bye bye for a couple of days

I'm gonna take a tiny pause from blogging. It's too much happening in here right now. And too little day-light for taking photos. My parents are gonna visit here. I have lot of work to do even if it's weekend. Also my dear cousin is coming. Much to talk with all of them. Much to ponder, I guess. And I've decided to rest a little too, have a sauna with a luxury italian soap. Wrap a blanket around me and just take a rest. Chocolate, maybe.

Have a cosy and refreshing weekend, dears!

See you next week!

out of routines

Sometimes it's wise and needed to deviate from daily routines. Yesterday I did. I enjoyed my café au lait and toasts in my bed. I took a longer morning stroll than normally with my darling furry friend before work and shooted november drizzle photos like a maniac (using not my own, but my darling friend Jenny's camera). I also made a list of things I needed to remember, I normally never do. And I posted not only in my own blog, but also in lovely, talented Shokoofeh's blog. And to be true, I feel really excited and happy with all these out-of-routines-things. Maybe I indulge myself by being out of those routines today too!

***

Toisinaan on tarpeen poiketa rutiineista. Eilen poikkesin, ja se teki hyvää! Herättyäni tarjoilin kahvit itselleni sänkyyn. Kirjoitin listan niistä asioista, joita päivän aikana täytyi saada tehtyä. Varasin aamulenkkeilyyn karvaturilaan kanssa tavallista enemmän aikaa ja samalla räiskin maanikon lailla valokuvia siitä kuinka marraskuu on harmaa ja tihuuttaa. Suihkasin töihin kamera edelleen kaulassani, ja kas, ihan uudenlainen juna vei minut töihin. Siksi niin tohkeissani niitä kuvia räiskin, koska minulla oli Jennyn ihana kamera lainassa hetken. Kiitos! Tähän asti olen pyrkinyt kaikin tavoin kääntämään katseeni kaikkeen vähänkin hohdokkaampaan, suorastaan kieltäytynyt marraskuun maatuvista sävyistä, koittanut etsiä ilmavampia näkyjä, mutta nyt päätin katsoa suomalaiseen tapaan maahan. Pitkän päivän jälkeen huoahdin. Ladattuani kuvat Jennyn koneella - niin - sitäkään en tehnyt, kuten joka ilta, omalla koneellani, sain eteeni creme bruleen ja teen. Ja postasin. En omaan blogiini, vaan hurmaavan Shokoofeh:n blogiin. Kun huristelin polkupyörällä kotiin, koukkasin vähän pidemmän kautta. Tykkäsin tästä epätavallisempien reittien päivästä hyvin paljon.

thank you Liivia!

Liivia, ihailemani, tuli kylään tiistaina. Olen niin otettu ja iloissani kaikesta. Kuinka voikaan juttu luistaa niin helposti. Ihan kuin olisimme aikaisemminkin istuneet saman pöydän ääressä. Mutta silti vielä parempaa - uusi, hyvä tuttavuus tekee elämään hauskan tunteen. Nyt se hyvä tunne on täällä. Ja sitten on vielä myös huikean kauniita kortteja, suklaata ja lempipastillejakin. Ja pää täynnä kaikkea innostavaa. Tule taas uudestaan! Kiitos!

***

Liivia visited here on tuesday. Liivia, whose work I admire. And now I know it's not only her work but also her whole personality that makes me smile. We had such a good, fun and meaningful conversations over a simple dinner. I enjoyed her company so very much! Feeling grateful! And she gave me the most beautiful set of postcards printed of her magic photos, oh bliss.

tuesday - succesful. inspiring. happy.

have a very good week all!

I'm planning to have too. Very very sociable. Interesting. Workful. Inspiring. Pretty. Well, hasty too. Succesful, I hope. Delicious. Also a little bit worried, unfortunately. As always, everything can't be just jolly. And damn, my old dear MacBook seems to be very very tired. I'm afraid it'll be off too soon. Phew, of course right now when I needed this so much! But tomorrow something very glad and special will be happening!

a succesful weekend after all

My weekend ended up to be happy and refreshing despite the fact that my friday was stupid-stupid-stupid. Thank you, my friends! You made it sooo much better, again. And sorry my English readers, I was just too tired to write in English then. Now I'm quite fine, and gonna go to visit Jenny to see a movie and have some yummies. See, she is really talented in the kitchen and she's always, I mean ALWAYS, cooked something delicious, good-smelling when I'm visiting there. Pampered and grateful I am. Also because a certain charming one send me a song, beautiful, comforting song. Oh, what a voice! Mwah. And guess what, freeze has been visiting last nights here in Helsinki. I sent a kiss to it too, but it would melt down...

