä ja huolehtia kaikkea mahdollista" tämä kohta sai hymyn huulilleni, tällaista minä INHOAN, jumpelipompeli, siis en voi kertakaikkiaan sietää!!!

    Mä oon sitä mieltä että ei säässä mitään vikaa ole, varusteissa vaan! Kappas, mäkin alan kiivastua;)

    Ja Italia, sitä paikkaa tapoineen, ruokineen, ihmisineen yms yms yms, MINÄ RAKASTAN!!!!

    Mukavaa loppupäivää, täällä on pieni pakkanen ja usvasta aavistus:=)

    ReplyDelete
  11. Nyökkäilen ja hihittelen täällä samanaikaisesti. Toivottavasti perjantaistasi on ärhäymät kaukana! :)

    ReplyDelete
  12. Katinkainen, nainen tosiaan on ihmeellistä tekoa! Ihan itsekin hämilläni toisinaan oman naiseuteni kummallisuuksista.

    Liivia, olen kyllä nauttinut patteri- ja sääposteistasi, enkä ole edes tullut ajateleeksi, että niissä toistuisi liikaa jokin sisältö. Armollinen ajatus, että ehkäpä tässäkin nurkkauksessa sama homma. Ihan päiväkirjaksi en tätä omaa blogiani miellä, mutta sellaiseksikin tämä näyttää hyvin täipuvan. Ja tuo lapsi-juttu, se varmasti tuo omat hommelinsa sään ennakointiinkin. Olisin varmaan ihan mahdoton äiti, kun en ehkä siltikään jaksaisi kiinnostua sääennusteista, vaikka pitäisikin pitää huolta lapsen vaatetuksesta. Minulle ylipäätään on aivan vieras ajatus, että katsoisin yhtään kenellekään seuraavan päivän vaatteita. Itsekseni en tee niin koskaan. No juhlat on eri juttu, mutta niihinkin olen haka lähtemään pika-aikataululla.

    Matroskin, nimenomaan se tunne on, että pää räjähtää. Tänäänkin vielä verenpaine kohoili kun ajattelin eilistä, mut nyt asioille saattoi jo nauraa. Tais bussitädilläkin pipo hinuttaa otsauurteita vähän liian tiukasti. Harmi, kun ei ymmärtänyt lasten päälle, imbesilli.

    Liivia, minäkin olen räjähtävää tyyppiä, näyttävästi räjähtävää, mutta minulla on kyllä melkoset lehmän hermot, ja pinnan täytyy olla ääritiukalla ennen ku anna palaa. Sitten saatan olla kyllä aika armoton.

    Liina, juu, tuo "ihan sama" on kyllä ankean kylmäkiskoinen ja surullinen kommentti. Jos sen suustani päästän, olen jo ylittänyt yhteistyökyvyttömyyden rajan.


    Tanja, mulla taas ei tuu tuota oloa niinkään, että heittäisin kauas, vaan mulle iskee hinku "nostaa seinälle" ja puristaa ärsytyypistä vastaus kysymykseen "miksi?" ja takoa typeryksen kalloon muutamia vähän viisaampia asenteita ja toimintatapoja. Kuulostaapa väkivaltaiselta. No anyway, ihan rasittava besservisseriyden tunnelma iskee pintaan mulla. Sellanen haastemieli. Haluan, että toinenkin tajuaa miten urpo hän on ollut.

    piilomaja, eilen näppäimistön sauhutessa, ajattelin, että sinä olet varmaan ainoa, joka jaksaa tämän kaiken lukea :) Nauran täällä ääneen, kun tuo bussinkyttääjätyyppi on niin kirkkaana mielessä. Mielikuvaan kuuluu myös sinä siellä samalla pysäkillä rauhallisena, mutta pää täynnä loisteliasta verbaliikkaa tyypin älyvapaan touhujen analysoimiseksi. Minussa on ehkä inasen verran tuota kyttääjää. Tai ei oikeastaan. Mä en vaan jaksa seisoa bussipysäkillä. Lähen käveleen seuraavalle, jos aikaa on niin paljon, että menee huokailuksi ja kellon vilkuiluksi. Täällä bussit yleensä ajassa ja pysäkkejä tiuhassa. Kernaasti täällä saa valittaa!

    maijja, sinä ihana. Minua hymyilyttää ja ilahduttaa tuo "suloisen tosiasiallista tekstiä". Kiitos! Homman toimimattomuushan se on kyllä raivotilaan johtava mutkattomin väylä.

