haasteasioita

Essuntaskusta sain haasteen, johon kerrankin ehdin osallistua. Kiitos paljon!

Harrastan: En kai ole oikein harrastelijatyyppiä. Mutta jos puhutaan siitä mitä tapahtuu palkkatyöpäivieni jälkeen, niin valokuvaan, laulan, kirjoitan, saunon, menen ulos ja usein metsään koiran kanssa, pohdin, suunnittelen ompelevani (ompelen), iloitsen ruoasta ja juomasta, luen, tykkään olla ystävieni seurassa, etsin ja katselen kauneutta. Mutta en pidä mitään näistä harrastukenani, elämää tuo kaikki vain on, osa työtäkin jopa. En halua sellaista, että palkkatyön lisäksi minulla olisi kovinkaan paljon aikataulutettua. Kerran viikossa toistuva kerho olisi minulle niin paha ja mitkään kuntosalijututkaan eivät minulle yksinkertaisesti passaa. Ahdistuisin siitä maksetusta velvollisuudesta. Mutta jos kalenterissa on aikataulutettuna matka johonkin, siitä tykkään! Ja kyläilyista. Sen semmoisista aina iloitsen.

Haastavinta elämässäni: Kaksi selkeätä asiaa. Saada raha riittämään. Osata tulla johonkin lopputulokseen siitä, mikä työ olisi minulle parhainta.

Rakastan: Elämää. Kuinka itsestäänselvää! Tai no, ei sittenkään. Rehellisesti sanottuna olen välillä ollut rakastamattakin sitä. On kuitenkin hienoa huomata taas kuinka rakastettava elämä osaakin olla karuista varjopuolistaan huolimatta. Elämässä sitten taas on ihan hirmuisen paljon rakastettavia asioita. Musiikki. Rakkaus tietysti itsessään sen kaikissa muodoissaan. Voi itku, antakaa anteeksi latteuteni. Jotenkin nyt näitä nyt vaan tulee, estää ei voi! Arkikauneutta rakastan. Hienoja pieniä yllätyksellisiä hetkiä, niitä janoan, spontaaniutta. Ja sitten on vielä yksi - sinistä väriä rakastan, kun se on niin pohjaton ja tunteellinen, mietteliäs väri.

En voisi elää ilman: Kotia, rakkautta, ruokaa. Tai voisikohan sitä elää ilman kotia? Monet elävät. Paha ajatus.

Haaveilen: Työstä, jossa kokisin pysyvää mielekkyyttä. Haaveilen pienistä askeleista, jotka veisivät minua varmasti tuota palkitsevaa työtä kohti.

Pelkään: Että hukkaan mahdollisuuteni.

Elämässäni on pysyvää: Monikin asia. Ajattelu. Tiskit. Halu olla hyvä.

Naapurini eivät tiedä: Montakaan asiaa minusta. Minulla on tosi mukavat naapurit, joiden kanssa on aivan mukava välillä rupatellakin, mutta kukaan ei halua liian läheisiin väleihin. Se on kiva.

Vaatekaapissani: On melkein enemmän kaikkea muuta kuin vaatteita. On siellä toki niitäkin, mutta myös ihan naurettavia tavaroita, joille ei ole muualla paikkaa. Siellä on myös paha sekasotku. Ja minun koiranikin siellä on. Sen lempinukkumapaikka on vaatekaapin alin hylly. Se on varattu ihan vain tuolle mainiolle luontokappaleelle, joka juuri nytkin siellä ihan kevyen kevyesti kuorsailee.

En ole koskaan: Yllättävän vaikea keksiä tähän mitään. On ollut sen verran kirjavaa, rikasta eloa. No joo, onhan sitä paljonkin sellaista. En ole koskaan ollut Yhdysvalloissa, vaikka sinne jatkuvasti haaveilen meneväni. En ole koskaan kirjoittanut kirjaa. Pah, tähän voisikin keksiä vaikka mitä. Ihan mahdoton kysymys. Yllyttää kikkailemaan. Lopetan.

Eniten arvostan: Superlatiivit ovat hankalia. Mutta jos listaus käy, valitsen nämä: hyvää tahtoa, huomaavaisuutta, sivistystä, kauneutta.

Haluaisin tavata: Lisää sellaisia, joiden kanssa on hyvä olla. Suureksi onnekseni olen saanut lähelleni jo monta hyvää ihmistä. Mutta jos lisää tavata täytyy, niin sellaisia mieluummin vain. Ja on myös yksi ihan konkreettinenkin henkilö - Daniel Rossen - uteliaisuudesta, ihailusta, kunnioituksesta.

Laitan tämän eteenpäin seuraaviin addiktoiviin, ihaniin blogeihin:

bamarik
harmaata
himalainen
kaliforniasta
LifeLoveDachshunds
pieni vihko
Sanctuary

kevyesti nousee askel

Singing along with.

