salve september!

Autumn smells so good.

asioita sunnuntaille ~ sunday things

hyvät:

*lepoa ja rauhaa
*pretzeliä, lemon curdia ja teetä
*kivuton jalka, kerrankin
*leppeää syyssäätä
*Department of Eagles
*söpö, kauniin värinen posliinipurkki kirpparilta
*rakastus ja ihanuus

huono:

*hoitokoiran mahavaivat pitkin vieraspatjaa, ja moni lempipetivaate meni piloille ja patja myös.

~~~

good ones:

*rest and tranquility
*pretzels, lemon curd and tea
*painless feet
*balmy autumny weather
*Department of Eagles
* a new cute tiny pot from a flea-market
*being in love, and it feels so real and wonderful

a bad one:

*Eros, my Zappa's beloved Lapponian herder friend, got a real bad diarrhea accident on a guest bed. Oh :(

onko sinusta laiskottelu mukavaa?

Toisinaan, niinkuin nyt vaikkapa tänä lauantaina, mikään ei voisi olla parempaa kuin tämä suloinen joutenolo. Kaapit täynnä herkkuja. Seura täydellistä. Pari porokoiraa tutkailee tilannetta, leikittelee ja tassuttelee ympäriinsä. Luemme äänemme käheäksi. Aurinkokin on aika kiva, kun se hetkittäin läiskittää lattiaa hitaasti liikkuvin varjoin. Puolikuntoisuuskaan ei juuri haittaa, kun välillä hullumaiset jutut naurattavat meitä niin, että röhät irtoaa. Ja kaikki on mahdollista puuvillapeiton alla.

hyvää viikonloppua, dears

Voimakkaita tunteita. Laimeita kuvia. Arkistoista ei löytynyt yhtään tunnelmaan sopivaa otosta. Päädyin siis eilisen nopeisiin räpsyihin. No, minä kyllä olenkin niitä tyyppejä joiden mielestä kuvien ja sanojen ei tarvitse välttämättä liittyä kiinteästi yhteen. Voi olla monenlaista, niinkuin nyt elämässä ylipäätään. 

Töihin on jo kiire, teki kuitenkin mieli huikata, että minulla on perhosia vatsassa, hyvä mieli ja hymyilystä pinkeät posket. Uusia ajatuksia risteilee päänupissa ja välillä naurattaa. Zappakin on hymynaama, eikä se vielä edes tiedä, että huomenna se saa Eros-poron kaverikseen. Voi meitä!

hymynaama

Oi, kuinka on ollut mukavaa, kun mahtavat ystävät ovat olleet kylässä. Tänään on laitettu petivaatteet läjään ja juotu viimeisiä kahveja. Haikeaakin on, kun ei taas tiedetä milloin nähdään. Mutta nyt odotan yhtä ihanaa saapuvaksi, ikävä on jo häntä. Hyvät hetket jatkuu siis. Vieläpä viikonlopuksikin on tiedossa vapaata ja kaikkea kivaa. Miten tästä elämästä yhtäkkiä tulikin näin lystiä!

~~~

Pöydälläni on kukkia, kaapissa kaksi pakettia herkkukahvia, keksejä ja ihanaa lemon curdia. Kirpputoriretki toisen esteetikon kanssa oli antoisa. Naurettavan pienellä rahalla muutama tosi nätti ja jopa tarpeellinenkin juttu. Yksi ihana mekko jäi kaihertamaan mieltä. Pieni se oli, oli se. Hirmusti pitäisi laihtua, jos siihen meinaisi mahtua. En taida haluta. Sitä paitsi tänään sain kuulla olevani kaunis, se ilahdutti mieltä. Eihän silloin tarvitse muuttua miksikään? Hassu turhamaisuus.

waiting for tomorrow

♥ ♥ 

nuhrunkeltaista ja siniharmaata

Valokuvaamisessa hauskaa on se, että sen minkä näkee silmin, voi muuttaa vähän joksikin toiseksi vaikkapa vain rajaamalla. Todellisuus on mielestäni ihanaa, mutta vielä ihanammaksi sen tekee mahdollisuus katsella sen eri puolia etsimen läpi, rajaten ja valikoiden.

~~~

Kenkäkaupassa rasittavaa on se, että himoitsisin aina korkeita korkoja, rusetteja ja kalleimpia ihanuuksia, kun pitäisi pysytellä järkivalinnoissa. Amsterdamista olen löytänyt ihanimmat kenkäkaupat.

