helsinki

Cycle trip to my hometown centre today. Happily I decided to carry a camara with me. I found a perfectly interesting display window filled with curiosites, vintage treasures and old stuff. Unfortunately it seemed to be impossible to go in to the shop. In fact, I wonder was it any shop either since there wasn't any name standing on the wall or office hours, or any sign that there would be somekind of businesses in those mysterious rooms behind the window.

Our four-legged friend don't want to go to the city at all. She is scared of the concourse and noise of the city. When I cycled away she was happy to stay home in our bed. Darling, overly sensitive little doggy girl.

I came back home feeling utterly glad. I bought a ticket to Stockholm for couple of days. A budget trip with my friend! Yes! It's so, so fun. If I have readers from Sweden, please, tell us any kind of interesting tips in Stockholm. We'll leave next sunday and we are here monday and tuesday. Yippee!






Tänään pyöräilin Helsingin keskustassa. Kerrankin kamera mukanani. Kruununhaassa bongasin huisin ihanan näyteikkunan. Se oli täynnä mahdottoman kiinnostavaa rompetta. Itse asiassa koko liikehuoneisto oli ihan(an) täynnä tavaraa, mutta se ei näyttänyt yhtään siltä, että siellä olisi liiketoimintaa. Mitään aukioloaikoja tai liikkeen nimeä en nähnyt missään. Tietääkö joku tästä mystisestä vanhain tavarain kaupasta ihanan Ravintola Kuurnan vieressä? Jos saan vihjeen, miten siellä voisi asioida, ryntään sinne oitis.

Nelijalkaystävää ei voi kaupunkiin ottaa mukaan. Se on niin metsittynyt tänne kaupungin peränurkkiin, että se on ihan parka ja hädissään, jos sen vie ihmisten ilmoille. Se jäikin vetämään lonkkaa sängylle, kun minä hyppäsin pyörän satulaan.

Tuliaisena kaupungilta kiikutin mukanani liput Tukholmaan. Minulle ja ystävälleni. Ou jee! Pääsen sittenkin pienelle matkalle. Lähdemme sunnuntaina ja takaisin tulemme keskiviikkona. Idea syntyi äkisti, riisipuuron sulattelun jälkimainingeissa eilisaamuna. Matkan henki on pieni budjetti, joten jos kellään on hyviä vinkkejä minulle ja ystävälleni, niin kiitollisena ja innokkain mielin otamme kaiken vastaan.

a book post again - taas kirjapostia

I started the last part of my summer vacation today. I've one week left and I'll spend it lazing, reading, homemaking, feasting... what ever I'm inspired to do. I haven't too much plannings, happily. After two weeks hard and long working days it feels like a heaven just to be, calmly.

My day wouldn't have started better today. My dear friend (who moved to another city couple of weeks ago) came to us for breakfast. It was so, so nice see her again!

Now I'm reading Bazaar Style -book which gives me lovely inspiration and things to dream about. Plenty of wonderful pictures, fresh colours and I-want-that-vintage-things...

And our darling four-legged friend is happy too when I'm home. Now she doesn't want anything else but a little bit ice-gream from my bowl.










Kesän viimeinen lomapätkä alkoi tänään. Viikko rauhallisuutta, lukemista, kodin kohentamista, ulkoilua, herkuttelua... tai ihan vaan mitä päähäni pälkähtää. Tänään päivä ei olisi paremmin voinut alkaa: sain aamiaisvieraaksi ystävän, joka muutti muutama viikko sitten toiseen kaupunkiin. Keitin meille riisipuuroa. Oli niin kiva jutella ja vain olla! Nyt, kevyesti keskellä päivää, selailen Bazaar Style -kirjaa. Tihrustan pienimmätkin yksityiskohdat kuvista ja haluan sitä, haluan tätä, uuh, jotain tuollaistakin haluan. Vakavaa tämä ei onneksi ole. Vain harmitonta läähättämistä. Tai no, myönnettävä on, ihan pikkuisen tekisi mieli johonkin, vaikkapa Pariisiin kirpputorille (sen pakettiauton kanssa), mutta kestän tämän :)

Pieni, ruskea, nelijalkainen ystävämme ei oikeastaan muuta tahtoisi kuin lipaisun, tai no itse asiassa jos totta puhutaan, kauhallisen jäätelöä.

eilen!

