new year's flower

Yesterday I made a flower brooch of a woollen scarf I bought from winter sales. In fact I bought several scarves, pale pinks, faded greens and couple of different light shaded blues. I felted them in washing machine and the result was very pleasing, so soft and pliable, just perfect for flower making. So, I'm going to face a new year happily crafting flowers, so soft and warm, and hoping inspirational mood and lively ideas.

Have a happy and beautiful new year, everyone!




Eilen tein rintarossin alekorista löytämästäni villahuivista. Itse asiassa ostin useita huiveja, vaaleanpunaisia, hailakan vihreitä ja pari eri sävyistä sinistä. Osan huiveista huovutin pyykinpesukoneessa pesten, jolloin sain purkautumatonta huopamaista, taipuisaa materiaalia. Neulos huopui oikein kauniisti. Siispä hyvillä mielin käyn uuteen vuoteen näperrellen lämmintä ja pehmeää materiaalia toivoen virkeyttä ja inspiroivia ajatuksia.

Hyvää ja kaunista uutta vuotta jokaiselle!

greedy for pastellies

Sometimes greediness goes over rationality. Just that happened to me when I was shopping in my childhood town's general store during my Christmas holiday. When I noticed Chinese pastel coloured thermoses I wasn't able to resist their sweetness. I already had one thermos bottle so it wasn't any necessity to buy more thermoses. But, what can you do when such a cuteness and another maybe even funnier one is standing on a shelf with very low price. Senseless waste!





Joskus ahneus ylittää järkevyyden rajat. Niin kävi minulle joulun alla kotiseutuni halpakaupassa, jossa oli hauskoja kiinalaisia halpistermoksia. Yksi minulla oli ennestään, ja olisin pärjännyt sillä varsin hyvin, mutta makoisat pastellisävyt huutelivat hyllystä, enkä voinut vastustaa turkoosia ja keltaista pulloa. Älytöntä hamsteerausta!

everyday - arki

It feels so good to start everyday routines after holiday season. I love the feeling of freedom - no postcards, no too much food, no hastiness... Admitting that I had happy Christmas but I love that everyday feeling. And the happiest thing is that days are now getting longer and waiting the spring can be begun.


Tämä joulu oli hyvä, mutta silti on ihana palata arkisiin touhuihin! Vaikka juhlista tykkäänkin, taidan loppujen lopuksi kuitenkin olla arjen ahertaja. Aina juhlapyhien jälkeen tuntuu mukavalta tehdä pieniä arkisia asioita vailla kiirettä ja hössötystä, syödä yksinkertaista arkiruokaa, unohtaa hetkeksi kaikenmaailman viimeiset korttien postituspäivät... Vuoden vaihtumisen tienoo on miellyttävää aikaa. Tuntuu mukavalta aloittaa kevään odottaminen. Päivän pidentyminen minuutti minuutilta on ihan mahtavaa.

revelation - paljastus

Oh my, I found my blog on Living Creatively's list "Websites & Blogs that make our creative hearts jump...". What a great honour to be on the list with talented crafters, artists and designers! Actually I'm feeling a bit inferiority because just this year has been quite difficult to me, and I haven't felt myself so creative and talented.

When I started my blog I decided to write only about happy and easy aspects of my life, not to bring to light all my worries and personal life. But today, being touched by that list, I make an exception and I reveal one not-so-happy thing in my life. I've had rather painful joint inflammations since last spring. Getting sick has restricted my possibility to create with my hands and made me quite depressed. But just temporarily, I hope.

A little box filled with ribbons has been untouched for awhile, but I'm waiting changes to happen when my cure will be effective. Happily the blogland is full of the most inspiring and lovely blogs. And I have to admit that sometimes my eagerness wins the pain and I can't keep my fingers out of my ribbon box and fabric storage to make something pretty!




Iik, lueskelin Living Creatively -verkkojulkaisua, ja kääk, olin päässyt "Websites & Blogs that make our creative heart jump..." -listalle! Kaikkein tosi hienojen käsityöläsiten, taiteilijoiden ja suunnittelijoiden joukkoon. Juuri kun tänä vuonna olen tuntenut itseni erittäin aikaansaamattomaksi ja luovuuteni kadottaneeksi! Tämä kunnia saa minut tuntehikkaaksi ja paljastamaan jotain, josta en ole aiemmin kertonut.