Today I asked from myself am I repeating myself when posting my photos. Well, in a way I think I am. But I'm not sure do I want to avoid that. I like repeating. Does this mean I'm finding my very own style or am I just stuck on a kind of blog-photo-style? Well after pondering that question I decided the whole question is fairly futile. Repeating can be instructive.

I had a really good and relaxed day. It's my day off.

light and sweet november day

Have a lovely day all, sweeties! Keep warm, and jolly. I will as well, because it's the most beautiful sunlight here reflected from a pure new snow. And because my mind is full of pretty things and lovely thoughts and memories. Ciaoooo, I'm off to work now.

run run run

What a colourful and an efficient day, whew. After a pretty nice monday morning breakfast I ran heels clicking here and there. And now I-a-m-t-i-r-e-d.

But here it is, my column! The first ever published of mine. Oh, I want to apologize, it's just in Finnish.

Fancying to see this movie again.

wine

Päässäni ei kerrassaan liiku mitään erityistä. Tarvitsisin aikaa itselleni, kuvilleni. Valoakin tietysti tarvitsisin, ilman sitä ei kuvia tule. Muuten kaikki ihanasti. Tänään varsinkin, kun sain mieleistä ja tärkeää seuraa heti aamupäivästä. Heräsin myös hyvällä mielellä, lämpimiin ajatuksiin. Lepopäivä tämä sunnuntai. Minä pyykkään sitten huomenna.

Tämä vanha laulu on soinut eilisestä alkaen päässäni. Marjaviiniä siis päässäni vain.

***

I'm humming along this old cute song. And having just a lazy sunday. I woke up with the warmest and the most tempting thoughts in my mind. And one of my best friends visited making me very glad and happy. Simple but happy sunday.

november

Hoping that winter comes. Winter come! Because I cannot stand this slush.

Nico sings.

grateful

Almost a week has passed since the last time I sat here at Blogger. During that week I did a lot a lot of work, laudried eyes crossed late at nights, I slept way too little, hardly had time to wash the dishes, I vacuumed far too infrequently, felt excited, I went to Riga to celebrate my 32th birthday, I slept an entire day at a hotel feeling totally exhausted, I met a wonderful man, I enjoyed, rejoiced, I was wondering, relaxed, I did not take much pictures, but I saw a lot, I stuffed myself with beauty, I laughed, blushed, I spoke, I spoke, I was listening and I was happy just to shut up. I woke up to a warm stare. I got a perfect gift. I felt myself as a the most pampered girl in the world. Today I came back into my daily life. And I read all the wonderful messages and your comments. THANK YOU! I want to apologize that I do not respond or comment back right now. I just wasn't able to. But I have read each comment, including directed to the previous posts, with joy and pleasure. And soon when I start to get back into my normal routines, I'll post and comment again as normally. I just wanted to say; I'm happy and I'm grateful.



Melkein viikko on kulunut siitä, kun viimeksi istahdin tähän bloggerin äärelle. Tuon viikon aikana tein paljon paljon töitä, pyykkäsin silmät ristissä yömyöhällä, nukuin ihan liian vähän, tiskasin liian harvoin, imuroin aivan kerta kaikkiaan liian vähän, täytin 32 vuotta, jännitin, matkustin Riiaan, nukuin hotellissa kokonaisen päivän putkeen umpiuupuneena. Sain ihanan ihmisen seurakseni, nautin, iloitsin, ihmettelin, rentouduin. En ottanut juurikaan kuvia, mutta katselin, ahmin, nauroin, punastuin, puhuin, puhuin, kuuntelin onnellisena ja olin ihan hiljaa. Heräsin lämpimään tuijotukseen. Sain hienon lahjan. Ja koin itseni maailman hemmotelluimmaksi tytöksi. Tänään astuin takaisin arkeen. Kun lähdin Riiaan, puut kahisivat kultaisin lehdin, ja kun palasin, kaikki maa oli keltaisenaan noita. Mutta arvatkaas, paljaat puunrungot eivät masenna minua nyt laisinkaan. Minusta tuntuu, että selviän pimeästä paremmin kuin menneinä vuosina. Ja kun palasin, luin kaikki ihanat viestinne ja kommenttinne. KIITOS! Tahdon esittää pahoitteluni, etten ole vastannut tai kommentoinut takaisin. En vaan ole kyennyt. Mutta olen lukenut jokaisen kommenttinne, myös aikaisempiin posteihini, ajatuksella ja ilolla. Ja kunhan taas palaan normaaleihin uomiini ja saan tiukemman otteen arjesta, palaan taas kuvin ja sanoin tähän. Halusin vaan kertoa, että kiitollisuutta ja onnellisuutta on mieleni päällä nyt.