tukholma III

Pärlans. Nyt vasta löysin tämän palisanterin ja vihreän sävyisen herkkukeitaan Södermalmilla. Pärlansin herkkuja myydään monessakin paikassa, mutta tämä Söderin paikka on must. Kahvilassa voi kuikuilla kolakeittiöön ja nähdä kun kuparikattiloissa porisee kolasoosit swingin tahtiin. Kolat pakataan aivan hurmaaviin paketteihin! Minun pakettiin sujahti lakritsilla, ruusun terälehdillä ja mantelilla maustettuja kolia. Tuo lakritsikolakastike odottelee vielä jäätelöhetkeä.

tukholma II

Aamuvarhaisesta asti mahtavan kuuma päivä. Se onkin hyvä syy istuskella kahviloissa vähän väliä. Ohjelmassa enimmäkseen näyteikkunoihin tuijottelua, mielenkiintoisimpiin putiikkeihin poikkeamista, myös hauskannäköisten tukholmalaisten vaivihkaista havainnointia ja yleistä tunnelmien nuuhkailua. Ruotsinkieli kuulostaa ihanalta. Varsinkin lasten puhumana se on yltiöpäisen suloista. Lieneeköhän sillä vaikutusta, että Saariston lapset televisiosarjana oli lapsuuteni ehdoton suosikki?

Tukholmassa tuntuu kyllä monesti niinkuin olisi jossain kauempanakin. Ja Tukholman metro on kiva. Ne vanhemmat ruskeankeltaiset vaunut ovat kyllä tyylikkäämpiä. Mutta sympaattista kerrassaan, että niillä uusilla metrojunien vaunuilla on ihmisten nimet. Malin on yksi ihanimmista ruotsalaisista tytön nimistä mun mielestäni - juu juu, ne Saariston lapset.

Mieluisaa Vasastanissa:

Tukholman kaupunginkirjasto, siellä poikkean aina, jos käyn niillä kulmilla. Gunnar Asplundin rakennus ja se ympäröivä puisto ovat todella hienot. Tosin se Mäkkäri siinä saa toivomaan aikakonetta.

Muistan edelleen, kun joskus kauan sitten kulutin aikaa Tukholmassa vailla erityistä päämäärää, ja löysin Observatorielundenin. Siitä lähtien olen aina Tukholmassa käydessäin kivunnut sinne mäelle ja istahtatanut katselemaan maisemaa ja koiranulkoiluttajia. Niin tein nytkin.

Kirjaston lähellä ihan mahtava kahvila Cafe Valand, varsinkin se vuosikymmenet säilynyt 50-luvun interiööri.

Magnolia Across the Street. Varsinkin liiketila sai visualistin sydämen pompahtamaan.

Leipomoketju Fabriquen leivät. No ja juu, on ne niiden liiketilatkin tosi ihanat.

tukholma I

Tukholman Vasastanista löytyi sattumalta mielenkiintoinen ravintola-pubi Tennstopet. Se on pitkään kuulemma ollut toimittajien, kirjailijoiden ja monenmoisten kulttuuripersoonien paikka. Mukavasti mekin solahdimme joukkoon.

Tennstopetin ovella on vastassa portieeri, josta ei tulisi mieleenkään sanoa poke tai portsari. Enemmänkin hän oli sellainen ruotsalaiseen tyyliin lempeän ja sivistyneen oloinen herrasmies. Tykästyin kovasti tähän paikkaan. Paistetut silakat oli kunnolla voissa rapeaksi tiristetty, perunamuusi hyvänmakuisista potuista tehty, voissa ei oltu säästelty siinäkään. Paikan saa rennommalta pubin puolelta, jos joukkoon mahtuu, tuonne hienompaan saliin olisi pöytävaraus tarpeen. Luulenpa, että varaan tuolta juhlavammaltakin puolelta vielä uteliaisuuttani pöydän, vaikka enemmän ehkä olenkin pubirentoilija. Viehättävä paikka kerrassaan, sellainen  luonteva, tuollaiseksi ajan kanssa asettunut.

mietin tässä

Niin sellaista mietin, että kehtaisinko jatkaa vielä jouluisilla Tukholmankuvilla, sekin homma kun jäi talven kiireissä kesken. Uusiakin Tukholman kuvia olisi. Ne ainakin postaan – ehkä vain tosiaan ne, kukapa tässä kesän viileydessä tahtoisi talven kylmyyttä katsella.