Kun aloitin blogin pitämisen, ajattelin, että kirjoitan tänne vain pintapuolisia, lähinnä positiivisia asioita elämästäni. Enkä ole ajatellut linjaani muuttaa. Tänään kuitenkin poikkean alkuperäisajatuksesta hieman ja kerron yhden ei-niin-mieluisan asian elämästäni: olen viime keväästä saakka sairastellut kivuliaita niveltulehduksia. Tämä sairastelu on vienyt paljon voimia ja vähentänyt tekemisen intoa, mutta toivottavasti vain väliaikaisesti.

Nauhalaatikko, jota olen aiemminkin tainnut esitellä, ei ole juurikaan huvennut, mutta elän toiveissa, että muutaman kuukauden kuluttua lääkitys olisi jo kohdallaan, ja uskaltaisin rasittaa sormiani taas pelkäämättä kipua. Sairastelu voi viedä terän tekemisen riemulta ja mielikuvitukselta, mutta uskon kyllä, että pohjavire on säilynyt ennallaan. Nautin kuitenkin teidän kaikkien muiden luovuudesta ja hienouksista! Ja välillä en malta itsekään pitää näppejäni erossa nauhalaatikolta ja kangasvarastolta.

successful day

At the same time I've been relaxed and efficient today. No hastiness, no compulsions, no stress but only some little accomplishments I made in good mood. It's peculiar how some days feel to flow off so quickly that you have no time to do anything, and some days are generous enough and gives you opportunity to enjoy your achievements. Today I found time to browse magazines and eat well, visit my friend and take a long walk with my darlings, I cleaned a little our apartment and finished off a topstiched Toile de Jouy -cushion cover and did some progress to my new brownish quilt I started to sew yesterday.

I love quilts, especially hand stitched ones. A few years ago I made that red-and-white gingham check quilt with pom-poms and it's so lovely, warm and pretty. Yesterday evening I got an idea to use two of my brownish batiste fabrics to make a new quilt. Now it's only waiting the topstitching and I will topstitch it by hand using running stitch. It's really quite a big job but the result will be more elegant and old-days-stylish than using a sewing machine. Actually the cushion cover's sewing machine stitching is too boring and monotonous, I think.





Tehokas sunnuntai, aikaansaannoksia ja lepoa tasapuolisesti. Lepoa: lehtien selailu ja herkuttelu, pitkä metsälenkki ja kyläily. Niin ja joulupallojen tuijottelu ajatukset jossain ihan muussa kuin joulussa. Tehokkuutta: siivoilu ja jouluisen tyynyn viimeistely ja tikkitäkin ompelua. Miten joinakin päivinä tuntuu, ettei ehdi mitään ja taas toisina tuntuu aikaa riittävän kaikenlaiseen? Tänään aika oli puolellani, ehdin hyvin ja rauhassa tehdä kaikenlaista. Sain nukkuakin pitkään.

Puuvillaiset täkit ovat minusta ihanan kotoisia. Punaisen ruututäkin tein muutama vuosi sitten. Viime viikolla aloitin tikatun tyynyt ompelemisen punakuviollisesta Toile de Jouy -kankaasta ja tänään sain sen valmiiksi. Tuollainen iloisen punainen on oikeastaan aina kuulunut suosikkiväreihini, mutta nyt kun katselen peittoa ja tyynyä, tuntuu kuin olisin kyllästymässä punaiseen. Tai kyllä tuo punainen on minusta edelleen soma ja ihana väri, mutta ehkä kotiini tahdon nyt jotain muuta. Eilisiltana sain ajatuksen uudesta täkistä ja koska kangasvarastoni on laajanlainen, löysin kaiken tarpeellisen vanua myöten täkin tekoa varten. Nyt täkki onkin tikkausta vaille valmis, tosin tikkaushan se suurin urakka täkin tekemisessä onkin. Ajattelin tehdä sen käsin etupistoilla. Tyynyn tikkasin koneella, ja siitä tuli mielestäni liian siisti ja hengetön. Katsotaan millaisen selkäkivun ja kyllästymisen tunteen onnistun saamaan käsin tikkaamisessa! Ainakaan liian huolellinen en aio siinä olla.

december light - joulukuun valoa

Just a little moment when sun shined today. To celebrate that moment I enjoyed a big cup of tea and a cinnamon bun and lighted all the candles. The bright moment didn't last so very long, but it was enough to make me glad.