lamp light

Tämä päivä on ollut aivan kummallinen. Ei valoisa niinkuin eilinen, vaan jotenkin kumman kelmeä tunnelmaltaan. Aamulla heräsin ihan sekavana luullen, että kello piipittää. Ei piipannut kello, ei sen pitänytkään piipata, vaan ääni oli ärsyttävä läheisen rakennustyömään räjäytysmerkki. Suutuksissani painoin pääni takaisin tyynyyn, vaikka olisi ollut viisaampaa nousta. Suuttumukseni johtuu siitä, että talo, johon kesällä ihastuin on ihan sen räjäytystyömään vieressä, siihen rakennetaan kuitenkin jotain isoa ja rumaa... ainakin kauniit kalliot on pitänyt jysäyttää taivaan tuuliin. Nukahdin, sillä töihin en ollut menossa. Heräsin uudelleen puhelimeen ja kuuntelin ahdingon vallassa puhujan asiaa. Siitä lähtien olen ollut ihan mutkalla, maha sekaisin, vaikka mahatauti pitäisi olla jo voitettu. Hukannut kaiken. Tiputellut tavaroita. Kastellut jalkani. Jättänyt kauppaan ostamiani ruokia. Unohtanut syödä, ja nyt vasta huomaan kuinka käteni tärisevät. Ne ovat kyllä ehkä tärisseet koko päivän, mutten ole niin ajatellut asiaa. Ihan säikkykin olen ollut. Olen manannut jälleen ne vesipisarat, jotka eilen olivat sieviä pikku pullukkahelmiä. Riivatun pimeys! Otin valokuvia lampun valossa, ihan sama, päivä oli muutenkin ihan kuin viimeisiään suriseva hehkulamppu. Sitäpaitsi minusta tuntuu, että olen oikea keskinkertaisuuksien keskinkertaisuus, joka ei osaa lähteä edes ameriikkaan, vaikka niin kovasti sinne halajaa. Levylautasella Johnny Cash, Antony and the Johnsons, Department of Eagles. Jotain hyvää sentään. Lauloin isoon ääneen mukana, sillä laulaminen helpottaa aina. En kyllä jaksa naputtaa englanniksi tätä tyhmän päivän tekstiä. Naama tyynyyn. Tekisi mieli kirjoittaa tähän yksi tosi suomalainen voimasana, jota käytän hävyttömän usein, mutta jätän sen silti pois, sillä kun kerran sen töissä painokkaasti täräytin, eräs työtäverini sanoi minulle: "tuo ei ole kyllä yhtään prettyginghamia!".

Yksi kiva asia sentään. Kaksi mainiota sukelluskonservaattoria piipahti kylään. Keitettiin kahvit ja juteltiin. Tosin yksi kumma juttu senkin keskeytti. Ovikello soi, menin avaamaan, ja ovella oli tyttö hienon täytekakun kanssa, sanoi "kakkua Leolle". Minä katsoin epäuskoisena ja vastasin, typeränä, ei täällä ketään Leoa asu. Joku ukko huusi pihalta autostaan, että "ota nyt vaan se Leksan kakku!", melkein vihaisena huusi tuon. Olisi pitänyt vaan ottaa se, se näytti hyvältä, raikkaalta. Ohjasin kuitenkin kyselemään naapuritaloihin. Toivottavasti löysivät Leon

light!

Saatiinpa valoa. Heräsin siihen kesken lämpimien unieni tänä aamuna. Yksi suurenmoisin ylellisyysasia on se, kun saa herätä hiljaisuuteen ja kirkastuvaan valoon. Tuo aamun valo oli niin ihmeellinen ja kummallinen, että en osannut olla heti tarkkaavainen ja lähteä kameran kanssa taktisesti ulos, vaan notkuin vain sisällä, sotkun keskellä ja hiljakseen hörpin teetä ihmetellen tuota vaaleanpunaista hurmurivaloa, joka yllättäen oli tehnyt kaikista puista kimmeltävät ja hohtavat. Ei minusta muuhun olisi ollutkaan heti. Vesipisarat, joista en eilen tykännyt yhtään, enkä sitä edeltävänä päivänä sen enempää, olivat tänä aamuna vain kauniita pikku pullukoita koivunoksilla, kimaltavaisia pikkuprismoja, joiden hohde jaksoi vaivatta yltää oksilta ulkoa minun tokkuraisiin silmiini asti. Kai tuo hohdokkuus ja väri jotenkin sumensi minun pääni. Laitoin pienet kukkavalot hyllyn reunaan. Ja kun tokenen ja voimistun, asettelen ne sitten vielä vähän ajatellummin, kai.

