ruusu

Rupsahtaneissa ruusuissa on toisinaan enemmän luonnetta ja hurmaavuutta kuin tuoreissa, eikö? Pidän noita hetken vielä maljakossa, murentukoot siihen. Kun aurinko killotti pienen hetken tänään, tihtailin kameran kanssa näitä ruppanoita ruusuja, ja minua melkein nolotti. Mietitytti, että on tämäkin, käyttää nyt aikaansa kuivien kukkien tutkailuun. Että olisiko viisaampaa koittaa keskittyä vähän johonkin merkityksellisempään, tehdä jotain järkevää. Toisaalta se, että valo ylipäätään näyttäytyy näinä päivinä, sehän oikeastaan oikeuttaa tai jopa velvoittaa tekemään edes pienen hetken jotain muuta.

Kohta oli jo taas sen verran hämärää, että tomaattisen ja voisen kikhernemuhennoksen syöminen tuntui taas mitä marraskuisimmalta hommalta. Hyvää oli.

Semmoistakin, että näin viime yönä tympeää unta, jossa kamerani hajosi korjauskelvottomaksi Amsterdamissa, ikkunan äärellä, josta oli ehkä huikein ikkunanäkymä, jonka olen nähnyt.

* * *

Sain vasta hiljattain luettua Katja Ketun Kätilön. Huikean hyvää tekstiä, ja mikä tarina! Ja niin voimallista vastenmielisten vääryyksien kuvaamista, että vartalo alkoi suorastaan kremppaamaan luetusta.

* * *

Kiputila vie parhaan ilon muuten mukavan leppoisasta viikonlopusta. Jääkaapissa tekeytyy tiramisu, ja nyt kaadan itselleni lasillisen valkoviiniä. Huomenna, jos hyvin käy, on ohjelmassa jotain uutta ja jännää.

Dubletissakin uusi juttu. Tai no ei ihan tuliterä, mutta tällä viikolla laitettu.

kotini on kotivinkissä, hii

Uusimmasta Kotivinkistä (18/2012) voit löytää minun kotini. Toimittaja Jonna Kivilahti ja kuvaaja Krista Keltanen vierailivat luonani eräänä elokuisena päivänä. Oli aivan huikean kiva tutustua heihin! Eikä sekään huono homma ollut, että tuli siivottua perusteellisesti ja laiteltua kotiin vähän syksyisempää. Jonnan Blogista, Mrs. Jones - Rouva Jonesin kotona, löydät lehden kuvien lisäksi muitakin kuvia täältä kotinurkistani. Ihastelen sitä, miten uudet ihmiset täällä minulle tutuissa nurkissa löytävät ihan uudet kuvakulmat, ja paikat näyttävät lehden sivuilta omiinkin silmiin siksi raikkailta.

p.s. Nämä postauksen kuvat ovat siis ihan vain minun ottamiani.

englanti VII

Suosikkiasiat:

Ystävän näkeminen, ja hänen ihanassa, hauskassa kodissaan asuminen. Värit, siis ne luonnon VÄRIT, uuh! Makeat leivonnaiset kera teen (eteläisessä Manchesterissa oli kiva teehuone Tea Hive): Skonssit, Victoria sponge -kakku, sticky toffee pudding kera clotted creamin, lemon curd... Vapaana juoksevat ystävälliset koirat, sievät punarinnat puskissa, fasaanit, lampaat, lehmät. Aikojen kerrostumien näkyminen joka paikassa. Se, ettei paikkoja oltu siistitty liian luonteettomiksi. Ihmiset — taisin jo jossain täällä mainitakin, kuinka luontevan ystävällisiä kaikki olivatkaan, ei mitään liian lähelle tulevia, mutta avuliaita ja myönteisiä, rentoja. Olut. Tikkitakit, haluaisin taas pitkästä aikaa itselleni sellaisen. Ruokakaupat: paljon ihania ja jännittäviäkin vihanneksia, luomua, hyvät jälkiruokavalikoimat, juustot, ankanmunat, vinegretit ja viinietikat, kauniit pakkaukset... Sumu ja usva, sammal, ilmankosteus, nummet, pellot... Pubit. Ääääh, kaikki ihan kliseinen, mutta kaikki se oli oikeasti niin mainiota!

