täällä laiskotellaan

Nukuttaa kovasti, unen tarve tuntuu jo suorastaan kummalliselta, no mutta minähän nukun, kun nyt on  aikaa.

Näen outoja unia. Unissa on metsäpolulla lentäviä t-paitoja, itsestään eteneviä peräkärryjä, mahtavia vanhojen tavaroiden aarreaittoja, siis aivan pakahduttavan mahtavia. Aamulla aivan hämmästelen, että onko vanha roina minulle niin suuri onnen aihe, että melkein autuaimmat unet käsittelevät juuri noita vanhain tavarain löytöjä. Unissa on myös psykologianopiskelijoita, jotka määräävät missä asennossa liukuportaissa täytyy olla, jokainen saa oman asennon, ja ne ovat sanalla sanoen aika epämukavia. Ja jos ei noudata määrättyä asentoa, opiskelijat ampuvat ritsoilla Väyrysen päitä (niitä salmiakkimakeisia). Eräässä unessa oli myös rakenteilla oleva oopperatalo, jonne oli tehty oma aitio Saulille ja Jennille, ja niiden vahahahmot istuvat jo aitiopaikoillaan rakennustyömaan keskellä.

Minun piti oikeastaan vain sanoa, että on kiva olla kotona, omien tavaroiden keskellä, syödä silloin kun huvittaa, kuunnella omia levyjä ja nukkua ikkunat auki. Täällä on pyykkiläjiä ja aika paha sotku. Kohta, jos viitsin, koitan vähän reipastua ja siivota. Vieraita tulee ja menee. Mutta sen verran läheisiä, että heita varten ei ole tarvis laittaa mitään siivousshowta pystyyn. Mies lähti kolmeksi viikoksi Lontooseen. Mukava ajatella häntä siellä.

Huomenna saan porokoiravieraan muutamaksi päiväksi. Mahtava homma!

kesäretkillä II

Kaustinen Folk Music Festival. Pitkästä aikaa Kaustisella, jossa edelleen on vaan ihan mahtava meininki sekä loistavat festarijärjestelyt. Mieleenpainuneimpina elämyksinä valtava, lähes neljänsadan lapsen ja nuoren kokoonpano Näppärit (ja taas piti kyynelehtiä ilosta ja liikutuksesta), tyrmäävän tenhoava Violons Barbares sekä vinkeän taitava Nikolai Blad.

Vaikka olenkin maalaistyttö, nukuin vasta nyt ensimmäistä kertaa aitassa. Jestas että nukuin sikeästi.

kesäretkillä I

Niin hiljaista ja rauhoittavaa, lämmintä, sumuista ja mielettömän kaunista. Järvellä, saunassa ja peiton alla mökissä. Me kaksin, paitsi että oli myös poro (voi riemahdus!), sammakot, jänis ja sisilisko. Vaaleanpunaisia öitä.

viisareista viis!

Koiraikävissäni olen katsellut yhden aika hyvän (Hachikô monogatari) ja yhden aika huonon (Red Dog) koiraelokuvan, ja parkunut kummallakin kertaa silmät päästäni, mutta myös kiemurrellut, kiljunut, huokaillut ja läähättänyt innostuksesta ja ihastuksesta. Ollut niissä hetkissä täysin vakuuttunut siitä, että haluan juuri nyt tai ainakin todella pian kelpien tai porokoiran, rauhoittunut kuitenkin hetken perästä. Ystäväpiirissä on myös mäyräkoiranpentuja, liikuttavan näköisiä huppanoita ovat. Vai?

Mutta se koira-asioista.

Sillä täällä syödään nyt kaapin jämiä, pyykätään ja pakataan! Ja tämä pakkaaminen on minulle aina yhtä tuskaa (Parin tulevan viikon säät! Paluu lentokoneella – muuten kyllä jaksan raahata vaikka vaatekaappia mukanani – tai no, kuka niitä laukkuja nostelee... Mistä minä tiedän, olenko mekko- vai farkkutuulella seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana... puhumattakaan reilun viikon päästä!? Kengät! Ei hemmetti, niitä tarvii ties kuinka monet!), mutta huomenna aamulla kiduttavan aikaisin hyppäämme junaan, joten ei auta, matkalaukku on oltava pian valmiina. Ohjelmassa on folk-festaria, kotikotia, toisen kotikotia ja lukuisten tärkeiden ja mahtavien ihmisten näkemistä. Matka-Scrabble pakataan mukaan myös.

Ciaooooo!

nyt vasta alkaa tuntua kesältä

Patiokahavit, vähä rilluttelua kylillä ja hikiä pukkaa eli ihania kesävieraita Oulusta. Oma kotiseutureissu lähestyy, jee, mutta sitä ennen teen pikkuretken Heinolaan, tapaan siellä tätini. Tänä kesänä ohjelmassa vain kotimaanmatkailua.

Ilonaiheita on lisääkin. Uusi polkupyörä. Entisen murjoivat ajokelvottomaksi jotkut huligaanit viime kesänä. Ystävät olivat hankkineet minulle uuden (käytetyn onneksi!) ja laittaneet sen kuntoon. Voi että, se jos mikä oli paras lahja minulle nyt. Kesästä on (kunnon helteen lisäksi) tuntunut puuttuvan jotain aivan olennaista, kun ei ole päässyt hyppäämään pyörän selkään ja viilettämään vapaasti, vaan nytpä pääsee. Se on parasta myös, kun miehellä on loma. Voi ottaa päiväunet kainaloikkain, pelata matka-Scrabblea puistossa ja valvoa vaikka yöt läpeensä (no, sitä emme ole vielä tehneet, mutta mahdollisuuden ajatus jo yksin ilahduttaa).