~~~

Joskus on NIIIN hyvä nauraa vedet silmissä joillekin ihan typerille jutuille.

~~~

Mieleni tekee mennä kirpputorille. Näin jopa unta hyvistä löydöistä. Olen kuluneena kesänä tehnyt ihan todella hyviä hankintoja, mutta en ole muistanut/ehtinyt kuvata löytöjäni. Hmm, no tarvinneeko edes? Voisihan se olla mukava vähän hehkutella.

~~~

Lahjat ovat hankala juttu. Niitä on ihana saada yllättäen. Ja antaa myös. Mutta pakkolahjat, kuten joululahjat, aargh, niistä en pidä ollenkaan. Olen saanut tänä kesänä monta pientä ilahduttavaa lahjaa. Tänäänkin ihastelin toistamiseen ystävän Biarrizista tuomaa kaunista ja hyväntuoksuista saippuaa. Saippuapala on takuuvarma juttu saada minut hymyilemään. Pieni, kaunis, hyväntuoksuinen asia.

~~~

Rakastan hyviä ruokakauppoja. K-kaupat ovat Suomessa mieleeni. Ulkomailla saatan viettää pitkätkin tovit katselemassa herkkuja ja elintarvikepakkauksia. Hillot, jogurtit ja öljyt ovat kiinnostavimpia. Ja kahvit.

~~~

Minulla oli tänään kamera mukanani kävelyllä. Otin vain muutaman kuvan, taloista enimmäkseen. Kun latasin kuvat koneelle, huomasin ihmetyksekseni, että useimmissa kuvissa oli pitsiverhot. Ihan ihmejuttu, sillä todellisuudessa vain yhden kerran kuvatessani tiedostaen havaitsin ja ajattelin pitsiverhoja.

~~~

Nuhrunkeltainen ja siniharmaa – hyvä väripari.

~~~

Ulkona viileä, sisällä lämmin. Olen hyvällä mielellä. Toinenkin Oulun ihanuus on tullut kylään. Keittiön pöydän ääressä hyvää juttelua, viiniä ja kahvia, jotain simppeliä herkkuakin. Lehtiäkin selailemme, kaksi esteetikkoa. Minulla kuumemittari kainalossa, jonka lukemat nousee mitä pidemmälle päivä kuluu.

kylmälämmin

Painan pääni tyynyyn todella väsyneenä, pääni tuntuu niin painavalta, että puolen tunnin päästä nukahtamisesta luultavasti herään siihen, että korvaani sattuu. Päivän ilot ja päivieni ilo mielessäni, lämpimästi, kuumemittari kainalossani alan lepäämään. Sauna meinasi salvata hengen, mutta saunaseura oli parasta mahdollista, se Oulun ihanin tyttö. Meillä oli rauhallista juttelua saunan hämärässä, kylpyhuoneestakin sammutettiin valot.

Muutamaan tekstiviestiin olisi pitänyt muistaa vastata, mutta hoksaan sen vasta nyt, kun on jo liian uninen ajankohta kaikilla meillä. Sellaista sattuu. Annanpa ihmisten nukkua rauhassa. Aamulla sentään sain rustattua vastausta odottaviin emaileihin jotain. Pitäisi vastata aina heti, minulla tuppaavat aina kertymään nuo.

Nyt täällä makuuhuoneessani lentää joku ötökkä. Normaalisti sätkin kauhusta tuollaisen koivekkaan kohdatessa, mutta nyt ei ole yhtään sätkyvoimaa minussa. Vasta kun olen kirjoittanut tämän lauseen, koitan katsella tarkemmin, mikä se oikein on ja pitääkö alkaa toimenpiteisiin.

Laulu joka saa minut värisemään hienoudellaan.

minulla on

*lainassa vanha tuttu mieluisa kamera, jossa uusi ihana objektiivi, jota en tosin vielä oikein hallitse
*Oulun paras tyttö kylässä - olen siitä niin iloissani
*pihalla monta omenapuuta, joihin heti herättyäni menin kurkottelemaan ja keräämään piirastarpeet
*flunssa
*onnellinen tunne
*lempinimi, Hippu, ja sillä minä vastasin tänään puhelimeen, ja sain kuulla odotetuista yllätysvieraista, nuoruusystäviä tulossa.

saturday

I do like this time of year, all the colours and textures of gradually wilting flowers, crispy sunny mornings, deep blue night sky and stars that I already longed for. Also love the fact that chocolate is not anymore too "heavy" to enjoy like in summer heats. And sure, this goes without saying, it feels so good to dress up more "protectively".

Well, need to go to tidy up my pretty little, messy nooks because one of the most wonderful friend of mine is soon here. Shalalaaa, what a saturday!

