brunch - brunssi

Yesterday morning was a perfection itself. We made a massive and so delicious brunch with our dear friends. This kind of pleasure happens not so often to us so the festive feeling made me very happy. Our kitchen was filled with so much laughing and fantastic food. And our darling doggy had her simple meal too but she had not a permission to get into kitchen so she enjoyed all the delicious aromas lying on the sofa (with a little disappoinment in her mind, I guess).

And the joy wasn't ending at all since today morning I got a lovely breakfast out of leavings :) Thank you my friends! And let's do it again!




Eilinen oli oikein onnen sunnuntai. Saimme aamiaisvieraiksi mukavat ystävämme. Yhdessä tuumin valmistimme valtaisan ja herkullisen brunssin. Kaikkea tällaista söimme juttelun ja naurun lomasssa: herkkuleipiä, monenlaisia vihanneksia, pekonia, lammasmakkaraa, kananmunia, ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä hunajamelonia, juustoja, hedelmiä kera suklaadipin, tiramisua ja herkullista kahvia. Meni ihan pröystäilyksi, mutta näin juhlallinen aamiainen on kyllä siinä määrin harvinaista, että kerskunta sallittakoot. Porokoiraneitikin taintui herkullisista tuoksuista, mutta joutui tyytymään vaan ja ainoastaan niihin. Olohuoneeseen kun käskettiin, niin hän päätti mököttää selällään.

Tämän aamun auringossa nautiskelin rippeet. Kiitos ystävät!

valkoinen kyyhky puntaroi olemisen sietämätöntä keveyttä

Ihana Liivia antoi pika-analyysin minusta. Mitä hauskuutta! Meemi menee näin:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä meistä.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan sen blogiisi.

Ja näin Liivia vastasi: "Tämä oli yllättävän vaikeaa sillä en ole nähnyt sinusta kasvokuvaa, eli sielunpeilit pimennossa...Yritetään silti:

2. Eva Dahlgren ja Olemisen sietämätön keveys (näissä on ristiriita, mutta niin on sinussakin. Blogisi on sievä ja herkkä, mutta tekstisi kommenttiloorissa ilmentävät vahvaa ääntä)
3. Rakkaus Ranskaan ja vanhaan tavaraan ainakin. Tietty materiaalinen vaatimattomuus, jota ei rahalla saa (paitsi pikkurahalla). Esteettinen turhamaisuus:-), luulen, että tiedät mitä tarkoitan.
4. Kadehdin järjestelmällisyyttäsi, itsehillintääsi, asetelmientekokykyäsi ja johdonmukaisuuttasi. Ja sitä vihreää kaakeluunia.
5. Blogisi oli ensimmäisten joukossa, joihin törmäsin. Muistan erityisesti kirppisostoksesi (17.5), ihailin "utuista" värisilmääsi.
6. Valkoinen kyyhky
7. Minkä näköinen olet?"

Imartelevat mietteet Liivialla! Se, että minusta tulee mieleen tuollainen filosofinen teos (en kylläkään ole nähnyt elokuvaa, mutta olen lukenut kirjan) saa minut toiveikkaaksi, etten välitä itsestäni ihan tyhjäpäistä kuvaa, vaikka blogini onkin aika pintapuolinen. Ehkäpä etsin elokuvankin käsiini! Rauhaa halajavana ihmisenä arvostan suuresti sitä, että Liivia ajatteli eläinhahmokseni kyyhkyn. Itku kyllä myös tuli kurkkuuni, sillä kyyhkystä tulee mieleeni surullinen muisto lapsuudestani. Minun pappani sanoi minulle kuolinvuoteellaan, että olen kuin kyyhky. Olin silloin pieni ja pelkäsin olla sairaalassa, puristin kädessäni Pax-pastillilaatikkoa, jonka hän oli sairaalan kanttiinista minulle ostanut. Tuo kyyhky sanana tuo verkkokalvoilleni ihan aina Pax-laatikon. Pappa oli minulle hyvin läheinen ja hän tuntuikin yhtäkkiä aivan vieraalta sairaalan vuoteella. Enkä ollenkaan ymmärtänyt miksi pappa juttelee omituisia juttuja, eikä osta minulle kunnollista karkkia - lakritsia tai suklaata, kuten hän tavallisesti tapasi ostaa.

