a tiny slow moment

Some nice things at the moment:

-The fact that this morning was peaceful.
-To wake up from a cute dream this morning.
-Friendship.
-A new old 40's sofa from a dumpster.
-Rearranging my rooms - my decorator mood is finally back - and this tiny home of mine will be so good and cool now! Yay!
-A little stroll in the most interesting blocks in Helsinki yesterday, stopping in some lovely second hands, flea market and boutiques. Coffee in Moko Market.
-Mango-smoothie, chocolate and the newest issue of Elle Decoration (UK).
-My four-legged friend next to mine.
-Sun.
-Insomnia is over. I've been sleeping again long hours during about a week now. Good to be back on track, in a good mood.

seikkoja

Olen nainen, joka tykkää kutsua itseään mieluummin tytöksi. Ihan on tyttöolo edelleen, mutta ei silti kuitenkaan keskenkasvuinen. Olen tyttö, jolla on jo kaksi rutikuivanutta tulppaanikimppua pöydillään. Olen myös tyttö, joka inhoaa kuivakukkakimppuja, asetelmista puhumattakaan, mutta itsekseen rojahtaneet kukat säilytän aina hetken ja ihastelen niiden vähentyviä värejä. Tykkään monestikin kaikenlaisesta, joka tapahtuu ihan vaan itsekseen.

Tykkään rauhallisesti, omalla painollaan etenevistä prosesseista ja siitä, ettei kukaan/mikään mestaroi välissä. En itsekään oikein pidä siitä, että joku yrittää hallinnoida elämäni tapahtumia. Ja koska mahdollisimman lavea vapaus on minulle ideaali, pyrin itsekin olemaan puuttumatta asioihin, joihin ei näpelöintiäni tarvita. Parhaat jutut tapahtuvat mielestäni aina pakottamatta, painostamatta.

- - - -

Tyypillinen huolenaiheeni liittyy ympäröivän maailman vaateiden ja omien arvojeni ristiriitaan. Vähän väliä pohdiskelen syitä ja motiiveja moniin "sääntöihin", joita ihmiset noudattavat ja odottavat toistenkin noudattavan. Monet noista asioista on vaan ihan järjettömiä. Sellaisia ne monesti ovat, että eivät taatusti kestäisi perinpohjaista analyysiä sisältönsä mielekkyydestä. Mutta siitä huolimatta tunnen varsin usein painostusta, että itsenikin pitäisi ajatella ja toimia jonkun sosiaalisen säännön mukaan.

Hankaluus ei synny siitä, ettenkö osaisi tai kykenisi käyttäytymään toivotulla tavalla - tietenkin osaan, ja useimmiten niin vastahakoisesti toiminkin - vaan kyse on siitä, että joudun valitsemaan kahdesta pahasta; toimiako toivotulla tavalla ja kirota mielessään maailman typeryyttä, vai noudattaako omaa järkeä ja tulla mahdollisesti paheksutuksi. En ole mikään erityisen ohjelmallinen anarkisti, mutta ihan pikkuanarkisti minussa aina välillä nostaa päätään, kun törmään asenteeseen, jossa ihmisiä laitetaan "samalle viivalle" tai odotetaan käytöstä, joka yleisesti katsotaan hyväksi, mutta jossa ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole mitään mieltä. Minusta niin ei vain voi tehdä! Ja jos tuo kuulostaa jyrkältä, voisin muotoilla sen niinkin, että niin ei vain kannata tehdä. Olen vahvasti sitä mieltä, että vähemmillä sosiaalisilla säännöillä ja enemmällä omalla ajattelulla maailma olisi paljon mukavampi ja hauskempi paikka.

Se että jokainen saa toimia omasta lähtökohdastaan, on minusta suurinta tasa-arvoa. Se sen sijaan on silkkaa tasapäistämistä, että jokaisen pitäisi mennä kaavaan.

