musiikkia väsyneelle

Postilaatikossa odotti väsynyttä töistäpalaajaa iso paketti uusia levyjä. Ahneuksissani tilasin monta kerrallaan - säästin postimaksuissa, uskottelen itselleni huonon omantunnon kolkutellessa pikku äänellään. Säästin sikälikin, että valitsin aleosastolta. Kerrassaan mahtavaa säästeliäisyyttä! No, tällaista musiikkia tulin hankkineeksi: Ane Brun: Changing of the Seasons, Duffy: Rockferry, José González: Veneer ja In Our Nature, Laura Marling: Alas I Cannot Swim, Phosphorescent: Pride. Ensikuuntelulla Ane Brunin ja Laura Marlingin levyt olivat ihan mahtavat, sellaiset että olisin halunnut kuunnella ne heti uudestaan, mutta ajattelin olla maltillinen ja käydä muutkin levyt läpi. Myös Phosphorescent on hyvä, ihana, rauhallinen. Minulla taitaa olla jonkinasteinen New York/Brooklyn-kuume. Phosphorescent ei ainakaan hillitse sitä. Duffy ei ollut mahtava, muttei huonokaan - vähän niinkuin konvehtirasia, alkuun tulee ahmittua hyvät palat, mutta pian tulee ähky. José Gonzálezin levyt olivat jo tutut, mutta en ollut tullut niitä aiemmin ostaneeksi. Ja ne kuuluivat nämä-levyt-tahdon-omistaa -kategoriaan.

Musiikki on elinehto, kuten on hiljaisuuskin. Välillä on aivan välttämätöntä vain kuunnella mieluisaa musiikkia. Tänään kuuntelin oikein hartaudella, olin vain, join teetä ja otin selvää hankinnoistani. Huomaan muuttuneeni sellaiseksi musiikinkuuntelijaksi, etten soita enää juurikaan taustamusiikkia, vaan soitan levyjä isolla ja kuuntelen. Ennen meillä soi aina levyt ja niitä kuunneltiin enemmän tai vähemmän keskittyneesti. Nyt haluan selkeästi hiljaisuutta tai tietoista musiikin kuuntelua. Ja myönnän, hoilotan välillä mukana, ainakin hyräilen - laulaminen on niin rentouttavaa. En tosin ole ihan varma, rentoutuuko naapurit tai mieheni (ainakin hän on kiltti, ja sanoo, ettei häiriinny). Hii, taidan laittaa Ane Brunin vielä yhdelle kierrokselle! Vai Lauran? Juuri tämä valinta-ahdistus sai minut ahmimaan noin monta levyä kerrallaan :)

For my english readers: This post is about music. I'm too tired to write in English today, sorry. Shortly; music makes me happy and today I got a parcel filled with very good music. So, joy!

light - valoisuutta

My trip to North Finland was fun, fun, fun and cheery, and inspiring too. Being with Maria is always a great pleasure, highlight of my life, indeed, since our meetings are so infrequent nowadays. On the other hand, even if we lived as a neighbours I would be happy every day. Being with her is never boring. She is my reliable friend, it's so easy to talk to Maria, laugh or cry with her, or just to be silently. We share same kind of interests and dream about similar future. Even our tastes are quite similar which causes funny situations. Sometimes we have been thought to be sister. Well, ofcourse we have much differences too. Anyway, Maria is my dear friend and a source of inspiration.

Coming back home felt very nice too, as always. During a few days spring has advanced so much. Landscape starts to get greener, the forest near to us is filled with wood anemones and lilies of the valley are peeping out of the ground, birds are singing loudly etc... The spring in its best is here now. But everything can't be perfect. I got a flu. But also something nicer I got (actually not got, I bought it, eh) a new tunic which is in the pictures. This lightness and gladness feels so good!



Retki pohjoiseen oli ihan mahtava! Marian näkeminen on aina ihan kohokohta, varsinkin nyt kun asumme niin kaukana toisistamme. Toisaalta vaikka asuisimme naapureina, olisin jokaisesta yhteisestä hetkestä onnellinen. Marian kanssa ei koskaan ole tylsää. Päinvastoin, hänen kanssaan on hyvä jutella, nauraa, itkeä tai vain olla vaiti, tehdä arkiaskareita, suunnitella ja haaveilla tulevaa, kiertää kirpputoreja, katsella lehtiä ja ihastella samoja asioita... meillä on toisinaan ihan naurettavuuteen asti aika samanlainen maku. Parhaimmillaan/pahimmillaan olemme jotenkin telepaattisesti valinneet juuri samanlaiset vaatteet päällemme. Sisaruksiksikin meitä on joskus luultu. No, on meissä paljon erilaisuuttakin, onneksi! Maria on minulle suuri inspiraation ja innostuksen lähde. Hän on rakas ystävä.