Ja kyllä, olen joissain asioissa hyvinkin järjestelmällinen ja johdonmukainenkin. Tosin täytyy myöntää, että tuo ominaisuus ei ole kuitenkaan vallitseva ominaisuus minussa. Kykenen myös erittäinkin perusteelliseen leväperäisyyten sellaisissa asioissa, jotka eivät minua kiinnosta.

Olen arastellut paljastaa tietojani ja kasvojani blogissani. En oikein tiedä miksi, mutta ajattelen, että on parempi olla paljastamatta, jos siihen liittyy epävarmuuden tunteita. Mutta tosiaan, ehkäpä ja toivottavasti joskus tapaamme!

Yhden ominaisuuksistani tahdon vielä kertoa. Olen ihan onneton ajankulun arvioinnissa ja tärkeiden päivämäärien muistamisessa. Huomasin juuri nyt, että melkein pari viikkoa sitten blogini täytti vuoden. En olisi varmaan vieläkään sitä hoksannut, jollet Liivia olisi muistellut 17.5.07 postaustani. Pitihän minun itsenikin mennä katsomaan, mitä olin silloin kirpparilta löytänyt :) Samalla katselin postauksiani taaksepäin ja muistin nuo postaamani asiat aivan erityisellä tavalla. En ole oikeastaan koskaan pitänyt päiväkirjaa, ja nyt olenkin ihan ihmeissäni, miten tällaiset arkiset merkinnät saavatkaan muistot ihan erityisen kirkkaiksi. Ei muistissani mitään vikaa ole, mutta kyllä kuvat ja muutama sananen aina palauttaa asiat jotenkin eri tavalla mieleen. Vuosi on vierähtänyt mahdottoman nopeasti! Suuri kiitos teille kaikille mukaville ja hienoille visiteeraajilleni! Kommenttinne, ja se, että huomaan täällä käyneen vierailijoita, ilahduttavat minua suuresti! Olin ajatellut, että sitten kun saavutan jonkinlaisen merkkipaalun bloggauksessani, haluan jotenkin ilahduttaa myös lukijoitani. Olenhan itsekin saanut nauttia arpajaispalkinnoista! Jätän asian vielä kuitenkin harkintaan, sillä olen perusteellinen persoonallisuus, ja lahjuksen haluan miettiä ja kuvata rauhassa. Mutta olkaa hollilla! Ehkäpä lähiaikoina keksin jotain mukavaa :)

Meemin kanssa ajattelin toimia kuten Liivia. Siispä kolme ensimmäistä, jotka haluavat pika-analyysin itsestään, saavat sen!

Sorry, my dear readers! This time I wrote only in Finnish. But the next post will be in English too, as usual :)

a green problem - vihreä ongelma

A tile oven has always been in my dreams. In this apartment we have one but what do I do - well, whine. I'm not a great friend of greens, especially not this kind of translucense, yellowish, mossy shade. It's really difficult shade to combine with other colours, at least with these colours I like. I've made many, many textile experiments, but always it's quite difficult to combine with these colours I like. Today I made a cushion out of a funny, vintage style fabric with roses. The basic shade of the fabric is beautiful grey I like much, and greens and violets goes well with the oven, but for me its' quite fierce. Well, experiments will go on. All the winter/spring our living room has looked plain and unfinished since all the textiles have been missing. Now I'm just cheesed of it.