Kuuntelussa Fleet Foxes. Parempaa ei tähän valoon, minulle voisi olla. Kiitos Maako!

(Katso Fleet Foxes -videot MySpace-sivuiltaan, minä ainakin kovasti tykkään)

***

It came here - the light - at morning time it woke me up gently! It was almost perfect. Aww, now I'm unfair, it WAS perfect even if the freeze is still lacking. Yeah, the most wonderful light woke me up from a lovely dream and made my day start in a most inspiring, yet dreamy way.

Listening Fleet Foxes. The best music today in this pale pink, surprizing November light.

(Take a peek and enjoy the Fleet Foxes video in their MySpace)

in november dusky - marrashämärissä

It's a disgusting swelling feeling in my stomach. And the dimness of November disturbs photoing. Dog's paws are bringing dirt into my rooms in these rainy days. In addition, I heard a man talking to the other very impolitely. Is this November like? Well, I'm lying now in my bed, ignoring these rainy weathers, slight November light, influenza term and the rudeness of people. I'm hoping to see the frost tomorrow morning, I'm really really hoping that! November is the most beautiful, when there is no snow yet but the landscape is covered with dreamy shades of frosty. Freeze, freeze, please come here! Whew, not just the frost but also many other things are in my wishes right now, well, as I may have told you earlier I'm a true dreamer. I'm always wishing, hoping, dreaming of various kind of things. Now especially, somehow. Is it that November colours are so dreamy, even in rainy weather? Maybe. I'm a November girl. In my wishing-and-wanting mood I have to defend myself too and tell that I'm not that terribly greedy, only a dreamer. Now I lie restfully in my bed. Trying to give peace to my stomach enjoying lactic acid bacteria. The craziest thing of all this stomach flu, dimness and amidst harmful things is that I'm pretty good - smiling quietly here in the bottom of my bed. Something beautiful in my mind.



Mahassa velloo. Valottomuus haittaa näköä. Koiran tassut tuovat lenkiltä rapaa huoneisiin. Lisäksi kuulin ihmisen puhuvan toiselle kovin ikävästi. Marraskuuko se on tällainen? Minä makaan nyt vaan sängyssäni ja unohdan pieniksi hetkiksi, että on surkeat rapakelit, tautiaika ja monet toisilleen aika töykeitä. Toivon pakkasta ihan hirmu paljon. Etkö voisi jo tulla, pakkanen! Minusta kun marraskuussa on kaikkein hienointa se, ettei ole lunta, mutta on hienoa kuuraa ja harmaan kimmellystä. Sitä minä toivon! Monta muutakin asiaa on kyllä toiveissani, sillä minä toivon ihan aina. Haluaisin kaikenlaista ja jatkuvasti. Nyt varsinkin. Puolustelen silti pikkuisen, että en halua ihan kamalan ahneesti, mutta silti, ehkäpä vähän niinkuin haaveillen. Mutta nyt makaan ihan rauhassa vaan. Annan mahalle rauhaa ja maitohappobakteereita. Hulluinta tässä kaikessa on se, että minä kuitenkin virnistelen melko hyväntuulisena täällä sängyn pohjalla. Jotain kaunista mielessäni.

red morning

A bowl of Greek yogurt and self-made rasberry compote. Candle light comforting me at the end of the most funniest weekend. Despair at the mirror - I'd need a new hair cut soooo badly. Good smell in my red, sweet woollen blanket. Listening this.

full of joy - full of fatigue

How on earth I'll be able to go to work tomorrow? My weekend was perfectly fun, thank you all lovely ones! But one silent, peaceful day would be needed here now.

haasteasioita

Essuntaskusta sain haasteen, johon kerrankin ehdin osallistua. Kiitos paljon!

Harrastan: En kai ole oikein harrastelijatyyppiä. Mutta jos puhutaan siitä mitä tapahtuu palkkatyöpäivieni jälkeen, niin valokuvaan, laulan, kirjoitan, saunon, menen ulos ja usein metsään koiran kanssa, pohdin, suunnittelen ompelevani (ompelen), iloitsen ruoasta ja juomasta, luen, tykkään olla ystävieni seurassa, etsin ja katselen kauneutta. Mutta en pidä mitään näistä harrastukenani, elämää tuo kaikki vain on, osa työtäkin jopa. En halua sellaista, että palkkatyön lisäksi minulla olisi kovinkaan paljon aikataulutettua. Kerran viikossa toistuva kerho olisi minulle niin paha ja mitkään kuntosalijututkaan eivät minulle yksinkertaisesti passaa. Ahdistuisin siitä maksetusta velvollisuudesta. Mutta jos kalenterissa on aikataulutettuna matka johonkin, siitä tykkään! Ja kyläilyista. Sen semmoisista aina iloitsen.