Eiliseni: Myöhästyin töistä, koska poroneidillä oli inha ummetus, ja aamulenkillä kesti, no, kauan. Saavuin työpaikalle kamalan näköisenä, koska hiusten föönäämisen sijaan kökin koiran kanssa metsässä, odotellen. En ole useinkaan kovin tarkka ulkonäöstäni, mutta eilinen olisi ollut vähän tavallista tärkeämpi päivä. Suuri pomo paikalla. Myöhästyminen liiskatukkaisena ja hengästyneenä oli jo tarpeeksi huono juttu, joten en alkanut selittäämään ummetustarinaa, vaan vetosin myöhästyneeseen junaan (itse asiassa juna olikin myöhässä, koska se ei päässyt laituriin, vaan jouduimme odottelemaan viitisen minuuttia Linnunlaulussa. Junakuljettajan lempeä ääni muutaman minuutin odottelusta ei rauhoittanut minua laisinkaan!). Siinä vaiheessa päivää oli kuitenkin vielä hiven järjen ripausta pääkopassani. Nolosta alusta huolimatta työpäivä lähti käyntiin pomon tuoman herkkuleipien ja ylellisen pullan voimin. Kunnes. Palohälyytys (onneksi kuitenkin turha) . Eihän turhassa palohälyytyksessä tietysti mitään erityisen kamalaa ole, mutta jotenkin se sopi päivän henkeen kuin nappi silmään. Palokuntaa odotellessa ehdin rauhoittua ja luulin jo, että päivä alkaisi luistaa normaaliin tapaan. Bonuksena työpaikalla myös ongelmia viemäreiden kanssa. Pöntöt ei vetänyt. Hauskaa? Ei!

Jotta epäonninen päivä olisi ollut täydellinen, puolen päivän aikaan päätänä alkoi särkeä maksimaalisesti. Aktiivisten nivelkipujen lisäksi pääkipu täydensi puolikuntoista olotilaani oikein somasti. Ei muuta kuin hymyä naamaan!

Työpäivä kulkikin sitten tutun kiireiseen tapaan kuuteen asti. Lähdin kulkemaan kohti rautatieasemaa jaloin, jotka hädin tuskin enää kannattelivat vartaloani ja PÄÄTÄNI, joka tuntui siltä, kuin massiiviset puristimet olisi asennettuna sekä ohimolta ohimolle että otsasta takaraivoon. Jo ensimmäisessä risteyksessä laukustani irtosi kahva. Huonoa laatua - olin katsellutkin kiinnitystä, ja paranteluoperaatio olikin jo mielessäni. No, laukku sylissäni raahustin rautatieasemalle surkeana ja voimattomana. Vähän oli jo nälkäkin. Jo kaukaa katselin, että onpa omituisen paljon juuri siihen junaan junaan menijöitä, jolla minä tavallisesti kuljen kotiini. Päästyäni laiturille meille ilmoitettiin, että junan kuski on kadonnut!!? Konduktöörikin oli aika ihmeissään. Seuraava juna lähtisi kyllä jo vartin päästä, mutta jätin sen suosiolla valtaisalle matkustajamassalle, sillä siinä kunnossa en totisesti kestäisi täpötäyttä junaa, meteliä, hienhajua, huonoa ilmaa, massan puristusta (sitä minulla oli aivan tarpeeksi päänupissani)... Raahustin takaisinpäin bussilaiturille. Yleensä en kulje bussilla, sillä se kestää kauemmin kuin juna ja minulla tulee huono olo bussissa. Mutta mikä ihana tunne olikaan rojahtaa ruhallisen bussin penkille, lämmin ja turvallinen koti mielessäni. Bussikuski istui paikallaan ja muutkin merkit viittasivat siihen, että pian päästäisiin matkaan. Päätin kestää hytkyvän ja huojuvan bussimatkan. Mieleni oli luottavinen, pääsisin pian kotiin. Siinä vaiheessa jo vähän huvitti päivän hassun hauska tunnelma, sillä luulin kaikkien metkujen olevan jo takanapäin. Odottaessa bussin käynistymistä naputtelin ystävälleni koosteen hullun päivän kulusta ja pyysin pitämään peukkuja, että bussikuski olisi selvinpäin ja että pysyisimme omalla kaistallamme. En oikeastaan koskaan pelkää onnettomuuksia, mutta päivä oli saanut minut jo hiukan epäluuloiseksi.

Päästyäni kotiovelle tajusin, että minulla ei ole avainta ja että mies ei ole vielä kotona. Soitto hänelle todisti epäilyni oikeaksi; hänellä oli vielä kiire töissä ja että hän ei juuri siltä istumalta pääsisi heti kotiin. Hän tulisi kyllä niin nopeasti kuin voisi. Mutta olisin halunnut heti kotiin. Vessahätäkin alkoi olla jo aikamoinen, sillä kuten aiemmin mainitsinkin, työpaikan vessat eivät vetäneet ja töistä lähtiessäni ajattelin, että selviän kyllä kotiin asti. Vara-avainkaan ei ollut tavallisessa paikassaan. Onneksi naapuri otti minut suojiinsa. Pääsin vessaan ja sain hyvää kahvia. Kyllä kiltteys ja avuliaisuus ovat hyveistä parhaimpia! Olivat hoitaneet meidän ummetusrassuakin koko päivän. Suuri kiitos heille!

Vihdoin mies tuli kotiin. Hän oli kiltti, mutta minä olin siinä vaiheessa päivää jo ihan loppu. Kerta kaikkiaan ihan finaalissa. Pääkipu oli yltynyt sietämättömiin mittoihin. Minua jo suorastaan oksetti. Palelin ja itkin sängyssä. Pelkäsin suorastaan menettäväni mielenterveyteni. Niin surkea olo minulla oli. Nälästä huolimatta en kyennyt syömään, koska minua kuvotti kamalasti. Olikohan minulla elämäni ensimmäinen migreenikohtaus?