On myös yksi surullinen aihe, ikävä Zappaa. Kaipaan sen mahtavaa olemusta aivan valtavasti. Katselin juuri vanhoja kuvia kyyneleet silmissäin. Välillä aivan kipeää tekee.

fajitakset

Joskus haaveilen ja jopa suunnittelenkin olevani ruokablogin emäntä. Jos perustaisin ruokablogin ja aikoisin siis kuvata kokkaamiani ruokia, minun pitäisi kaiketi muuttaa vähintään ruokailuaikojani, tai sitten kokata päiväsaikaan ihan vain kuvatakseni ruokia päivänvalossa. Yksi mahdollisuus olisi tietenkin hankkia valaisukalustoa. Öö. Käytännössä olen vähävarainen herkkusuu, joka kokkaa pääsääntöisesti myöhään iltaisin, usein aika impulsiivisesti. Toisinaan paneutuen, toisinaan kaapin jämistä. Melkein aina jo kokatessa nälkäisenä, jolloin ruoan valmistuttua en enää malta etsiä kameraa ja sopivia kuvakulmia. Usein pöydässä istuu myös muita ruokahaluisia, ja minusta tuntuisi vain ihmisten kiusaamiselta pidätellä herkkuhetkeä ja antaa ruoan jäähtyä siksi, että minä haluan kuvata.

Keksinkö vain selityksiä? Näitä löytyy kyllä lisääkin. Kun kokkaan, en juuri mittaile raaka-ainemääriä, reseptin tekeminen jälkeenpäin on siis melko hasardia hommaa. Ja olisin huolissani, että minkähänlaista pöperöä kirjoittamallani resesptillä saa aikaan.

No, tänään kuitenkin leikin hetken ruokabloggaajaa. Suttuiset kuvat juuri edellämainitunkaltaisesta tilanteesta. Tällä kertaa illan hämyssä ruokaa valmistuvaksi odotti Hanna. Minä huitaisin pikapikaa pari epätarkkaa kuvaa, ja sitten ah, nam.

Fajitakset simppelillä kasvispaistoksella ja naudanlihasuikaleilla kuuluvat minun keittiössä sarjaan nopeat ja helpot paremmat herkut. Ja ne tehdään suunnilleen näin:

 Kasvispaistos:

-1 punainen paprika
-1 vihreä paprika
-n. 2 oman maun mukaista sipulia

Nämä suikaloidaan ohuiksi tikuiksi, heitetään kuumalle pannulle, pyöräytetään hyvin nopeasti kuumaksi ja maustetaan:

-todella roimalla hömpsäyksellä oreganoa (tuoretta rehti kourallinen, kuivattua ainakin ruokalusikallinen)
-juustokuminaripauksella, parillakin
-reippaalla ripauksella kuivattua korianteria
-musta- ja cayennepippuriropsaisuilla (tahi jollain chilillä)
-suolaa täytyy laittaa myös. Itse suosin tässä reipastakin suolarouhaisua, sillä kasvikset ovat aika makeita.
-sekaan heitetään usein myös jalapenoviipaleita tai jotain chiliviipaleita.

 Lihasuikaletäyte:

-naudan lehtipihviä tai lankkupihviä suunnilleen niin, että jokaiselle syöjälle on noin 200-300 grammaa (tässä minun satsissani oli about 700g, ja alla olevat maustemäärät sen mukaan)
-pari valkosipulinkynttä
-kourallinen tuoretta korianteria
-4-6 rkl chipotletabascoa tai jotain muuta chipotlekastiketta
-2-3 valkosipulinkynttä hienoksi hakattuna
-mustapippuria hiukan ja hennosti suolaa

 Paista pihvit kokonaisena mediumeiksi. Suikaloi pihvit paistamisen jälkeen. Kumoa lihasuikaleet takaisin pannulle (sen ei tarvitse enää olla tulella, ainakaan kovin kuumalla), jossa suikaleet on helppo maustaa silputulla korianterilla ja valkosipulilla, maun mukaisella määrällä (mun mielestä aika roimalla roiskaisulla) chipotlekastiketta ja pippuria, suolaa.

Tarjoillaan vehnä- tai maissitortilloilla. Saatteeksi tulista salsaa, avokadosiivuja, ranskankermaa pihtaamatta, tuoretta tomaattia, cheddarjuustoraastetta ja limemehuruiskauksia.

Kyytipojaksi passaa olut. Suositellaan vetämään ähkyt, jonka jälkeen voi rauhassa makoilla ja hengitellä ennen jotain ihanan imelää jälkiruokaa.

p.s. Fajitakset on oikeasti todella helppo ja nopea ruokalaji, lähinnä pilkkomista ja maustamista, mutta silti sain tästäkin näin pitkän ja sekavan sepostuksen! Ei taida tulla minusta ruokabloggajaa, mutta tahtoisin minä oppia kuvaamaan ruokaa.