Somebody said to me that my colours are October-colours. I stayed thinking that. Somehow I agree but even more I think my colours are November-colours. Sedate, earthy, dreamy... frosty, I'm waiting the minus temperature. What is your colour-month?
28/10/2009
somebody said
Somebody said to me that my colours are October-colours. I stayed thinking that. Somehow I agree but even more I think my colours are November-colours. Sedate, earthy, dreamy... frosty, I'm waiting the minus temperature. What is your colour-month?
26/10/2009
23/10/2009
a very quick note
I just wanted to say that your comments and congratulations are such a joy and happiness to me amidst October drizzles! Thank you all. I like you. I'm in a rush. But feeling meaningful. And having a headache, a tiny one. Ciooooooo!
20/10/2009
guess what?
Yesterday I tried to take a picture of myself. Camera on a stand, then a self-timer counting seconds and me rushing to front of the camera. I tried so very very hard to be myself and relaxed and pretty. My attempt, however, led only to a rather strong sense of stupidity, as the whole situation was fairly absurd. Also in a rush was I, as usual nowadays. Of course, all this self-portrait-thing was ridiculously repeated many many many times, because, well you know, there was always something wrong with the pictures.
Oh, why I was doing that? Well, because, that next to the columns it's always used to be a photo of the columnist. And guess what? I did write my first official column ever. It will be published in Tekstiiliopettaja (i.e. Textiles Teacher journal in Finland and in Finnish, naturally). Yayyy! It's wonderful to write! But well, that picture, I did not dare to send it for the editorial, because it's a bit too blurry, even though otherwise I liked it the most of those. Instead of that, I send one wherein I look little bit distresssd and tired poor girl. But what do you think, isn't it just ok that the columnist looks a bit like rickety in a columnist photo? Especially when I really wrote my column during beautiful, silent night times. Seriously, I'm in desperate need of longer and deeper sleeps! I'm tired. And still hasty. Hours around the clock isn't enough for me. And have to admit that I was so nervous about my first column that when I pushed the send-putton I thought what the heck was I thinking while promising to start to be a columnist! You know, that little suspicious mind pondering am I good enough, was it anything wise in my writings. But have to say that my I was much more confedential next morning.
In the future I promise not to take that much photos of myself but just concentrate on my eternal issues; home, nature, light and shadows, joys of everyday life plus occasionally some materialistic pleasures too, hehee. Soon I have to return a lovely system camera back to its owner. And settle for an old pocket Lumix of mine. What a harmful fact!
Then let's listen to one good song.
Yritin eilen kuvata itseäni, siis ottaa itsestäni kuvan. Kamera jalustelle ja sitten itselaukaisija laskemaan sekunteja ja viuh säntäys kameran eteen. Yritin kovin kovin kovasti olla oma itseni. Yritys kuitenkin johti vain melkoisen vahvaan typeryyden tunteeseen, kun koko tilanne oli kohtalaisen järjetön. Kiirekin oli, kuinkas muutenkaan. Tukan sentään olin ehtinyt pestä! Tuon säntäilyn tietysti toistin naurettavan monta kertaa, sillä, no te tiedättekin, aina niissä kuvissa oli jotain vikaa.
Ai miksikö moinen? No siksi, että kolumnistista kuuluu olla kuva kolumnin vieressä. Kirjoitin elämäni ensimmäisen virallisen kolumnin. Se julkaistaan Tekstiiliopettaja-lehdessä. Jihuu! Oli ihana kirjoittaa. Ja tuo kuva, sitä en tohtinut laittaa lehteen, epätarkka kun on tuo, vaikka muuten siitä tykkäsinkin. Sen sijaan lähetin sellaisen, jossa olen pikkuisen ahdistuneen ja väsyneen poloisen näköinen. Mutta eikös kolumnisti voikin olla vähän reissussa rähjääntynyt? Varsinkin, kun kirjoittaminen meni ihan todellisestikin yötöiksi. Ei nähkäätte meinaa vuorokauden tunnit riittää minulle. Se on vielä kerrottava, että kun olin painanut send-nappia, ihan hurja pelkohäpeän tunne valtasi minut. Tosin onneksi seuraavana aamuna olin onneksi vähän luottavaisemmalla mielellä.
Taidan kuitenkin keskittyä kuvaamaan itseäni enemmän niitä ainaisia luontoaiheita ja arjen iloja. Pian joudun palauttamaan minulla lainassa olleen järjestelmäkameran takaisin omistajelleen. Ikävä tulee.
Sitten kuunnellaan yksi hyvä laulu.
