nice coloured sunday - mukavan värinen sunnuntai

The world seems particularly beautiful coloured today. Perhaps the reason for that is my new eyeglasses or the light reflected from the frosty earth (one of the most beautiful things, if asked me). Or maybe because of my own mood. Who knows.

After my morning walk I set a camera on a stand and I began to study again self-timer shooting. Clics and a rushing to front of the camera (repeated probably thirty times, but no masterwork shoots, eh). I am so happy of my new eyeglasses, that I wanted to show them to you too, at least slightly. Propably I should have washed my hair but I was too lazy for that now.

Also this kind of happiness happened today that my mother phoned. You may wonder why is that so amazing. But it is! Sulks has already been held since June. It's been horrible (and the first time in my life when that's been holding so long - I'm really not an unforgiving type but she hurted me so badly last spring). This time, and at this stage in my life, however, it has been necessity for me to have a pause to think and process our relationship thoroughly. The weirdest thing is that last night I dreamed of reconciliation, and when the phone ringed today I was almost frightened. Almost cried, when I discussed with mother. And yeah, I have to admit that finally I cried - a good cry, but not until the phone call was ended. The process is still ongoing...






Tänään maailma näytti erityisen kauniin väriseltä. Liekö syynä siihen uudet silmälasini, kuurasta heijastuva valo (yksi maailman kauneimmista asioista!) vaiko oma mielialani. Mene ja tiedä.

Aamulenkin jälkeen kaivoin kameran jalustan esille ja aloin taas opiskella vitkalaukaisimella kuvaamista. Klik ja säntäys kameran eteen (toistettuna varmaan kolmekymmentä kertaa, eikä siltikään mestariotoksia, pää meni vain sekaisin). Olen niin innoissani uusista silmälaseistani, että halusin edes vilaukseltä näyttää teillekin. Olisi varmaan kannattanut edes tukka pestä, mutta en jaksanut.

Sellainenkin hienous tapahtui tänään, että äitini soitti. Ihmettelet varmaan, että mitä erityisen hienoa siinä nyt on. Mutta on siinä! Mykkäkoulua (elämäni ensimmäinen - en näet ole helposti mykistyvää tyyppiä) on pidetty jo kesäkuusta asti. Se on ollut kamalaa, mutta tällä kertaa ja tässä vaiheessa elämääni kuitenkin tarpeellista. Viime yönä näin unta sovinnosta ja puhelin soi tänään. Meinasi itku päästä äidin äänen kuullessani. Ja lopulta pääsikin - hyvä itku, mutta vasta puhelun jälkeen. Prosessi on vielä kesken.

pretty good sunday - aika hyvä sunnuntai

Ironing laundry and having a long and relaxing walk in the forest near to us, that's my way to spend this sunday. Also reading a new (old) gardening book founded from flea market a while ago. Altogether, easygoing atmosphere. Not any big aims today.

After a while I'll visit a friend who invited me to have a sunday dinner. Not bad. Actually pretty good sunday.


********


Pyykin silitystä ja ulkoilua sunnuntain ratoksi. Puutarhaopuksen lukemista myös. Laiskan pulskealla meiningillä. Kiirettä en tänään pidä.

Seuraavaksi lähden ystävän luokse, valmiiseen ruokapöytään. Uunilohta siellä kuulemma tarjoillaan, ja mutakakkua jälkiruoaksi. Onkin jo nälkä. Ja tuo ystävä on mestari keittiössä. Aika hyvä sunnuntai.

november thoughts - marraskuussa

Defeating November greyness by having a big cup of coffee with a darling friend in a cosy café. So much laughing that my stomach was aching, wondering every day life and dreaming of somekind of trip (yeah, I know, my thoughts keep circling). But November is the month to escape away.




Rapakeliä pakoon kahvilaan, kultaakin arvokkaamman ystävän kanssa. Matkustushaaveita ja arjen ihmettelyä herkkujen keralla. Välillä nauroimme niin, että mahaan koski ja hengitys salpaantui. Joku taisi katsoa paheksuen, mutta tarjoilijatar ainakin hymähteli mukana. Marraskuu on sellainen, että tekee mieli paeta.

italian souvenirs - italian tuliaiset

Relaxed, sunny morning. The best possible November weather today to delight my day off. A big cup of coffee to start the day and then a perfect moment to photograph - today is a good day to show you my souvenirs.