Kaakeliuuni on aina kuulunut haaveisiini. Tässä asunnossa meillä on vihreä kaakeliuuni, mutta mitä tekee tämä asukki - kiukuttelee. Väri ei miellytä silmää, en ole vihreän ylin ystävä. Tai ainakaan tuollaisen kellertävän, sammaleisen ja kuultavan vihreän ystävä. Toisekseen asunnon remontissa (josta voisin kiukutella vähintäänkin muutaman postauksen verran, yritän kuitenkin hillitä itseni) lattiaa on korotettu, ja tuhkaluukkuja ei saa auki. Uuni on siis käyttökiellossa! Uuni on tuottanut päänvaivaa värillään kaikki nämä vuodet, jotka olemme asuneet tässä. Siihen on vaikea yhdistää mitään mieliväreistäni. Nyt tekaisin koemielessä yhden tyynynpäällisen, jossa on jotain itseäni viehättävää - kaunis harmaa pohjaväri, ruusuja, hauskuutta. Nuo vihreän ja violetin sävyt toimivat uunin kanssa, mutta minulla on vielä totuttelemista noihin hurjiin retrovioletteihin.

En ole kylläkään mikään täydellisten värikoordinaatioiden ystävä omassa kodissani, vaan tykkään huolettomasta, vähän boheemista sisustamisesta, jopa kirjavastakin. Jonkinlaiseen väriharmoniaan silti pyrin. Ja tämä uuni aiheuttaa aina vain päänvaivaa. Tai ehkä syynä on sekin, että muutenkin olohuoneen värimaailma (siis mitä tässä asunnossa valmiina oli; seinät, katto, lattia..) on aika sekava - kylmää ja lämmintä, kuultavaa ja mattapintaista on huoletta yhdistelty. Välillä meinaa mennä herne nenään, kun kuitenkaan juuri mitään emme voi täällä tehdä. Tekstiilit ovat lähes ainoa muutoskeino.

I'd like be en route - edelleen matkakuumeessa

And just now it's impossible to travel anywhere.



Ja mihinkään juuri nyt en pääse lähtemään. Paitsi mielikuvituksissani.

perfect post days

Tremendous hastiness made me almost forget that I have a blog. Last week and this too have been filled with work and activities nearly over my tolerance. So I'm sorry that I disappeared without any message about it!

Amidst all the hurry the postman has been delightning me very generously! Nearly every day I've found something lovely from our mailbox. A letter and a cd from my friends from Wales (hand written letters are really luxurious nowadays! Tanja and Johnny, thank you ever so much!!). My partner's sister surprized me giving me a subscription of Campagne Decoration, the first issue arrived this week, thanks Raija! You definitely know my taste :) The most sweetest parcel was sent by the writer of Essun Tasku. Her huge parcel was filled with many pretty things, the best one was an old, little pearl button package.

A wonderful book of Dorrit Elmquist and Birgitta Wolfgang Drejer (Danish original: Nordliv. Skandinaviske Boliker) wasn't bad either. It was not any surprise since I ordered it by myself. The picture of colourful posy is from the book. My favourite posies are this kind of little, casual and nostalgic, not any formal and pompous bouguets.

My Easter preparations are totally, well, not so very under control. It's sad because I'd like to decorate and cook for the Easter season. Some chocolate eggs and narcissus is purchased. Well, we spend Easter very simply way, just relaxing, reading and eating well.






Viikko sitten kiire imaisi minut varoittamatta pyörteisiinsä. Pahoittelen yhtäkkistä postaustaukoa!