Minua hävettää ja huvittaa. Tukholmasta Tukholmaan tai lupiinista lupiiniin on viime aikaiset postaustahtini menneet. Pistänpä siis lupiineja. Tekee mieli takaisin näihin blogikuvioihin.

stockholm I

Aina niin tunnelmallisessa Tukholmassa oli pakkasta joulukuun alkupäivinä, ja voi ääks, miten kovasti sitä pakkasta nyt kaipaankin. Kaipaan kaipaan, vaikka olenkin peiton alla pedissä, enkä aiokaan kastella varpaitani tuolla sateessa ja viimassa. Mutta sängynpohjallekin pakkasvalo toisi parempaa fiilistä ihan varmasti.

Pakkasen kaipuussa laitoin pienen alkupalakattauksen minun ja Rebecan itsenäisyyspäiväviikonlopun ihanan innoittavalta Tukholmanretkeltämme. Retkelle alkusysäyksen antoi Paolo Roversin näyttely Fotografiskassa, ja voi pojat, se olikin hieno ja satumainen. Muuten talsimme antaumuksella kolme päivää Tukholman katuja poiketen milloin minnekin. Loistoreissu kerrassaan! Ja mä laittelen myöhemmin lisää kuviakin, sen kanssa mennee kuitenkin yli vuodenvaihteen. Tässä välissä jotain muuta, lupaan.

Ja hei, tää Mark Laneganin tummasävyinen joululaulukimarahan sopii tähän säähän kuin nakutettu. Mutta olisi se pakkanen kiva silti.

Rentoa aatonaattoa, ystävät hyvät!

kuva kotikulmien talosta ja sinertäviä detaljeja

Täällä köllin inhan flunssan kourissa, kuumekin nousi sellaisiin korkeuksiin, etten hetkeen muista näin sairastaneeni. Niinkuin aika monella varmaan tälle viikonlopulle oli suunnitelmissa jouluvalmisteluita, mutta sen ja työnteon sijaan nukun, vaikka selkää jo pakottaa. Mies auttoi läppärin masulleni ja minä laitan parit detaljikuvat kuvat ihan hirmu sotkuisesta kodistamme, laajempaa kuvakulmaa koitan välttää jopa itsekin katsomasta, ja myös palan naapuruston ihanan jugendtalon seinästä. Tuossa talossa kuvittelen olevan ihanaa asua. Käyn aina välillä katsomassa tuota sinervää seinää ja puistoon antavia ikkunoita.

Minäpä jatkan taas unia.

p.s. Mulla olis tukku Tukholmankuviakin, joita haluan näyttää teille.

p.p.s Tää joulukuu on ollut tautisesta kiireestä huolimatta aika tosi hyvä.

p.p.p.s. Haluaisin hiukan pakkasta, lumesta ei niin väliä, mutta pakkanen olis hyvä.

no morjens!

Hei kaikki blogiystävät ihan hirmu hirmu pitkästä aikaa! Viime postauksessa lupiinit kukkii, huh. Mutta nyt vihdoin inha mahatautini koitui ihan liian pitkään hiljaisuudessa kelluneen blogini onneksi. Sain ladattua muutaman kuvan tänne, kun en enää jaksanut nukkua.

Ja hei, minäpä oon muuttanut! Siis tässä ihan oikeassa elämässäni. Helsingin Kallioon. Yksi unelmantapainen sekin. Täällä siis steppailen mukavia katuja, lähellä on kaikki olennainen. Koti on kyllä melko vaiheessa vielä, mutta eiköhän tästä ajan kanssa mukava saada. Asiat tapahtuvat nyt työn ohella hyvin hyvin verkkaiseen tahtiin.

Lupaan palata taas ennen kuin seuraavat lupiinit ovat kukassa. Kuullaan!