- - - -

Kateus on typerä voima, jota olen tullut ajatelleeksi eilisestä lähtien (katso ed. postin linkki, jos haluat aihepiiristä oivallisen esimerkin - kommentit erityisesti). Kateus syntyy luullakseni osittain siitä harhasta, että kaikilla pitäisi olla samat asiat ja kaikkea tosi mahtavaa. Unohdetaan oman elämän hienoudet ja toivotaan itselle jotain, jota toisella on. Soppaa saentaa poikkeuksetta kadehtijan kuvitelmat. Ainakin silloin, kun itse olen kateellinen, huomaan monesti jälkeenpäin, ettei minulla olisi oikeastaan ollut juuri mitään järjellistä syytä kateuteen. Kuvittelin vain liikaa. Ja vaikka kadehtimani asia olisi ollut ihan tottakin, asioilla on aina myös se kuuluisa toinen puoli. Koitan tässä vain sanoa, että ei ehkä kannattaisi uskoa kovin painokkaasti omiin kuvitelmiin. Sen sijaan voitaisiin uskoa omiin unelmiin. Vaikka vähän pöljänäkin - ei se mitään haittaa, paitsi ehkä sitä pingottajaa, joka arvioi toistenkin puolesta, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Minä söin tänään töiden jälkeen ensimmäisen kunnon lämpimän aterian koko viikolla. Että siitä voi repiä vaikkapa aluksi, heh, jos kademieli ihanaa elämääni kohtaan meinaa vallata mielen. Konventionaalinen blogikuvahan siitä piti ottaa!

Paatoksen lopuksi kuuntelemme ihanan laulun, joka saa minut hymyilemään ja lallattamaan ihan hassuna.

colour scheme for friday

My new music love - Avi Buffalo.

Oh, I found something very hilarious! Check this out :)

Ciaooooo, I should already be running to work!

jos voittaisin...

Jos vaikka yhtäkkiä voittaisin miljoonia:

-Matkustaisin ystävieni kanssa muutamaan paikkaan.

-Sen jälkeen tekisin Kyllikki Villat, menisin rahtilaivalle ja kirjoitaisin siellä kirjan. Ei sillä kai olisi niin edes väliä myisikö kirjani, mutta haluaisin kertoa tarinan. Kustantaisin kirjani vaikka itse voittomiljoonillani.

-Rahtilaivalta palattuani ostaisin 2h+keittiön vanhasta kivitalosta Pariisista, Amsterdamista, Barcelonasta tai Kööpenhaminasta. Huoneisto saisi olla ihanan rähjä, palkkaisin muutaman nuoren, komean miehen kevyesti remppaamaan sitä. Keittelisin aina silloin tällöin tomaattikastiketta heille. Sisustaisin kotini, kuten tähänkin asti aina, kirpputorilöydöillä. Mutta lottovoittajana voisin poiketa vähän useammin antiikkikauppaan.

-Ostaisin itselleni kunnon kameran ja menisin valokuvauskurssille. Ja jos oikein lähtisin tuhlailemaan ja hienostelemaan, hankkisin Leican M7 Edition Hermès:n. En voi sille mitään, mutta minulla on pieni heikko kohta sydämessäni (aargh, tavaran kyseessä ollessa tuntuu ihan todella juntilta puhua sydämestä) tällaisille ylettömän luxuksille harvinaisuustavaroille.

-Perustaisin bändin. Keikkani loppuisivat aina tähän biisiin.

-Päivätyökseni alkaisin suunnitella kankaita. Pieniä sarjoja. Perustaisin putiikin.

-Ostaisin muutaman klassikkolaukun, joista olen aina haaveillut.

-Etsisin itselleni kampaajan, joka osaisi tehdä liukkaista tylsistä hiuksistani kauniit. Ei mitään ihmeitä, jotain pientä taikaa, että tämä tällaisena luonnollisena näyttäisi hyvältä.

-Minulla olisi aina pieni kimppu kukkia yöpöydälläni.

-En kursailisi taideteoksen kohdalla, jonka haluaisin.

-Haaveilen edelleen Pelagon Brooklyn -mallista. Sillä huristelin aamuisin lempikahvilani kautta töihin hyvin leikattu tukka hulmuten.

-Koittaisin pitää elämäni mahdollisimman kiireettömänä.

Myöhemmin: Niin, ja minä en koskaan haluaisi rikkauksien näkyvän minussa. Joku tarkkasilmäinen saattaisi toki huomata sen yltiöylellisen Hermès Leican, hmm, mutta haluaisin habitukseni silti viestittävän vaatimattomuutta ja kohtuullisuutta. Ja jos joku tekisi huomion kalliista laukustani, toivoisin hänen päätyvän johtopäätökseen, että laukun täytyy olla hartaan säästämisen tulosta.

tampere ♥ ♥ ♥

Enjoying sauna, beer and meaningful conversations every night with my dear aunt. Bestness.

tampere ♥ ♥

tampere ♥

Piilomaja and Liivia and me, hurrah! We had utterly nice time together! Waiting to meet them again.

after a sleepless night

Again. This (in this place should be a rude word which I would say in a real world, but it wouldn't sound so Pretty Gingham) sleeplessness makes me frustrated.