Aamupäiväteetä ja kanelipullaa siistissä keittiössä ja pitkään kaivatun auringon valossa oli hienoutta. Vaikka yksikseni olinkin, laitoin kynttilät palamaan juhlahetken kunniaksi ja vain ihastelin valoa. Aurinkohetki oli lyhyt, mutta antoisa.

Mokomat pilvet taisivat muistaa, että tänään vietetään Lucian päivää sekä esikristillisesti keskitalven valon juhlaa, ja luopuivat hetkeksi pääroolistaan.

lapsuusmeemi

Tänään olin töiden jälkeen niin uupunut, että jätin kotihommat suosiolla, ja keskityin vain huvittelupuuhiin. Violetin blogista löysin mitä mainioimman meemin, jonka avulla nyt sukellan lapsuusmuistoihin.

1. KAMPA
Toisen kouluvuoden loputtua sain mennä yksinäni kampaamoon. Kampaaja oli juuri saanut ideoita uusista muotivirtauksista, joihin kuului hänen sanojensa mukaan risainen, erittäin lyhyt etutukka. Enhän minä pieni tyttö uskaltanut panna vastaankaan, ja taisin kyllä oikeasti luulla, että kun muodikkuudesta puhuttiin, sen täytyisi olla jotain hienoa. Kampaaja oli varmaan ihastunut Ziggy Stardustiin. Purskahdin itkuun, kun kampaamon oven laitoin kiinni. Sievä polkkatukkani oli yhtäkkiä kuin lasten parturileikkien lopputulos. En suostunut enää koskaan menemään tuolle kampaajalle. Vieläkin puistattaa, jos kävelen sen paikan ohi, jossa kampaamo sijaitsi. Häpesin koko kesän älyttömäksi nyittyjä etuhiuksiani! Yritin kammata veteen kastetulla kammalla pystytykkaani matalaksi huonoin tuloksin.

2. LINTU
Olisinko ollut 12-vuotias, kun pian kesäloman alkamisen jälkeen eräänä aamuna heräsin pamahdukseen. Singahdin sängystä ylös ja kipitin pihalle katsomaan mikä ikkunaani jymähti. Varishan se pihalla pötkötti, pää vielä pökerryksissä moisesta tällistä. Eläinten ystävänä sitä sitten varovasti tutkailin ja vettäkin tarjosin. Varis leimaantui minuun ja oli kaverini koko kesän. Nimekseen se sai Kallen, mitäpä muutakaan. Naapuruston pojat olivat Kallen jo varmaan kesyttäneet, kun se oli alusta alkaen niin tottunut ihmisiin. Oi, se oli hauska kesä variksen kanssa! Linnun lopuksi koitui isäni pyssy, koska hermothan aikuisväellä meni Kallen sotkemiseen ja metelöintiin.

3. MERI
Jo lapsena ymmärsin meren hienouden. Olen ollut varsinainen vesieläjä ihan pienestä saakka, ja ah, autuutta, kun lapsuuden kesinä ajelimme sisämaasta meren rantaan, lähinnä Kalajoelle. Kaikkein mahtavinta oli, kun pääsimme Vattajalle! Kun ajattelen lapsuuden kesiä, merenrantareissut muistuvat mieleen erityisen hohdokkaina - aurinko, leikkiminen ja uiminen väsyksiin saakka, eväät, eksoottisuus, viltti kuumalla hiekalla, avojaloin...

4. KITARA
Yläasteen musiikin maikalla ei ollut auktoriteetin ripaustakaan. Ja kun peruskoululuokkani oli kuulemma kauhein opettajamuistiin, saatatte varmaan kuvitella sen metakan mikä musiikkiluokassa syntyi, kun hullut saivat (tai siis ottivat) kitarat ja muut vehkeet käyttöönsä! Luultavasti kenelläkään ei ollut aikomusta opetella soittamaan, tai ainakaan niillä jotka sitä meuhkaa pitivät. Me nössöt vain odotimme tunnin loppumista. Olisin kyllä tahtonut oppia edes jotain musiikista, mutta haaveeksi jäi. Mielikuva yläasteen musiikkitunneilta ovat vain migreeni ja öö, migreeni.