Epätoivoisen kiireen ja väsymyksen keskellä postipoika on ilahduttanut minua lähes jokaisena näistä hullunmyllypäivistä. Väsynyt askel on hetkeksi keventynyt, kun postilaatikolle on käynyt tieni. Ilolla olen ottanut vastaan käsin kirjoitetun kirjeen ja musiikkia ystäviltäni Walesista, kiitos Tanja ja Johnny, suukko ja halaus, ihan parasta! Yllätyksenä mieheni siskolta sain Campagne Decoration:n lehtitilauksen, ensimmäinen numero senkun vain kasvatti ranskankuumettani! Kiitos Raija, sinä se sitten tiedät mistä tykkään! Ihanimman paketin sain jo viime viikolla. Essun Taskun suurisydäminen ja antelias emäntä laittoi minulle valtavan paketin, kun minua onnisti hänen arpajaisissaan. Ylen antoisa paketti piti sisällään kaikkea ihanaa ja minulle sopivaa! Ihaninta oli tuo ylimmässä kuvassa näkyvä vanha nappilaatikko. Se on niin soma, etten varmaan kykene nappeja käyttämäänkään, ihastelen niitä vain. Nappilaatikko pääsi kunniapaikalle kirjahyllyyn :) Tuhannet kiitokset Katinka!

Dorrit Elmquistin ja Birgitta Wolfgang Drejerin Skandinaavisen tyylikäs koti oli niinikään riemunkiljahduksia aiheuttanut postin tuoma. Olen tykännyt heidän aikaisemmista kirjoistaan hulluna, ja niin tykkään tästäkin. Kukkakimppukuva on tästä kirjasta. Tuollaiset pienet, huolettomat sekakimput ovat minulle mieluisimpia!

Tänään pääsin töistä ihmisten aikaan ja jaksoin käydä pääsiäisherkkuostoksilla. Fazerin Mignon-munat ja pari ruukkunarsissia saavat luoda pääsiäsitunnelmaa pikkukotiimme. Askartelut ja muut somistukset saavat nyt jäädä. Minä aion levätä pyhät, niin ja nauttia kaikesta postin tuomasta.

bonjour, mes amis!

Dreaming a trip to France! Brocantes and cafés flash in my mind. I relieved my longing drinking my café au lait from an authentic bowl and reading the newest issue of Romantic Homes which is mostly about French style. One of the nicest story tells about Corey Amaro of Tongue in Cheek blog. Uh, why can't I fly just now to France!!




Matkakuumetta ilmassa! Ranskaan haluttaisi, brocante-kierroksille. Lievitin kuumetta nauttimalla café au lait'n asianmukaisesta kulhosta ja ostamalla Romantic Homesin. Uusin numero on ranskalaistyylipainotteinen. Siinä oli mm. hauska juttu Tongue in Cheek -blogin Corey Amarosta. Hänen bloginsa välityksellä usein lievitänkin ranskankuumetta.

fancying and an award

My dear partner is a carpenter, really talented but nowadays hasty carpenter. Lately I've been dreaming of new pieces of furniture, specially of a plate shelf. Lars Sjöberg's book 1700-tals möbler att snickra själv (in english: The 18'th century furniture to make by yourself) is my favourite while dreaming of furniture. It's about gustavian style and in it there is clear and beautiful instructions for many furniture projects. Only a quality wood and a carpenter would be needed! But I think it wouldn't be fair to demand my partner to stay work after his long and hard working days. Maybe I should participate in some kind of woodworking course.

Jos makeansyönnistä puhutaan, niin minä olen todellinen pullan ystävä. Minulle ei niinkään maistu karkki tai jäätelö, vaan pullat ja muut leivonnaiset. Eilen flunssa kaatoi minut sänkyyn, mutta niin kipeä en ole, etteikö pulla maistuisi.

Teen ja pullan kanssa haaveilin tänään kalusteista. Kun haaveilen kalusteista, otan useimmiten esille Lars Sjöbergin 1700-tals möbler att snickra själv -kirjan. Siinä olisi suhdekuvatkin valmiina, ei tarvittaisi muuta kuin hyvää puuta ja taitava puuseppä! Kumppanini itse asiassa on puuseppä, erittäin taitava mutta kiireinen laatuaan, joten meillä ei ole montakaan hänen tekemää kalustetta. Aina kun ihmiset kuulevat miekkoseni ammatista, he ihastelevat, että on varmaan ihanaa, kun hän osaa tehdä kaikkea kotiin. Osaa juu, mutta millä ajalla! Minusta olisi kohtuutonta vaatia häntä jäämään pitkien työpäivien jälkeen nikkaroimaan meille.