Kotiin paluukin tuntui hyvältä. Muutamassa päivässä oli maisema muuttunut paljon keväisemmäksi. Nurmi alkaa jo vihertää, joka paikka pursuaa valkovuokkoja ja kielon varretkin pistävät jo esiin maasta ja linnut laulavat ihan raivokkaasti. Pääskysiä ei ole vielä näkynyt (västäräkkejä on), mutta niin on jo melkein kesäistä, että pian nekin varmaan suhaavat maisemassa. Ihan mahtavaa! Paitsi että minä sain kevätflunssan, mutta myös uuden kesätunikan, kuvassa. Tai siis en oikeastaan saanut, vaan ihan itse ostin. Mutta ilahduttaa se silti! Pian voin pomppia se päälläni pihalla, pääskysiä väistellen. Mukavaa kun on valoisa mieli!

friendship and cupcakes - ystävyyttä ja muffinseja

What a glad afternoon I had today! My friend and her darling little son delighted me making a quick visit. After a little empty-foodcupboard-panic ( I was too lazy to go to food store) I baked banana cupcakes, yumm, yumm and made strong and tasty coffee. While enjoying coffee with cupcakes we had garden dreams and much laughing and joy. Just a perfect entertainment for sunny spring afternoon.

I take a little blog pause now. Tomorrow I'll travel to North Finland to visit my friend Maria and her family. It's lovely to see her and her baby O!

Leipominen on erityisen hauskaa, kun saa vieraaksi ihanan ystävän ja hänen suloisen poikansa. Oikein harmittaa, että nykyään tulee leivottua niin harvoin. Tulkaa ystävät useammin käymään! Lupaan leipoa herkkuja. Juuri eilen mietin ja harmittelin omaa laiskuuttani keittiössä. Ennen olin oikein innokas leipuri ja ruoan laittaja, mutta olen päästänyt kiireen ja laiskuuden verottamaan keittiöpuuhiakin. Tällä kertaa väsähtäneet banaanit muuntuivat herkullisiksi banaanimuffinseiksi helposti ja käden käänteessä, onnistuu siis pienessä hopussakin. Minusta ohje on niin hyvä, että taidan jakaa sen kansanne:

125 g voita
1,5 dl sokeria
0,5 dl siirappia (itse laitoin kahvihunajaa ja fariinisokeria, kun siirappi oli loppu)
2 munaa
0,5 dl maustamatonta jogurttia
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
3 pientä (tai kaksi isoa) kypsää banaania mössönä
80 g pähkinä- tai mantelirouhetta

-Uuni 200 celsiusastetta. Muffinssivuoat valmiiksi pellille, itse tykkään muffinssipellistä.
-Kuivat aineet sekaisin keskenään.
-Pehmennyt voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi.
-Lisää munat yksitellen voivaahtoon.
-Lisää vaahtoon maustamaton jogurtti, banaanimössö ja kuivat aineet.
-Jaa taikina muffinssivuokiin (minulla taikinasta tuli 15 isoa muffinsia) ja paista uunissa 15-20 -minuuttia.

Ohje on mukaeltu versio täältä. Jätin suklaan pois ohjeesta, koska kaapin kätköistä ei sattunut löytymään. Lisäsin myös mausteiden osuutta, koska niin on aina tapanani tehdä. Makuaistini vaatii paljon makuja. En myöskään jemmannut taikinaa jääkaapissa, kuten ohjeessa neuvotaan. Makoisia ja meheviä tuli silti!

Kahvittelun lomassa mm. haaveilimme puutarhasta. Myös Alvar-poika otti osaa. Hänellä näyttää olevan oikein hyvä kirjasilmä - hän löysi juuri parhaat opukset kirjahyllystä. Kuinka ihanaa onkaan seurata pienen ihmisen touhua. Kiitos ystävät, kun kävitte! Oli hurjan kivaa! Ja jo nyt harmittelen, etten hoksannut laittaa teille mukaan muffinseja. Eihän me jakseta yksin noita syödä!

Minä lähden muutamaksi päiväksi reissuun pohjoiseen, joten blogi jää tauolle hetkeksi. Suuntaan toisen tärkeän ystäväni, Marian ja hänen perheensä luokse. Olen innoissani, kun saan vihdoin nähdä pikku O:n ja saan pitkästä aikaa jutella rakkaan ystävän kanssa naamatusten. Viime kerrasta onkin jo pitkä aika!

a problem - kysymyksiä

On the sewing front I've been lazy and unproductive lately. It's a thing which should be corrected in my life now! My wardrobe is shouting new pieces of clothes and I feel like something would be lacking in my life when I'm not doing something with my hands. Yesterday I started to sew a little coatee. It's almost finished, only fasteners are lacking. At first I thought buttons, and I sewed the coatee with a buttonstand. But now I started to hesitate if ribbons for bows were sweeter. What do you think about it? Buttons or couple of bows?

Tänä talvena on ompelurintamallani ollut säälittävän hiljaista. Vihdoinkin eilen, innostuksen puuskassa, sain aloitettua kesäisen yläosan tekemisen. En osaa nimetä tuota vaatekappaletta. Se on kuin jakku, koska siinä on vuori, mutta toisaalta se on ihan liian ohut ollakseen jakku. Jossain määrin se on tunika. Mutta voiko tunika olla kokonaan edestä auki? Vai olisiko tuo paitapusero? Äh, eihän paitapuserossa ole vuoria! No, oli mikä oli, siitä tuli erittäin mieleinen ja hauskan näköinen. Ongelmana on vain päättämättömyyteni - laitanko siihen kiinnittimeksi vain muutaman napin yläosaan, vai nappilistan alas asti tai laitanko nappeja laisinkaan. Mallissa on kyllä nappivara mukana, mutta nyt tuli mieleeni, että pari rusettia kaarrokkeen kohdallakin voisi olla sievä kiinnitys. Mitä mieltä olette?