Haastavinta elämässäni: Kaksi selkeätä asiaa. Saada raha riittämään. Osata tulla johonkin lopputulokseen siitä, mikä työ olisi minulle parhainta.

Rakastan: Elämää. Kuinka itsestäänselvää! Tai no, ei sittenkään. Rehellisesti sanottuna olen välillä ollut rakastamattakin sitä. On kuitenkin hienoa huomata taas kuinka rakastettava elämä osaakin olla karuista varjopuolistaan huolimatta. Elämässä sitten taas on ihan hirmuisen paljon rakastettavia asioita. Musiikki. Rakkaus tietysti itsessään sen kaikissa muodoissaan. Voi itku, antakaa anteeksi latteuteni. Jotenkin nyt näitä nyt vaan tulee, estää ei voi! Arkikauneutta rakastan. Hienoja pieniä yllätyksellisiä hetkiä, niitä janoan, spontaaniutta. Ja sitten on vielä yksi - sinistä väriä rakastan, kun se on niin pohjaton ja tunteellinen, mietteliäs väri.

En voisi elää ilman: Kotia, rakkautta, ruokaa. Tai voisikohan sitä elää ilman kotia? Monet elävät. Paha ajatus.

Haaveilen: Työstä, jossa kokisin pysyvää mielekkyyttä. Haaveilen pienistä askeleista, jotka veisivät minua varmasti tuota palkitsevaa työtä kohti.

Pelkään: Että hukkaan mahdollisuuteni.

Elämässäni on pysyvää: Monikin asia. Ajattelu. Tiskit. Halu olla hyvä.

Naapurini eivät tiedä: Montakaan asiaa minusta. Minulla on tosi mukavat naapurit, joiden kanssa on aivan mukava välillä rupatellakin, mutta kukaan ei halua liian läheisiin väleihin. Se on kiva.

Vaatekaapissani: On melkein enemmän kaikkea muuta kuin vaatteita. On siellä toki niitäkin, mutta myös ihan naurettavia tavaroita, joille ei ole muualla paikkaa. Siellä on myös paha sekasotku. Ja minun koiranikin siellä on. Sen lempinukkumapaikka on vaatekaapin alin hylly. Se on varattu ihan vain tuolle mainiolle luontokappaleelle, joka juuri nytkin siellä ihan kevyen kevyesti kuorsailee.

En ole koskaan: Yllättävän vaikea keksiä tähän mitään. On ollut sen verran kirjavaa, rikasta eloa. No joo, onhan sitä paljonkin sellaista. En ole koskaan ollut Yhdysvalloissa, vaikka sinne jatkuvasti haaveilen meneväni. En ole koskaan kirjoittanut kirjaa. Pah, tähän voisikin keksiä vaikka mitä. Ihan mahdoton kysymys. Yllyttää kikkailemaan. Lopetan.

Eniten arvostan: Superlatiivit ovat hankalia. Mutta jos listaus käy, valitsen nämä: hyvää tahtoa, huomaavaisuutta, sivistystä, kauneutta.

Haluaisin tavata: Lisää sellaisia, joiden kanssa on hyvä olla. Suureksi onnekseni olen saanut lähelleni jo monta hyvää ihmistä. Mutta jos lisää tavata täytyy, niin sellaisia mieluummin vain. Ja on myös yksi ihan konkreettinenkin henkilö - Daniel Rossen - uteliaisuudesta, ihailusta, kunnioituksesta.

Laitan tämän eteenpäin seuraaviin addiktoiviin, ihaniin blogeihin:

bamarik
harmaata
himalainen
kaliforniasta
LifeLoveDachshunds
pieni vihko
Sanctuary

kevyesti nousee askel

Singing along with.

Today I asked from myself am I repeating myself when posting my photos. Well, in a way I think I am. But I'm not sure do I want to avoid that. I like repeating. Does this mean I'm finding my very own style or am I just stuck on a kind of blog-photo-style? Well after pondering that question I decided the whole question is fairly futile. Repeating can be instructive.

I had a really good and relaxed day. It's my day off.

light and sweet november day

Have a lovely day all, sweeties! Keep warm, and jolly. I will as well, because it's the most beautiful sunlight here reflected from a pure new snow. And because my mind is full of pretty things and lovely thoughts and memories. Ciaoooo, I'm off to work now.