Itse olen sisustustekstiilien ammattilainen, ja täytyy sanoa, että aika harvoin jaksan ommella meille uusia verhoja. Ihan liian harvoin. Tänä keväänä täytynee petrata! Tyynynpäällisiä ompelen kylla aika innokkaasti. Mutta vaateompelu on mielestäni kaikkein kivointa. Sopivaa vastapainoa kodintekstiileille.

Vielä kalusteisiin. Olen alkanut himoita lautashyllyä. Meidän keittössä olisi juuri sopiva paikka sellaiselle ja saisin hurjasti lisää tilaa astiahyllyyn, jos isot tarjoiluvadit saisivat paikkansa lautashyllystä. Pitäisiköhän mennä puutyökurssille?

***

Some weeks ago I got fine little award from three finnish bloggers: Kesäkumpu, Pientä ja Kaunista and Essuntasku. Spread the Love Award! From my little nook the award will fly to Orange Flower, Blasse Vielfalt and Sepia Art Studio.



Muutamia viikkoja sitten sain sievän tunnustuksen kolmesta eri blogista: Kesäkummusta, Pientä ja kaunista -blogista ja Essuntaskusta. Spread the Love Award lähtee minulta myös kolmeen osoitteeseen: Orange Flowerin Karinille, Blasse Vielfaltin Marielle ja Sepia Art Studion Delilalle.

needed a room of one's own

Jill from 36 Shea tagged me to show some pictures of my workplace. In my case it means a sewing place, crafty place. I haven't my own sewing room, a great fault which makes me whine and complain every week! It's definitely the biggest annoyance in our little apartment! I sew on our dining-table in our little kitchen. That means no long-time WIPs but intensive sewing processes because I can't stand many days the mess which is common while cutting, sewing, processing... All my threads, needles, skissors, ribbons, patterns... are in pretty vintage boxes in our living room. So, my biggest wish is to find as a nice apartment as this is but with one more room, even a tiny one!

I'll tag Aina from Modern Country, Marikki from Kesäkumpu and Maijja from Heitteille jättäytynyt.

Recently I've got also other nice tags but unfortunately I've been too busy to participate. I don't forget them but I'll do them when I have time to think them properly :).











Jill 36 Shea -blogista haastoi minut näyttämään työtilani. Minun tapauksessani se on ompelutila, käsityötila. Tila, jota ei todellisuudessa oikeasti edes ole. Se täytyy joka kerta perustaa keittiön pöydälle, kun ompelusvimma iskee. Mikä harmillinen puute muuten niin mukavassa, pikkuruisessa kodissamme! Ompelukone ja silityspiste ovat siis keittiössä, leikkaaminen tapahtuu olohuoneen lattialla, kotimme monet nurkat ovat pullollansa kangaslaatikoita ja olohuoneen kirjahylly on käytännössä rasiahylly - vanhoihin rasioihin on kätkettynä melkoinen arsenaali neuloja, lankoja, kaavoja, nauhoja... Ensisijainen ja välillä suorastaan hengenahdistusta aiheuttava haaveeni olisikin löytää yhtä mukava asunto kuin tämä, mutta yhdellä lisähuoneella. Jos siis joku tietää vapautuvaksi pääkaupunkiseudulla vanhassa talossa edullisen 2h ja keittiö, vinkkejä otetaan innolla vastaan, mielellään metsän lähellä.

Minä haastan Modern Countryn Ainan, Kesäkummun Marikin ja Heitteille jättäytyneen Maijjan.

Viime aikoina vallitseva olotilani on ollut mahdoton kiire, ja aina kotio päästyäni kamala väsy, joten olen lykännyt muita mukavia haasteita, joita jokin aika sitten sain oikein roppakaupalla. En ole unohtanut niitä, vaan osallistun niihin, kun luontevasti saan ajatukseni niihin aiheisiin.