Edit: Nuttuhan tuo on! Matroskin sen sanoi.

Ai niin, pelargonia huutaa mullan vaihtoa. Se on tehnyt ensimmäisen, säälittävän pienen kukinnon ja lisää nuppuja on tulossa. Kaikki kituliaan pienen näköisiä. Kai kukkivallekin pelargonialle voi mullan vaihtaa?

teatime - teehetki

Only little ones remember that Teddy's hungry too. My goddaughter, as a joy and cuteness she is, put the pans and pots boiling and soon Teddy got his teatime. Somebody has to take care of Teddy's wellness too.




Vain pienet ihmiset muistavat huolehtia Nallen teehetkistä. Kummityttöni, iloisuus ja suloisuus itse, kääri hihat ja muistutti, että Nallenkin hyvinvoinnista täytyy huolehtia, ja laittoi padat ja pannut puhisemaan.

spring comes always with a shoe problem

I have a problem. Not so very signifigant but rather trivial one. I don't have any pairs of shoes for spring, at least not any nice pairs. It's the same thing every year. And I think shopping the spring shoes is just boring. Summer shoes is so much easier to find but, blaah, walkers are so dull. And I'm not alone with my problem :) Lovely Finnish blogger Annu is also thinking the same topic. Our point is not the same but, well, spring weather in Finland is so varying that the shoe problem isn't unusual here.

Last night I found an interesting netshop, Sundance (the pictures are from their site). Amidst all the stuff I found very pretty summer shoes (well, too summery for Finnish spring). These are so cute, I would take all the colours. And the lovely quilt could be fun to order too. Only if they wasn't so pricey.




Kevätkenkäprobleema on täällä taas. Jostain ihmeen syystä en oikein koskaan meinaa löytää välikausiksi kävelykenkiä. Tai no, täytyy myöntää, etten ole kovin ahkera etsimäänkään. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus turhasta kaupoissa pyörimisestä. Netissä kenkiä on hauska katsella, mutta en uskalla kuitenkaan tilata, kun sovittaa tietysti haluttaisi. Oikein huvittaa tämä välikausikenkäjahkailu, sillä netissäkin ihastun vain kesäkenkiin. Asian laita taitaa olla niin, etten erityisemmin välitä välikausikenkämalleista. Viime keväänä vaihdoin suoraan pampaksista balleriinoihin. Tunsin oloni täysin tyylittömäksi, kun tallustelin karvavuorikengillä kevätauringon kuumottaessa. Ja niin taitaa käydä tänäkin vuonna. Tosin auringon kuumotuksesta ei viime päivinä ole ollut tietoakaan. Mutta silti jotenkin tuntuu, että olisi mukava siirtyä jo vähän keväisempään tyyliin. Annukin muuten pohdiskeli kevätkenkähommaa blogissaan :) Pyöriskeleekö joku muukin samaisen, erittäin oleellisen, kysymyksen parissa?

Viime yönä, kun uni ei tullut silmääni, kiertelin nettikaupoissa katsastamassa kenkätarjontaa. Löysin Sundancen (kummatkin kuvat Sundancen sivuilta). Kaiken kummallisen tavaran joukosta löysin juuri sellaiset kesäkengät, joista iloitsisin. Voisin ottaa nuo kaikki värit. Lisäksi mukaan lähtisi tuo hurmaava peitto. Siis jos raaskisin tilata! En raaski.

greyness is happiness

The sun is carrying happy summer promises though our (dirty) windows today. Sunshine eases my hunger for colours immediately. Two more sunny days and I'm ready to go back to soothing greyness in our home decoration. Each and every spring I feel momently that I really need more colours in my life. I do some colour experiments every year but my colour hunger goes by quickly when the sun light increases.

Yesterday I bought a new, grey summer dress and by that I'm wishing the greyness to be welcome to ours again! Certainly a drop and another one of cheerful colours are welcome too to be delightful companion to the greyness.




Kun on kyllin aurinkoista, voin taas rauhassa palata omaan harmaaseen ominaistilaani. Harmaa eri sävyissään on hyvää. Aina keväisin, maan ollessa paljaudessaan ja likaisuudessaan ankara, ajatuksiini iskee iloisten ja hurmaavaisten pastellivärien kaipuu. Mutta vaaleanharmaassa yleisvärityksessä taidan kuitenkin viihtyä parhaiten. Värit saavat pilkahdella ilokseni siellä täällä, kunhan eivät ala hyppiä silmilleni.

Eilen ostin kesämekon. Ja nyt se paistattelee ihanassa kevätauringossa. Rauhallinen ja hyväntuulinen on uusi mekkoni. Juuri niinkuin minäkin tänään.