    Maria, it was much better to live and breath and smile today, but not glorious though :) Thanks anyway!

    Ansku, olis kyllä raskas elämä, jos päivittäin pitäs hiiltyä.

    Hanna, oli jo paljon kauempana. Ei vielä ihan hurraati hurrata, mutta tasaisen paljon parempaa. Tosin en saanut nukuttua viime yönä. Ei ihan terävimmin oo leikannu tänään siis. Mutta mun selvästi parempi ja viisaampi ja tasapainoisempi puolisko teki aamustani hyvän ♥ Viisas mies on hän. Tosin itsellä sitäkin suuremmin sekopäinen olo :D

    ReplyDelete
  13. Mää sanoisin säästä samoin kuin Liivia. Täällä on vielä potenssiin kolme, eli edellisiltana on pakko katsoa seuraavan päivän sää että tietää mitä vaatteita on oltava valmiina ja puhtaana. Paskasissa rontteissa kun ei viitti lapsiaan mihinkään viedä. En minäkään itsestäni piittaa sään suhteen, mutta niin moni asia muuttuu kun tarttee huolehtia muistakin kuin itsestä.

    ReplyDelete
  14. Hyvä ärsytys-lista,samat saavat minutkin pahalle tuulelle. Yksikin noista jo riittää.. ja toisaalta,joskus voin kimpaantua aivan naurettavan pienistä asioista. Silloin yleensä syytän kyllä hormoneja:)
    Kai minun piti enemmänkin kirjoittaa,mutta niin hyvin ovat jo kaikki edelliset kirjoittajat täällä sanoneet että jätän tämän lyhyeen. Paitsi sen sanon vielä,että tuo alin kuva on jotenkin aivan ihana! Kaunis ja tunnelmallinen. Tulin siitä todella hyvälle tuulelle. Kiitos siis!
    Ja leppoisa(mpa)a viikonloppua! :)

    ReplyDelete
  15. Nautin kovasti tästä kirjoituksestasi. Kiitos.

    Toivon tietysti että olo on jo leppeämpi.

    ReplyDelete
  16. Merjan kommentista tuli mieleen: yksi on varma, nimittäin että meiltäkään ei likaisissa lähdetä. Sen sijaan en edellispäivänä suo ajatustakaan sille mitä huomenna otetaan kaapista päälle.
    Sää on kyllä sen verran kummallinen että semmoiset tietyllä tapaa keskivertovaatteet on kÄytössä aika usein koska ennustukset ovat yleensä nimenomaan ennustuksia.

    Aamulla heti herättyäni laitan puhtaat vaatteet poikien tuoleille valmiiksi tyyliin "nuo päälle tänään". Ne voivat olla aamusta liian kylmät ja loppupäivällä liian paljon tai sitten satoi koko pÄivän "vaikkei pitänyt" tai toisin pÄin.

    Bussijutusta vielä semmonen juttu ettÄ jos täällä lÄhtee kÄvelemään seuraavalle pysäkille niin bussi tulee kun olet niiden kahden pysäkin välillä eli et kummallakaan...

    ReplyDelete
  17. Hah, mulla taas iski kiukku näitä kommentteja lukiessa. Ahdistaa, kun arvostellaan niin kovasti sitä miten jonkinmoinen toiminta on tyhmää ja väärin, kun se nyt ei satu olemaan samanlaista kuin mitä itse arvostaa. Vaikka itsekin tuota toki heikkona hetkenä teen, on silti ahdistava ajatus, että vain oma elämisen- ja olemisen malli on ainoa oikea. Varsinkin kun kyse on näin pikkumaisista asioista. Ketä haittaa, jos tiiraan bussiaikatauluja tai säätiedotuksia. Se nyt on vaan minun tapani elää. Miksi sen pitäisi nostaa jossakin toisessa ihmisessä verenpainetta? Annataan kaikkien kukkien kukkia!

    ReplyDelete
  18. Good to capture those serene moments. This is my first visit to your blog and I'm in love with the photos you take. Simply beautiful.