Music (I know, I've posted this one earlier too, but nothing can do, I just love this song, especially with Fyfe.)

i'm feeling good

Have a nice friday you all!

Music.

p.s. The last photo was not taken by me and my beloved self-timer but by The Lovely One.

morning thoughts

Hoping to find some new, interesting music (tips, please). Looking for a new, interesting magazine (tips! - in fact I could be interested in a swap for Lula or Frankie Magazine - anyone interested? be kind and email me if). Being infatuated by a new perfume, Untitled - Maison Martin Margiela. Noticing that going to shopping to find some new garments for more autumny outfit might be necessity, eh, but being not really interested. And realizing that a new pair of eyeglasses should to be purchased soon! Well, not only concentrating on materialistic issues. I'm also slightly planning my future to be a litte bit more creative, trying to figure out what to do to find time and other resources for to accomplish something more "own". Hoping to be brave, inventive and headstrong enough for that. Is it autumn or what that makes my thoughts like that? But it is also something so good, something so happy, wonderfully titillating, truly real and speechlessly magical going on in my life now that I am not worried much. Having a strong feeling like things in my life move ahead on their own, unforced.

pieniä ärsykkeitä vyöryy

Minun on tehnyt mieli kertoa perjantaiaamusta, mutta en ole ehtinyt. Nyt tiistaina tuntuu jo oikeastaan ihan toiselta - tuntuu muuten ihan hemmetin hyvältä! Vaikka ei perjantainakaan paha ollut, ei - ja koska perjantaiaamuna minulla töihin mennessä oli sellainen olo, että maailmassa on monia pieniä asioita, joista voisi kirjoittaa, niin kirjoitan nyt jotain.

Kaikki se, josta silloin perjantaina halutti kirjoittaa tapahtui suunnilleen varttitunnin sisällä. Oikeastaan mitään ei edes tapahtunut, mutta mielessäni liikkui. Kun astuin bussista ulos, alkoi pieniä (mutta ei silti vähäpätöisiä) ärsykkeitä vyörymään. Ne toivat mieleeni muutamia koskettavia asioita.

Ensin kiinnitin huomioni iäkkääseen naiseen, joka oli kaikesta päätellen menossa hautajaisiin. Kukkalaitteesta ja hänen mustasta asustaan sen ensimmäiseksi huomasin. Useimmissa tapauksissa en kiinnostuisi satunnaisista, bussista pois jäävistä hautajaisiin menijöistä, mutta tuon naisen olemuksessa oli jotain, joka veti katsettani puoleensa. Nainen haahuili jotenkin tutun näköisellä tavalla. Tavalla, josta muistui mieleeni oma sumea tunnelma kesän alussa. Kun ei tiennyt, minne päin astella, vaikka reitin piti olla aika selvä. Kun murheellinen ja kummallinen mieli tekivät etenemisestä takkuista. Tuo nainen hymyilikin ohikulkijoille, ja minä luulen, että niin tein minäkin silloin, silloin kesän alussa siis. Luultavasti vähän sellaista höyrähtäneen näköistä hymyä. Nainen oli selvästikin liian hidas siihen perjantaiaamun ruuhkaan, jaloissa aivan. Minullakin oli kiire, enkä jäänyt pidemmäksi aikaa häntä katselemaan. Toivoin vain, että hän jaksoi ja osasi mennä paikkaan, johon hän kukkalaitteenkin oli hankkinut. Perjantaiaamuna tajusin kuinka vähän olen halunnut ajatella kesän alun tapahtumia.

Seuraavaksi näin naisen (tai oikeastaan pariskunnan, mutta naiseen kiinnitin huomioni), jolla oli vähän pelottavan näköiset jalat. Jonkun sairauden muuttamat. Heti itsekeskeisesti ajattelin, että muuttuvatkohan minunkin jalkani mahdollisesti tuon näköiseksi. Kulkusuuntamme oli sama, ja kuljin tovin parin perässä, ja kuulin, miten nainen puhui. Hän kuulosti ainakin siinä aamuhetkessä todella onnelliselta. Hän siis oikein puhui onnestaan miehelleen, rauhallisesti ja varmasti. Minä halusin pikkuisen kuunnella. Ajattelin, ettei se niin väärin olisi. Naista salakuunnellessani oivalsin hyvin tuntuvasti, että se millaiset jalat on, ei ole lähellekään onnellisuuden keskeisin kysymys. Se tuntui niin tosi lohdulliselta ja järkevältä. Mietin yleensäkin ihan liikaa omaa ulkonäköäni ja pelkään muutoksia siinä. Vaikka kuvittelen, etten ole ihan hirmuisen pinnallinen, niin myönnettävä on, että turhan paljon käytän energiaa ulkonäköni murehtimiseen. Tuota naista kuunnellessa tunsin itseni suoraan sanottuna aika typeräksi. Mutta eipä mitään, ainahan voi petrata. Ja ainahan voi ihaillen kuunnella viisaampia, ja jäädä pohtimaan niitä tunnelmia. Luulen, että ne jäävät vaikuttamaan mieleen. Ainakin jos osaa olla altis. Ja minä taidan osata, jollain lailla ainakin.