Tänä aamuna heräsin onnellisena siitä, että päätä ei kivistä. Mies toivotti töihin lähtiessään parempaa päivää.

Voi kääk, nyt tuli kiire töihin!! Mutta oli ihan pakko kertoa tämä.

ode to blue - siniselle

Tessa Kiros: Piri Piri Starfish ... Portugal Found... The cookbook I love because of its beautiful blueish colour scheme not particularly because of Portuguese food. Say me that it isn't forbidden to buy a cookbook just for a colour love? The book is so enchanting! It invites to go to Portugal.

Another pretty blueish thing is a little citrosa geranium (the lowest photo) . My neighbour gave it to me. The upstairs neighbour who owns so much exciting treasures. Thank you J!










Tessa Kiros: Piri Piri Starfish ...Portugal Found... Keittokirja, jonka hankin rakkaudesta siniseen, heh, en niinkään portugalilaiseen keittiöön. Ei kai missään kielletä ostamasta keittokirjaa johonkin muuhun tarpeeseen kuin ruoanlaiton avuksi? Itse asiassa minun täytyykin heti alkuun puolustautua, että aika harvoin käytän keittokirjaa kokatessa. Sen sijaan innoituksen lähteeksi ja iltalukemiseksi kyllä käytän silloin tällöin. Ja sitä paitsi kirja on ihana! Kuvat ja värit, mmm, herkullisia. Astiat kuvissa, ja kaikki muukin posliini, laatat, voih, tahdon Portugaliin!

Niinkään varma en ole kaikista resepteistä. Vaikka olenkin perso ruoalle ja lähes kaikkiruokainen, minun täytyy myöntää, että ennakkoluuloisuus pukkaa päälle, kun kyseessä ovat vaikkapa mustekalat tai osterit. Hrr, suutuntuma niitä järsiessä on minusta aika niljakas. Ja minusta ruoka, joka tuntuu suussa liian villiltä, ei ole kovin hyvä ruoka. Niin, ja vaikka muuten uskaltaudun helpostikin ruoan kanssa uusille urille, olen ehdottoman epävarma kaikkea sellaista kohtaan, joka jo eläessään on näyttänyt arveluttavalta. Jotain silti löytyy minullekin kirjan resepteistä - kasvisruoka- ja jälkiruokatarjonta vaikuttavat oikein herkullisilta.

Kuvasarjaan pääsi mukaan myös uusi tuoksupelargonian poikanen - siniseen ruukkuun kun on pantu kasvamaan. Sain poikasen lahjaksi naapurilta. Samalta, jolla on ihana aarreaitta kotinaan. Kiitos J!

hunger - nälkä

I think I have a hunger for reds. And for homemaking, improving, embellishing. Yes, embellishing. These Janne Peters' photos feed my hunger perfectly, they make me even burst. Good photos! They give me inspiration and joy.

Also M. Ward refresh my thoughts.








Minulla taitaa olla punaisen nälkä. Ja kodinkohentamisnälkä myös. Näissä Janne Petersin kuvissa on jotain sellaista, joka saa minut ihan melkein pakahtumaan. Ne saavat hyvällä tavalla ajatukset virtaamaan.

Myös M. Ward saa eloa tylsistyneeseen pääkoppaani.

rest - lepoa

Still alive. Even if last week was so workfull and busy. I really hadn't time for blogging or photographing :( But no reason to complain, my work feels meaningful and interesting now, mostly. And a positive thing is that my partner is still on holiday and he has been a very good homekeeper this week. In fact, I've enjoyed it very much when he had made all the homeworks and it's been possible to me just to be tired. He is so kind (actually, he always is) and takes a good care of me now. Normally his working days are longer and harder and my work is easier. Well, the next week is already the normal week. But now, it's happily the weekend and it's so pleasant to rest! It means good food (lentil soup and a lemony strawberry tart, yummy) and admiring a butterfly. A lovely sale find, Cath Kidston mugs, inspired me to take up a Kidston book and the Posy tablecloth. Cheerful florals are just what I need now.




Takana hirmuisen raskas työviikko. Minusta ei ole kuulunut, koskapa joka päivä töiden jälkeen suunnilleen vaan rojahdin sänkyyn. Töitä ja unta, siinä koko viikko. Töissä kuitenkin ihan mielekästä, eli ei valittamista. Mies on onneksi vielä lomalla, joten muonapuoli ja muu kodinhoito ei ole jäänyt ihan retuperälle. Minusta on pidetty hyvää huolta! Yleensä asetelma on meillä enemmänkin toisinpäin, joten ihan hauskaa olla välillä se raataja ja tulla valmiiseen pöytään. Tänään lepoa, herkuttelua (linssikeittoa ja sitruunaista mansikkatorttua) ja sisälle lennähtäneen perhosen ihastelua, niin ja photoshopin harjoittelua. Uusi Cath Kidston -muki (löytö alennusmyynnistä) innoitti kaivamaan Posy-liinan ja Kidston -kirjasen esille. Iloisen hassut kukkakuosit tulivat nyt tarpeeseen.