But happily an awesome, lovely weekend is coming! I will head to a little trip. But before that I have pretty much work to do.

I lovelovelove Cat Power.

rumien kuvien mutta hyvän mielen päivä

Tämä keskiviikko oli:

-lämpimän auringon
-ihanan postin (maalauksia kummitytöltä)
-positiivisen palautteen
-luultua suuremman palkan (voi helpotus, huh!)
-mattojen tuulettamisen
-hyvien ihmisten
-pahan siivon
-uuden hajuveden etsimisen
-päänsäryn
-yllätyssämpylän ja herkkucappuccinon
-monimetristen kankaiden
-kiireen ja juoksuaskelten
-rumien valokuvien (anteeksi, takaisin pokkariarkeen!)
-tomaatti-vuohenjuustokeiton keittämisen opettelupäivä.

Eilinenkään ei hassumpi ollut. Sen kruunasi elämäni ensimmäinen oikein ISO dyykkauslöytö. Täydellinen myyrän harmaa 40-luvun ihanuus löytyi lähistön roskalavalta. Hyvässä kunnossa, eikä ollut ehtinyt kauaa olla lavalla, joten puhdaskin. Ja kantoapuakin sain. Voisipa ihan sanoa, että aika nappihommeli! Nyt menee kodin järjestys uusiksi. Tilaahan tuolle ei olisi, mutta sitä tehdään.

'cause while i'm here i'm singing from my heart

Lisa Ekdahl's songs are THE spring-music to me. And I'm listening her gentle voice right now. Actually the previous time I listened Lisa was last spring, and now when I started to listen Give me that slow knowing smile -album couple of days ago, I almost couldn't breath. It reminded me too strongly, too painfully about the fact that cute happiness turned to suffering at the start of last summer. But still, I let the music flow on. I decided to stand the sudden pain which went through my body because I knew that Lisa's music is much greater than my distress. And that was definitely worth of it, as I guessed, because now Lisa's songs delight me even better than last time. I listen them a bit different way, with a different attitude. They remind a bit of old, lived spring last year, but I understand, however, that it is a new spring now. And after this sleepless spring, well, it is all the possibilies to become a very good summer.

Pondering Mahatma Gandhi's wise words: "Nobody can hurt me without my permission."

- - - -

Lisa Ekdahl on minulle kevätmusiikkia jos mikä. Sitä siis kuuntelen nyt. Edellisen kerran kuuntelin viime keväänä, ja nyt kun laitoin Give me that slow knowing smile -levyn soimaan, meinasi henki salpaantua, totta puhuen kyllä se vähän salpaantuikin. Kaikki se viime kevään lentävä, pahaa-aavistamaton onnekkuus, joka kesään mennessä teki minut ihan surkeaksi, tulvahti vartalooni ihan liian tuntuvasti. Annoin levyn silti soida. Kärvistelin vähän. Tiesin, että Lisan musiikki on paljon suurempaa kuin minun typerä patetiani. Ja nyt rallit kulkee jo kevyemmin tämän kevään kunniaksi. Vähän muistuttaa vanhasta, mutta silti ymmärrän, että nyt on uusi kevät. Ja että tämän kevään jälkeen voi tulla aivan hyvä kesä. Oikeastaan voisin sanoa, että merkit ovat hyvät - kaikki on vaan itsestäni kiinni.

Ajattelen Mahatma Gandhin sanoja: "Nobody can hurt me without my permission."

big difference - iso ero

It's a big difference whether to sleep well or restlessly. Last two nights I've been sleeping peacefully, and immediately life feels so much easier. Not yet close to perfect but still much better.

_ _ _ _

Siinä on iso ero nukkuuko hyvin vai huonosti yönsä. Kun kaksi viimeistä yötä on mennyt hyvin, tunnen itseni jotakuinkin eläväksi taas. Täydellista ei toki elämä ole, mutta tulevaisuus näkyy silmien raosta. Ja se on hyvä se.