    ReplyDelete
  19. Merja, tuon uskon, että homma muuttuu jälkikasvun myötä. Väkiselläkin. Silti haluaisin ajatella, että senkin homman voisi tehdä monella tavalla :) Että en välttämättä olisi huono äiti, vaikka en suunnittelisikaan huomisen vaatetta, tai että joskus olisi vähän likaista päällä. Sitten voisi kompensoida jollain muulla hyvällä. Mä luultavastii pitäisin siistiä asukokonaisuutta vähemmän tärkeänä kuin vaikkapa huoletonta iltameininkiä. Tosin, ehkä käytäntö opettais, että aamulla pipo kiristää sitäkin tiukemmin, jos asu ei olisi tuolin selkänojalla :D

    Niina, pienistäpä asioista nimenomaan! Ei eilisessä tosiaan edes ollut mitään suurta tai ihmeellistä. Omat hauduttelut, tasaista tahmameininkiä ja muutama isku heikkoon kohtaan, niin a vot. Ihan tosi leppoisaa vloppua ei tiedossa, lauantai menoa ja meininkiä aamukuudesta asti. Mutta onneksi sunnuntai on lepopäivä.

    isoinpapu, leppeämpää on! Ihan jo hymyä.

    Katjuska, oot oikeassa, tällainen paineiden purskauttaminen johtaa helposti toisen mielipahaan. Siksi harvoin näin roisisti päästelenkään. Mutta sitten taas, mä luulen, ettei kommenteissa päällimäiseksi oo tarkotus kritisoida, vaan halutaan kerrankin mässäillä pienillä typeryyksillä, jotka omaa napaa ärsyttää. En mä usko, että näissä missään on mitään todellista raivoa toisen toimintaa kohtaan. Hetkittäin, siis just niissä heikoissa hetkissä, mulle ainakin käy niin, että kun oma olo on ankea, niin sitä jotenkin supistuu ja on niin saamarin herkillä. Silloin sitä kokee helpommin muunlaisen kuin omansa ihan tyhmänä. Lapsellistuu. Jotain defenssihommaa, luulisin. Sitten taas kun on auvoisampaa, niin eipä paljon haittaa aikatauluntiiraajat, tuskin niitä huomaakaan. Mulla on tuntuma, että hirmu tosissaan näitä paiseen purkaumia ei tänne laiteta.
    Mutta siis saa laittaa, jos haluttaa! :)

    Katherine, I couldn't agree more what comes to capturing those good moments. Actually I cannot imagine myself photoshooting while being as angry and frustrated as I was yesterday, hehe. Maybe I shoud try that sometimes, huh? But, well, you are warmly welcome again :)

    ReplyDelete
  20. hope you are in a better place soon. i adore that last photo.

    xo Alison

    ReplyDelete
  21. No en minäkään Tanja koskaan mitään koko vaatekertoja edellisiltana suunnittele lapsille, ikinä. Mutta se on pakko kattoa että ulkovaatteet on puhtaana edellispäivän kurasta. Ei ole mitään karseampaa kuin vetää jalkaan kuraisia housuja...

    Mutta joo, jos aikaa on noin tunteroinen saada aamulla liikkeelle itsensä lisäksi kolme lasta ja koirakin käyttää ulkona niin kannattaa ehkä harrastaa jonkinlaista 'pientä' valmistelua edellisiltana, ettei tule kovin monta yllätystä aamulla :)

    ReplyDelete
  22. Juu Tanja, toinen provosoituu äidistä ja toinen tyttäristä, toisina päivinä enempi ja toisina vähempi. Senpä vuoksi myös minun kommenttiani kannattaa katsella samanlaisen huumorin läpi kuin muidenkin. ;)

    ReplyDelete
  23. ihana purkaus:)
    mä possahtelen tasaisin väliajoin, mutta lepyn ja laannun yhtä nopeasti, ettei blogiin edes blogiin asti ehdi.
    tuosta säästä tuli mieleeni, ulkomaalainen avomieheni jaksaa ihmetellä suomalaisten kiinnostusta sääoloihin. hän aina tokaisee että näkeehän sen sitten ikkunasta. olen miettinyt sitä niin, että meillä se sää vaikuttaa niin moneen; sosiaaliseen kanssakäymiseen (voiko ulkona enää tavata tai tehdä mitään), pukeutumiseen (avokkaat vai kumpparit), liikenne, mielialasta nyt puhumattakaan... Mutta totta se on myös että sittenhän sen näkee. suotta etukäteen ahdistua. harmaatahan tämä nyt on joka tapauksessa..joka päivä..

    ReplyDelete