Haluaisin pian takaisin.

englanti VI

englanti V

Pleasure Beach Blackpoolissa, huvipuistorellestystä. Tämmöistäkin. Huh, se oli aivan täydellisen ihanan kamalaa!

englanti IV

Haworth. Kaunis pieni kylä nummien reunalla. Brontën sisarusten kotipaikka. Juuri tuota Brontë-museota varten ajoimme sinne. Museo oli kyllä iso pettymys, mutta tämä pieni kaupunki oli kyllä vallan viehättävä. Ja saimme todella hyvää ruokaa ja viiniä Wharenui-nimisessä paikassa. Haworthiin olisi tehnyt mieli jäädä yöksi ja herätä vaelluksille nummille, mutta ajoimme silti illan pimeydessä takaisin "kotiin" säkkipimeitä, mutkaisia ja kapeita teitä pitkin.

englanti III

Majapaikkamme Dolphinholmen, tarkalleen ottaen Lower-Dolphinholmen maisemissa. Emäntämme talon muurilla oli Englannin historian järjestyksessään toinen kaasulamppu (alimmassa kuvassa). Kylää halkoo tunnelmallinen Wyre-joki. Illan tullen kylään laskeutui aina sellainen pimeä, etten muista aiemmin kokeneeni. Parin kilometrin päähän pubiin suunnistettiin taskulampun kanssa. Seikkailun ihanaa tunnelmaa kerrassaan, melkein kuin Viisikoissa, paitsi että meitä oli kolme ja kuljimme ilman koiraa. Pubissa kyllä oli mukava dobermanni, joka kuulemma aina toisinaan sai tilata itselleen Guinnessin.

Haluttaisi joskus vielä palata tänne kylään. Siellä nukuttikin niin hyvin! Ilma oli hyvä hengittää.

england II

Nyt kun mietin, niin on aika hullua, etten ole käynyt aiemmin Englannissa. Aikeita on ollut muutaman kerran, mutta silloin on aina pitänyt valita, ja oikeastaan vain ankeista käytännön syistä Englanti on aina jäänyt kakkoseksi.

Nyt kun sitten vihdoin pääsin sinne, se taisi kiilata suoraan kärkipaikoille. Brittien ystävällisyydellä oli tosi iso merkitys. Heidän ystävällisyytensä oli hyvin helposti vastaanotettavaa, ei mitään isoeleistä maireilua tai vouhottamista, vaan sellaista luontevaa ja rentoa huomaavaisuutta. Ja tietenkin sillä oli valtaisa merkitys, miltä siellä näytti! Eritoten rosoinen, sammaleen peittämä ja sumun verhoama kauneus tuntui hyvältä. Mustuneet seinät, tuhannet luonnon sävyt, tikki- ja öljykangastakit...

Lensimme Manchesteriin, ja asuimme Lancasterin liepeilla Dolphinholmessa. Vuokrasimme heti lentokentältä auton, jolla huristelimme paikasta toiseen. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui yllättävän nopeasti, jännitin sitä turhan paljon etukäteen. Kun saavuimme Englantiin, meidät toivotti tervetulleeksi Guy Fawkes Night:n kokot ja ilotulitukset. Oli hienoa ajella autolla sysimustassa illassa (en käsitä, miten siellä saattoikin olla niin pimeää!), kun tienvierustoissa loimotti ja paukkui.

Ajoimme viikon aikana lähiseutujen lisäksi Morecambeen ihastelemaan laskuvettä ja syksyistä merta, Blackpooliin hurvittelemaan, Haworthiin Brontën sisarusten maisemiin ja lopuksi poikkesimme hiukan eteläisessä Manchesterissa.

Kuvia on paljon, vaikka harrastelijakamerani meinasikin tiltata Englannin kosteissa olosuhteissa. Moni sykähdyttävä kohde jäi taltioimatta. No mutta onneksi on päänsisäiset kuvat. Teillekin, armaat blogini lukijat, riittää jaettavaksi vielä jokunen kuvasatsi.