5. KELLO
Mummolan kaappikello, joka kumahteli aina arvokkasti. Sen tikityskin muistutti ajan kulusta. Ostin vasta uuden seinakellon keittiöön, joka myös tikittää aika isosti. Heti tuli mummola mieleen.

6. OKSENTAMINEN
Jännittävä matka Piippolaan hyvän ystävän, Maaritin, mummolaan. Jo menomatkalla piti pysähtyä minun oksentamisen takia. Olin syönyt juuri ennen lähtöä monta lautasellista mustikkapuuroa, lapsuuteni suurinta herkkua, no en kuvaile lopputulosta tarkemmin. Reissu oli ihan huippu kuitenkin! Kun muistelen Maaritin mummolaa, piirtyy vieläkin mieleeni se ihana valo, joka tuolla vanhassa talossa illalla oli. Olisipa hienoa nähdä tuo talo vielä joskus.

7. MUMMO
Sijaisisäni äitiä ikävöin, hän oli lämmin ja elegantti mummo. Ihailun kohde, joka neuloi aina kauneimmat sukat ja lapaset ja tarjosi herkkuja konditoriasta. Osasi hän itsekin leipoa hienosti, mutta minuun, maaalaistyttöön, teki vaikutuksen oikeat kondiittorilta ostetut herkut.. Sijaisäitini äiti oli vielä terveenä olleessaan oikea mummojen perikuva, hänen luokseen oli aina ihanaa mennä kylään. Biologisen isän äiti oli hyvin sairas, aina vuoteessa, mutta ymmärsi minua mielestäni erityisen hyvin. Häntä oli hiukan pelottava lähestyä sairasvuoteelle, mutta kun hänen lähelleen pääsi, tulikin jo hyvä olo. Hän antoi minulle aarteen, kultamaalatun saksanseisojapatsaan! Biologisen äitini äiti on skitsofreenikko, olen tavannut hänet vain kerran, ja viime aikoina olen alkanut puntaroida yhteydenoton mahdollisuutta.

8. KIRJA
Punakantinen, paksu Grimmin sadut - ensimmäinen omalla kirjastokortilla lainattu opus. Halusin myös itse kantaa sen kotiin, ja se painoi repussa ihan älyttömästi. Silloin olin 6v. Ronja Ryövärintytär 9-vuotiaan flunssalukemisena. Veljeni Leijonamieltä luin oikein alleviivaten ja huomiota oranssilla tussilla marginaaliin tehden 8-vuotiaana. Saariston lapset - haaveilin sellaisesta elämästä ja taidan haaveilla vieläkin. Anna-kirjat - pakomatka tylsistä kesälomapäivistä ihanaan, mielikuvitusta kiihottavaan maailmaan. Viisikot - sukellus brittiläiseen eväskultturiin ja siinä sivussa kaikkeen hauskaan ja jännittävään, mutta ne eväät ja jäätelökärryt muistan parhaiten. Oi, näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon! Vieläkin muistan lapsuuden kirjojen mieleen tuomat mielikuvat ja ne hetket, joissa kirjoja luin.

9. PIPO
Mielelläni puin päähäni.

10. MATEMATIIKKA
Vastustin. Ajattelin, että se on oikeasti keksitty ihmisparkojen kiusaamiseksi.

11. METSÄ
Ehkä tärkein paikka lapsuudessa. Ehtymätön inspiraationlähde mitä hienoimpiin leikkeihin. Metsää tahtoisin tarjota omillekin lapsille, jos niitä saan.

12.UKKONEN
Löytö isän levyhyllystä, Simon and Garfunkelin levy. Harmitti vetää töpseli pois pistokkeesta, kun olisi haluttanut kuunnella uutta, kiinnostavaa musiikkia. Lapsuuden ukkosia muistellessa päässä soi myös Fredin Kolmatta linjaa takaisin. Jostain syystä ukkosesta tulee mieleen erilaisia biisejä.