Oh, why I was doing that? Well, because, that next to the columns it's always used to be a photo of the columnist. And guess what? I did write my first official column ever. It will be published in Tekstiiliopettaja (i.e. Textiles Teacher journal in Finland and in Finnish, naturally). Yayyy! It's wonderful to write! But well, that picture, I did not dare to send it for the editorial, because it's a bit too blurry, even though otherwise I liked it the most of those. Instead of that, I send one wherein I look little bit distresssd and tired poor girl. But what do you think, isn't it just ok that the columnist looks a bit like rickety in a columnist photo? Especially when I really wrote my column during beautiful, silent night times. Seriously, I'm in desperate need of longer and deeper sleeps! I'm tired. And still hasty. Hours around the clock isn't enough for me. And have to admit that I was so nervous about my first column that when I pushed the send-putton I thought what the heck was I thinking while promising to start to be a columnist! You know, that little suspicious mind pondering am I good enough, was it anything wise in my writings. But have to say that my I was much more confedential next morning.
In the future I promise not to take that much photos of myself but just concentrate on my eternal issues; home, nature, light and shadows, joys of everyday life plus occasionally some materialistic pleasures too, hehee. Soon I have to return a lovely system camera back to its owner. And settle for an old pocket Lumix of mine. What a harmful fact!
Then let's listen to one good song.
Yritin eilen kuvata itseäni, siis ottaa itsestäni kuvan. Kamera jalustelle ja sitten itselaukaisija laskemaan sekunteja ja viuh säntäys kameran eteen. Yritin kovin kovin kovasti olla oma itseni. Yritys kuitenkin johti vain melkoisen vahvaan typeryyden tunteeseen, kun koko tilanne oli kohtalaisen järjetön. Kiirekin oli, kuinkas muutenkaan. Tukan sentään olin ehtinyt pestä! Tuon säntäilyn tietysti toistin naurettavan monta kertaa, sillä, no te tiedättekin, aina niissä kuvissa oli jotain vikaa.
Ai miksikö moinen? No siksi, että kolumnistista kuuluu olla kuva kolumnin vieressä. Kirjoitin elämäni ensimmäisen virallisen kolumnin. Se julkaistaan Tekstiiliopettaja-lehdessä. Jihuu! Oli ihana kirjoittaa. Ja tuo kuva, sitä en tohtinut laittaa lehteen, epätarkka kun on tuo, vaikka muuten siitä tykkäsinkin. Sen sijaan lähetin sellaisen, jossa olen pikkuisen ahdistuneen ja väsyneen poloisen näköinen. Mutta eikös kolumnisti voikin olla vähän reissussa rähjääntynyt? Varsinkin, kun kirjoittaminen meni ihan todellisestikin yötöiksi. Ei nähkäätte meinaa vuorokauden tunnit riittää minulle. Se on vielä kerrottava, että kun olin painanut send-nappia, ihan hurja pelkohäpeän tunne valtasi minut. Tosin onneksi seuraavana aamuna olin onneksi vähän luottavaisemmalla mielellä.
Taidan kuitenkin keskittyä kuvaamaan itseäni enemmän niitä ainaisia luontoaiheita ja arjen iloja. Pian joudun palauttamaan minulla lainassa olleen järjestelmäkameran takaisin omistajelleen. Ikävä tulee.
Sitten kuunnellaan yksi hyvä laulu.
19/10/2009
voice - attitude - intelligence - daniel r
17/10/2009
kirpputorille
Huomenna herään aikaisin. Ohjelmassa vanhain ja tarpeettomain tavarain myyntiä Jäähallin kirppiksellä. Mutta sitä ennen pitäisi vielä pakata ne tavarat! Viime hetken sankari täällä taas elementissään. Ja pitäisi ehkä pari silmäystä nukkuakin. Matkakassaa seuraavaa retkeä varten koitan kartuttaa. Haluttaa myös eroon turhasta, nyt on sellainen villitys. Ja sitä turhaahan riittää. Oikein hävettää. Tulkaa ja moikatkaa, jos tunnistatte, hih!
16/10/2009
friday morning
Morning was good and bright and tranquil until... phew, work. Well, work was rather nice too, but not that tranquil at all. Now at home. Cooking. Veggie fajitas. Then sleep. Work. Cooking... But happily I'm not feeling that much tired than one could imagine! Maybe a little bit bored but it's couple of fabulous things to wait, so I'm not complaining.
13/10/2009
senseless amount of petticoat photos
For sake of my name day I'm dancing here alone on my newly washed white floor. Well, the biggest reason for my joy and itch to take dance steps is my new skirt, actually it is an antique one petticoat my dear friend Jenny found from fleamarket. And what's the best, she was so kind and lovely that she gave that to me! So pretty and inspiring it is that I got wild with photos and wasn't able to choose reasonably just couple of them but posted rather senseless amount of them. Wishing you just like my fluttering attempts to catch the atmosphere with a camera and a stand (oh, I love you mr. stand, you are so helpful). Here you are! Please, listen this Morrissey loveliness too. Mwah!
12/10/2009
11/10/2009
10/10/2009
09/10/2009
Subscribe to:
Posts (Atom)