Kohta jo taas uutta ärsykettä puski tajuntaani. Aseman liepeillä istui kaksi miestä, keski-ikäinen ja nuorempi, ja molemmilla oli selvästi hankaluuksia vastustaa alkoholia. Tai miksipä tarvitsisikaan vastustaa. Ei kai kaikkien tarvitse kiiruhtaa töihin ja olla hehkeänä ja aina niin terveenä? Meitä kiireisiä lienee täällä jo vähän liikaakin. Pullot kalisivat ja vanhempi selitti nuoremmalle jotain toinen käsi nyrkissä ja toinen käsi piirsi ranteeseen viivaa. Nuorempi katsoi vanhempaa kiinteästi ja kunnioittaen. Minä katselin heitä vain hetken, kun en halunnut häiritä heidän juttutuokiotaan. Vanhempi moikkasi, minua siis. Ja minä moikkasin takaisin. Joku ohikulkija mulkaisi minua, ihan kuin häntä olisi jotenkin hermostuttanut. Katsoin takaisin ystävällisesti, ja minulla oli vähän sellainen olo, kuin joku japanilaisturisti olisi kuvannut tilannetta videokamerallaan. Ehkä joku kiiltävätukkainen perhe katselee kuvia meistä myöhemmin syksyllä korkeassa betonitalossaan, jonka seinällä vilkkuu kirkkaita valoja.

Joka puolella oli uskomattoman paljon italialaisia turisteja. Heidän puhettaan on ihana kuunnella. Mietin vain, että miten he kokevat Helsingin. Itseni on vaikea nähdä tuttuja kulmia turistin silmin, mutta luulen, että jos tulisin tänne piipahtamaan, pitäisin paikasta. Minä en kuitenkaan piipahda vaan kuljen lähes joka ikinen päivä juuri tuosta samasta kohtaa. Joinakin aamuina ajatus kiertää itseni ja työni ympärillä enemmän, joinakin aamuina olen auliimpi päästämään jotain ulkopuolista kiinnostavaa tajuntaani. Riippuu mielentilasta.

Vaikea selittää miksi, mutta jotenkin tuosta vartin tapahtumarikkaasta reitistä tuli sellainen turvallinen olo että asiat loksahtelevat paikoilleen pakottamatta. Ne liikkuvat ensin hakien hyvää rataa, ja lopulta noista radoista muodotuu ihan kaunis ja sopiva kuvio, jonkinlainen mandala. Että kaikenlaista tapahtuu, mutta mikään ei ole tarkoituksetonta. Että kiirehtiä ja pingottaa ei niinkään kannattaisi. Olen usein ärtynyt ihmisille, jotka pallerehtivat hajamielisesti väärillä kaistoilla. Mutta perjantaiaamuna tajusin, että se on oikeastaan aika hölmöä. Tosin perjantaiaamun valaistuminen ei toki takaa sitä, ettenkö taas jonain päivänä huokaisisi pikkuisen ylimielisesti sille, joka ei ymmärrä jalkakäytävän ja pyörätien eroa.

P.S. Hahaa, juuri kun painoin "julkaise teksti" nappulaa, kävijälaskuri näytti kolmeasataatuhatta kävijää, hui! Melkoinen määrä minulle. Kiitos!

~~~~~

En ole halki-poikki-ja-pinoon-ihmisiä sitten alkuunkaan. Tykkään juoksuttaa ajatusta. Tykkään kohtuullisista monimutkaisuuksista ja sivujuonista. Eksyminen kuuluu kulkemiseen ja helpolla pääseminen on monesti vaan vähän tylsää. Paikasta toiseen toki pääsee näppärästi suorinta reittiä, mutta kuinka hauskaa onkaan viipyillä vähän ja haahuillakin. Tulee huomattua sitä sun tätä jännää, kun vähän höllää riuskinta otetta. On kiva työntää päänsä jalavan alle ja huomata söpö varpuspariskunta siellä.

~~~~

Flowssa miellyttävintä oli Ville Leinonen ja Konono N°1. Ja seura ♥