Kevätsää kävi kaikki olomuotonsa läpi tänään. Minä ravasin paikasta toiseen. Huomenna Turkuun.

Menevä viikko aluillaan. Tiedossa mukavaa tekemistä ja ystäviä, joita tapaan harvoin. Takana mitä miellyttävin ja rauhallisin viikonloppu, johon sisältyi vähän siivoamista, paljon pyykinpesua, Korppiparvi Kiasmassa (huh! vau!), nappisuoritus nepalilaisen ruoan kokeilukokkailuissa, kitaransoiton minialkeita, brunssi ja Trivial Pursuitia hyvässä seurassa, pala Terrence Malickin tenhoavaa maailmaa (ne kuvat! ja luonto! ja se, miten nuo Malickin leffat liikuttavat jotain tiedostamatonta, syvyyksiin painunutta) sekä hitaat juttelu-silittelyaamut kainaloikkain.

Eilen Tavastialla Anna Ternheim, minä ja rakas ystäväni ja moni muu. Tunnelma intiimi ja ihastunut. Varjoisammalla puolella kulkeva Annan musiikki on silkkaa ihanuutta, lahjakkuutta ja tuntuu läheiseltä. Tänään jyrkkä valo, keltaiset kukat ja sukat. Aamupalalle puristin mehun veriappelsiineista, avasin uuden purkin sitrus-inkiväärihilloa ja kuolasin lehden, jossa brysseliläisen antiikki- ja sisustuskauppiaan Muriel Bardinet'n koti.

Iloa naisten päivään!

Kevät! Tämä valo! Kuivaa asfalttia jo paikoin kenkien alla! Kaikki vähintään yhden huutomerkin ilahduksia. Illalla pieni juhlistus Soramonttuprinsessojen alkamisen kunniaksi. Katsokaa tekin! Mulla on taas yksi hyvä syy olla ylpeä kullastain, ja tietenkin koko työryhmästä. Vaaleanpunainen olo. Pus!

rauhallisempi päivä

Nakilaiset ovat ottaneet tänään rauhallisesti, jee! Harmi nukkuu tälläkin hetkellä vieressäni, pikku tassu sojottaen tässä läppärin reunalla. Vielä äskettäin kummatkin putkulat retkottivat tässä kuljessäni, mutta toinen halusi vissiin vähän viilennystä, ja tunki itsensä sängyn ja sen alla olevan vieraspatjan väliseen koloon. Minä "luen" Hollannin tuliaislehtiä ja apan naamariin briejuustoleipiä teen kera. Ja kävin ilahduttavan puhelinkeskustelun. Heräsin tänään aikaisin - se on epätavallista - ja jotenkin kai siitä syystä minulla on ollut ihmeen kunnollinen olo ja kirkas ajatus. Kykenisinköhän ottamaan tämän tavaksi? Oispa hienoo. Illalla hippasen elokuviin.

putkipostia

Täällä tyydytetään antaumuksella linssikeitto- ja laskiaispullahimokkuutta jo kolmatta päivää. Että sellainen dieetti.

Kylässä nelijalkanakkeja, viikon. Harmi (oikealla) ja Helmi (vasemmalla). Helmi on nätti, sopuisa ja rauhallinen tapaus, melkein huomaamaton helppoudessaan. Paitsi yöllä, kun se haluaa itsepintaisesti viereen nukkumaan. Minä taas en halua sitä viereeni. Harmi sitten, huoh, on nimensä veroinen, vaikka myös ihan ihanakin, no hupaisa ainakin. Naapurit varmaan ihmettelevät, kun täältä on kuulunut jo kolmen päivän ajan vähintään kerran tunnissa "harrrmi!" -parkaisu. Tällä hetkellä lepuutan hermojani kuuntelemalla Bob Dylania ja piiloudun Harmin intensiiviseltä eikö-jo-taas-vähän-sekoiltais? -tuijotukselta läppärin näytön taakse.

ainakin kuuden tähden viikonloppu

Ohjelmassa viikonlopuksi:

*Pikkumekkoa, kynsilakkaa ja villahousuja keskellä alati kasvavien lumihankien.
*Ehkä hiukan Japaninmatkasta haaveilua, miksei Lontoostakin.
*Ensi-iltajuhlaa.
*Talitintin laulua.
*Radiopuhelimia Aleksanterin teatterissa.
*Kainaloa ja pusuja kellon ympäri.

Kaikkea mukavaa myös teidän viikonloppuunne!