13. HIUKSET
Ensimmäisen luokan ensimmäisenä koulupäivänä, pari pulpettia taaksepäin omastani viereisellä rivillä istui Riikka, jolla oli paksut palmikkorinkilät korvien päällä. Ne olivat minusta niin hienot, että minun piti vähän väliä kääntyä katsomaan niitä.

14. VELI
Minulla on tärkeä ja rakas veli, jonka kanssa me ei juuri koskaan tapeltu, eikä tapella muuten vieläkään. Veljen kanssa oli mahtavaa leikkiä roolivaateleikkejä ja levyraatia ja valmistella teatteriesityksiä vanhemmille.Veljen kanssa rakensimme hienoja muovailuvahamaailmoja ja legoilla leikkiminen sai meidät aivan hurmioon. Veljeni haaveili isona ostavansa Rolls Roycen, ja se oli minusta aivan naurettava idea. Minä haavelin Jaguarista, ja se oli minusta aivan järkevää.

15. IKKUNA
Rauli Badding Somerjoen Ikkunaprinsessa.

16. KALENTERI
Teininä oli hienoa alkaa käyttämään kalenteria. Taisin saada ensimmäisen joululahjaksi, ja voi sitä hienoa tunnetta, kun sai siirtyä muiden kalenteria käyttävien, isojen ihmisten joukkoon.

17. PUURO
Isän keittämä joka arkiaamuinen kaurapuuro oli hyvää, se oli hänen bravuurinsa. Äiti sai kaurapuurosta aikaan liimaa. Mutta äiti taas oli marja ja -hedelmäpuurojen ekspertti. Meillä syötiin hurjan paljon erilaisia puuroja, jotka olivat tosi maistuvia. Mustikkapuuroa, aprikoosipuuroa, puolukka-omenapuuroa, vispipuuroa, ruispuuroa, uunipuuroa, mannapuuroa, suklaapuuroa...

18. NENÄLIINA
Teininä nenästäni vuoti vähän väliä verta, joten kanniskelin aina mukanani huomattavaa määrää nenäliinoja.

19. KYNSILAKKA
Äiti käytti väritöntä tai aivan haalean punaista, ja minä toivoin enemmän väriä.

20. TAULU
Kun olin alle kouluikäinen, meidän keittiön seinällä oli jonkinlaisena jäljennöksenä Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis. Olin varmaan ihan vauvasta asti tykännyt katsella sitä, koska se on aivan syöpynyt verkkokalvoilleni. Aina, kun näen siitä jonkin kuvan, oikein hätkähdän, että meidän keittiön taulu!

21. AUTO
Isän keltainen Volvo leopardi-istuimilla. Rakastin tuota autoa, ja olin pitkään isälle vihainen, kun vaihtoi sen vihreään Volvoon plyyshipenkeillä. Kun iltaisin katselin pimeälle taivaalle, näin kuinka keltainen Volvo lensi siellä.

22. JULISTE
Mä en muista omistaneeni yhtä ainutta julistetta! Kai mulla nyt jotain oli. Olin kyllä aika erilainen, nirppanokkateini, joka halusi tehdä kaiken toisin, joten ei kai mulla välttämättä mitään julisteita ollut.

23. SERKKU
Yksi tuntemattomaksi jääneistä serkuistani on lahjakas viulisti, joka ei koskaan tullut leikkimään meidän kanssa, vaan aina soitti tai teki harjoituksia. Hänen huoneeseenkaan en koskaan uskaltanut mennä. Hän oli poika toisenlaisesta maailmasta, jonka näkemistä sukujuhlissa jännitin kovasti. Kaamein tilanne oli se, jos vanhemmat patistivat meidät lapset/nuoret samaan huoneeseen siinä luulossa, että me siellä leikkisimme. Ei, sen serkun kanssa ei leikitty, vaan mulkoiltiin noloina ja odotettiin ajankuluvaksi ja kutsua kahvipöytään.

Suururakasta voipuneena en osaa nyt haastaa ketään tähän meemiin, joten Violetin tavoin totean, vastatkoon ken haluaa! Listaan kuuluu kai lisätä aina yksi kohta lisää.