Some paper stuff from Trastevere flea market - I almost regret that I was so moderate and didn't bought masses of old papers :), it would have been so much tempting vintage and antique paper stuff there. However, I was more in hanging aroung mood than buying mood then. And my attention was stolen by very funny and lovely Ponentino trio (whose album I bought also, but it is such a dud cover on it, that it would have messed the harmony of my post mercilessly, hehe, so I left it out).

Shoes. Italian shop assistants in the shoe shops served so helpfully that I was almost embarrassed. They helped the shoes on your feet and also evaluated the suitability of the model. When used to Finnish service culture (not so helpful), this kind of efforts made me not only wanting to buy the shoes (well, to be true, I suffer quite a bad shoe maniac, eh, and usually need not so much service to fall in love with the new ones) but also made shopping feel as a luxury. Those shoes seemed to be perfect for me already through the glass of a cabinet, but especially when I put them on. I've already been celebrating many times with these! And then, a vintage handbag, made of snake skin, from the flea market of Borghetto Flaminio. Something like that has been flashing in my mind already some time and I had to go to Italy to find it. Actually it would have been possibility to waste assets into vintage handbags there. It felt almost painful to choose only one! But this was a pleasing one and appropriate price.

The images of this post are not going to order as I'd like to. Blogger throws them randomly, not like I ordered them. Strange and irritating! I wanted the breakfast photos to be first but they are now in the middle of the post. Anyway, the coffee is from the Italian coffee beans! But all the Italian dolcis have been eaten already.

Finally, the real treasures. I bought some porcelain items from Pirjo. I love their sensitive and thin character. And you may know my weakness toward white china. Those little espresso cups and couple of dishes are so light, almost like immaterial. Pale green rosary beads in the dish is from the Trastevere flea market. It's old one, but no antiques. Probably a tourist trash from the 50-60s, but I really like that.

Even now, when I write this, I feel almost pain because I miss so much Bracciano (and Italy in general). Have to plan a new trip soon! 













Rauhallinen aamu, vapaapäivä. Paras mahdollinen ilma, mitä marraskuussa vain voi olla. Kahvit (italian espressosta tietysti) naamariin ja kamera käteen - tänään on hyvä päivä tuliaisten esittelyyn. Olkaa hyvä!

Paperitavaraa Trasteveren kirpputorilta - melkein harmittaa, että olin niin maltillinen, siellä olisi ollut ihan mahtavasti kaikkea. Silloin olin kuitenkin ostotuulta enemmän fiilistelytuulella. Kirpparilla esiintyi ihan kauhean hauska Ponentino trio (jonka levyn ostin myös, mutta siinä on niin kelvoton kansi, että se olisi rikkonut harmonian armottomasti, joten jätin sen ulkopuolelle), joka vei aivan huomioni.

Kengät. Ne ostin ihan kenkäkaupasta. Italialaisissa kenkäkaupassa oli niin auttavainen ja ystävällinen palvelu, että melkein nolotti. Suomalaiseen palvelukulttuuriin tottuneena oli jotenkin häkellyttävää, kun myyjä auttoi kengän jalkaan ja arvioi avuliaasti mallin sopivuutta. Nämä tuntuivat heti omilta jo vitriinissä, mutta eritoten kengät jalkaan sujautettuani. Näillä on jo juhlittu monesti! Vintagelaukku, käärmeen nahkaa, Borghetto Flaminion kirpparilta. Siellä olisi saanut tuhlattua omaisuuden vintagelaukkuihin. Teki melkein kipeää valita vain yksi! Tämä oli mieluinen ja budjettiini sopiva.


Kuvat eivät mene siihen järjestykseen, kun tahtoisin. Kiukuttaa. Blogger nakkaa ne postaukseen ihan missä sattuu järjestyksessä, vaikka ne latausvaiheessa ovatkin ihan oikein. Omituista ja perin ärsyttävää! Välissä siis ihan vain aamiaiskuvia. Mutta siis kahvi on italiasta!

Lopuksi aarteet. Ostin Pirjolta muutaman herkkääkin herkemmän posliiniastian; neljä espressokuppia ja pari vatia. Ne tuntuvat käteen ihanilta! Ja ne eivät paina mitään. Valo kuultaa ihanasti posliinin läpi. Kunpa en vain särkisi niitä! Vadissa on rosario Trasteveren kirpparilta. Sen utuisen jadeiittinen sävy on ehkä minulle kaunein vihreä. Rosario on vanha, mutta ei kuitenkaan mitään antiikkia. Varmaan turistikrääsää jostain 50-60-luvulta. Sen möi minulle juuri sellainen ylettömän charmantti roomalaispappa.

Dolcit on jo syöty, mutta jääkaapista löytyy vielä espressoa ja parmesania. Ja melkein nolostellen tunnustan, että toin Braccianon perusmarketista myös astianpesuainetta. Kyllä. Se oli niin hyvän tuoksuista ja väriltään ihan hennon vaaleanpunaista. Sitä ei kerta kaikkiaan voinut olla tuomatta.

Nytkin, kun kirjoitan tätä, minulla melkein mahaa kouristaa ikävä Braccianoon ja Italiaan ylipäätään. Uutta matkaa suunnittelemaan!

italia {sei}

This ought to be the last Italian-post now. After all, it's almost a month when I returned but I'm still dreaming of Italia, at least a little bit. This was surely my life's the best way to go. Of course because of good company, but also of such an inspiring atmosphere. This trip was somehow like a widening experience. As a Finnish blogger Violet said, a trip into my own head. Maybe it was like that. It was not just the trip to some place but a trip to my dreams and to awaken something inside me. Some fresh ideas and thoughts is arising in my head. I'm so grateful to Suvi, Leena and Pirjo! I will surely come back there again.

My everyday life seems a little challenging now. The low level of my posts is caused by that. I apologize. But I won't slip away from the blog world - I just rest for a awhile. But perhaps, however, I have to present my souvenirs ...




Tämä olkoon viimeinen Italia-postaus. Onhan siitä jo kohta kuukausi kun palasin, mutta silti vielä haikailen tuonne, hiukkasen ainakin. Tämä oli totisesti tähän astisen elämäni paras matka. Avartava ja innostusta herättävä. Ei pelkästään matka, vaan kokemus isolla k:lla. Suuri kiitos Suville, Leenalle ja Pirjolle! Palaan ihan varmasti sinne vielä uudestaankin.

Arkeni tuntuu nyt vähän haasteelliselta. Siitä postausteni vähäisyys ja aiheen yksipuolisuus. Pahoittelen. Mutta en sentään ole luisumassa pois blogimaailmasta - kunhan nyt hiukan hengähdän. Ehkä en kuitenkaan malta olla esittelemättä tuliaisiani...

italia {cinque}

Hullutuksia ja iltojen ihanuutta Italian huumassa.

Jotenkin hassua. Seurata nyt matkalla jotain tv-sarjaa! Mutta draamasarja Gabrielle Bonheur "Coco" Chanelista, italiaksi dubattuna tietenkin, koukutti minut vallan :) Aika hyvä puvustus. Inspiroiva, etten sanoisi. Kun takassa rätisi tuli, jalkoja kolotti päivän jälkeen ja kun makoisa viini siirtyi lasista suuhun, ajattelin että oikeastaan aika hauskaa katsella draamaa ilman ymmärrettävää kieltä (en siis osaa italiaa, valitettavasti). Sellainen tunne kyllä jäi, että voisi olla aika mukavaa aloittaa uuden kielen opettelu. Jokseenkin helposti omaksuttavalta italia vaikutti. Mutta olihan se nyt ihan päätöntä, että Coco puhui italiaa!

Italialainen illan kajastus sai minut huokailemaan. Tuo hetki, juuri ennen pimeää... siihen tunnelmaan olisin voinut jäädä. Olen ehdottomasti ilta-ihminen. Ja tuolla matkalla minusta alkoi hyvinkin tuntua, että olen ihan ehdottomasti italialaisen illan ihminen! Jotenkin tämä suomalainen marraskuun ilta ei tunnu laisinkaan yhtä hehkeältä.

Hiukkasen myös intoilin autojen perään. Aika älytöntä sekin, tiedän. Tietysti intoilin sellaisten vanhojen, sööttien fiiatien perään, ihan erityisesti pastelliväristen. En malttanut olla kuvaamatta hassua korjaamon ukkoa. Mikä mainio asento! Ukko viittoili meille innokkaan ystävällisesti reitin soman, vanhan pikkufiiatin äärelle, jonka hurmaava salviainen vaaleanvihreä sävy sai minut lähes harkitsemaan murtautumista. Kuinka romanttista olisikaan ollut ajella sillä auringonlaskuun! Mutta koska olen aika lainkuuliainen, maltoin pitäytyä vain haaveilussa.